Ravien käsiohjelmista tuli katoavaa kansanperinnettä

Yksittäisten ravien paperisia käsiohjelmia on tarjolla vielä jossain määrin etenkin isommissa raveissa, mutta kyllä ne miltei unohdukseen ovat vaipuneet. Jotkut raviradat laittavat käsiohjelmia internetsivuilleen digimuodossa.Ravien käsiohjelmia on Suomessa julkaistu yli sadan vuoden ajan. Niitä on pidetty ravien virallisina tietopaketteina, ja ravikilpailusäännöissä luki, mitä käsiohjelmasta piti saada selville. Ne sisälsivät muun muassa listan ravien toimihenkilöistä.Käsiohjelmien kulta-aikana 1900-luvun viime vuosikymmeninä raviradat lähettivät niitä Rautakirjan kautta muualle Suomeen myytäväksi. Internetiä ei ollut, eikä yhteen lehteen keskitettyjä lähtölistoja, joten toisella puolella valtakuntaakin riitti kiinnostusta kaukaisien raviratojen ohjelmia kohtaan.Kansan riveissä käsiohjelmat ovat saaneet useita kutsumanimiä, joista kirja ja läpyskä kuulunevat suosituimpiin. Ohjelmat ovat olleet välillä kooltaan melko isoja, mutta useimmiten ne ovat olleet pitkulaisia ja kapeita, taskuun sopivia.Forssan raveissa leveä malli pysyi käsiohjelmamuotona 1970-luvun lopulle, kunnes sielläkin siirryttiin kapeampaan. Leveämmät käsiohjelmat palasivat takaisin, kun alkoi ilmestyä vihjeohjelmia. Vielä 1970-luvulla ei totopelaajia hemmoteltu. Käsiohjelmista oli turha etsiä vähäisimpiäkään vihjeitä, eikä siihen aikaan raveja selostettu..Mikkelin raviradalla pitkän työuran tehnyt Jaakko Laitinen tuntee käsiohjelmien historian vuosikymmenien ajalta.”Käsiohjelmien ennakkomenekki oli hyvä indikaattori siitä, paljonko ihmisiä tulee raveihin. Kun Mack Lobell kilpaili Mikkelissä, myytiin ohjelmia etukäteen enemmän kuin Kuninkuusraveissa. Vettä satoi, joten ennätysmäinen yleisömäärä ei silloin toteutunut, mikä sitten tapahtui, kun Varenne saapui”, Jaakko Laitinen kertoo.Mikkelissä on ollut muitakin merkittäviä raveja, joissa suuret yleisömäärät ovat yllättäneet.”Charme Asserdal kilpaili ensimmäisen kerran Mikkelissä ja Timo Eve hehkutti, että entiset ennätykset ovat kuin sumua. Käsiohjelmat ja pääsyliput loppuivat ennen ravien alkamista”, Laitinen muistelee.”Kun menin Mikkelin raviradalle töihin vuonna 1973, olivat pääsyliput suurin tulonlähde ja sitten toto, ravintola sekä neljäntenä käsiohjelmat. Kyllä ne taloudellisesti merkittävä asia olivat.” 1970-luku oli monilla tavoin muutosten aikaa Suomen raviurheilussa. Käsiohjelmiin lisättiin hevosten viisi viimeisintä starttia, jotka nykyään tulostuvat sekunneissa. Toisin oli aiemmin, kuten Jaakko Laitinen valaisee.”Yötä myöten kirjoituskoneella kirjoittelimme ohjelmatietoja ja haimme hevosten sukuja kortistoista. Kyllä käsiohjelmiin tuli virheitäkin, ja jotkut valmentajat ilmoittivat viime startteja väärin, jotta pääsivät mukaan. Tietokoneet muuttivat tätä hirveästi. Kun löit sinne hevosen nimen, tuli suvut ja kaikki muut tiedot.”.Ruotsin keskusjärjestö alkoi runsaat 30 vuotta sitten julkaista Till Start -lehteä. Siinä oli kaikkien totoravien lähtölistat yksissä kansissa ja suomalaisesta tavasta poiketen julkaistiin hevosten starteista vain kolme viimeisintä. Till Start oli hyvin pelkistetty julkaisu ilman minkäänlaisia vihjeitä tai tekstejä, mutta se oli eräänlainen pioneeri sille, että käsiohjelmat on korvattu koko viikon ravien lähtölistat vihjeineen sisältävillä lehdillä. Vuoden 1994 lopussa Till Start sisällytettiin Trav och Galopp Ronden -lehteen.Norjassa TOTOmagasinet 1990-luvun puolivälissä oli ensimmäinen kokeilu kaikkien lähtölistojen ja vihjeiden yhdistämisestä yhteen lehteen, mutta jäi kustannussyistä lyhytaikaiseksi. Suomessa vastaava uudistus toteutui uuden vuosituhannen alkupuolella, kun vihjelehdet Pelihevonen ja 7 oikein laajentuivat sisältämään kaikkien totoravien lähtölistat. Näin alkoi yksittäisten käsiohjelmien aikakausi hiljalleen tulla päätökseen.

Ravien käsiohjelmista tuli katoavaa kansanperinnettä

Aiheeseen liittyvää