Vielä on virtaa: Monen roolin Juntti-Jussi eläytyy tilanteen mukaan – "Sitten se juoksee tallia ympäri"

Kun olin nuori, minulta kysyttiin, olinko löytänyt ketään junttijussia elämääni. Siihen aikaan samanniminen suomenhevonen oli juuri aloittanut myös kilpauraansa, ja tuo nimi jäi sen myötä vahvasti mieleen.Leppävirralla Antti ja Henrika Kinnusen luona on ollut ajopäivä, ja kaikki hevoset ovat iltapäivästä jo sisällä. Kävelytyskoneessa on ainoastaan shetlanninponi kävelemässä.”Jos olisit tullut yhtään aikaisemmin, olisi Jussi tullut sinua tiellä vastaan”, Antti tervehtii.Juntti-Jussi oli toiminut persoonalleen tyypillisellä tavalla, ja ulos yksin jäätyään karannut tarhasta.”Muut hevoset olivat jo sisällä, ja Jussi ponin kanssa ulkona. Mutta kun poni tuli sisälle, Jussi ei nähnyt muita hevosia ja se päätti lähteä kylälle”, Antti kertoo.”Jussi oli karannut treenitielle, ja sieltä se sitten löytyi. Se on karannut meidän hevosistamme varmaan eniten, mutta samalla karkaaminen on hyvin huoletonta. Se ei kuitenkaan tee mitään, mutta kun se lähtee, vähän matkaa sen aina pitää mennä täysiä.”Juntti-Jussi on myös hyvin tiimihenkinen, ja jos joskus joku muu hevonen on karannut tarhasta, ruuna liittyy silloin seuraan.”Se ei itse koskaan karkaa ensimmäisenä, mutta jos joku muu tulee tarhasta pois, Jussi tulee siinä mukana. Sitten se aina villitsee koko porukan, ja juoksee tallia ympäri. Silloin on ihan sama, missä tarhassa se on ollut”, Henrika nauraa..Juntti-JussiRuuna, syntynyt 2.5.2007Kasvattaja Anne Turunen, KajaaniOmistaja Antti Kinnunen, LeppävirtaEnnätys 22,2aly, voittosumma 115 560 euroa.Antti oli juuri sanonut, että ostetaan lämpöinen varsa, mutta sieltä kuitenkin tuli 8-vuotias suomenhevosruuna.Henrika Kinnunen Juntti-Jussin hankinnasta.Jo pelkästään edellisen tarinan perusteella saa äkkiä käsityksen, että kyseessä on hyvin persoonallinen ja hauska suomenhevonen. Kinnuset kertovat tarinoita vuosien varrelta, ja tarinoista ei voi muuta kuin tulla hyvälle tuulelle. Juntti-Jussi vaikuttaa olevan niin mahtava persoona kuin suomenhevonen voi parhaimmillaan olla.Juntti-Jussi asuu Kinnusten ponin kanssa ulkotallissa, sillä lämpöisessä tallissa ollessaan ruuna hikoaa helposti. Karsinan ovella tarinoidessa koitan ottaa siitä muutaman kuvan. Kamera ja poseeraaminen vaikuttavat olevan ruunalle mieleinen juttu.Juntti-Jussi tuli Kinnusille 8-vuotiaana kymmenen vuotta sitten.”Olin nähnyt Jussin ensimmäisen kerran Laukaan klinikalla sen ollessa 4-vuotias, ja se oli tosi hienon näköinen hevonen silloin. Sanoin silloin Tiinalle (Pasma), että jos hän joskus meinaa myydä hevosen, niin muistaa soittaa minulle. Muutama vuosi siinä meni välissä, mutta kauppa sitten myöhemmin tehtiin”, Antti kertoo.”Minulle tuli vain viesti kotiin, että ’ostin hevosen’. Antti oli juuri sanonut, että ostetaan lämpöinen varsa, mutta sieltä kuitenkin tuli 8-vuotias suomenhevosruuna”, Henrika jatkaa nauraen.Juntti-Jussi kilpaili Kinnusilta käsin kausina 2015–2019. Kun ruunan kilpaura päättyi, se kokeili myös hetken aikaa ratsun uraa. Se oli kova paikka Henrikalle, kun Juntti-Jussi lähti.”Kun asuimme Lahdessa, olimme vuokrapaikalla, ja siinä ei ollut oikein mahdollisuutta pitää eläkeläistä niin Jussi lähti ylläpitoratsuksi. Se kerkesi olla siellä talven yli, mutta meidän muutettuamme tänne maalle Jussi tuli kesäksi laitumelle, ja jäi siitä lopulta pysyvästi takaisin meidän hoiviimme,” Antti kertoo.”Se oli myös minun ehtoni maalle muutosta, että Jussi saa tulla takaisin kotiin”, Henrika toteaa.Kinnuset korostavat, että Juntti-Jussi on energinen hevonen, ja se voi ruveta helposti viihdyttämään itseään erilaisilla tempauksilla.”Sellainen se on aina ollut, että hyvin määrätietoisesti pitää kertoa, mitä pitää tehdä. Ikinä sen kanssa ei ole varsinaisesti pitänyt tapella, mutta joka kerta se kokeilee, onko tällä kerralla pakko. Jos Jussi jonkun asian keksii, mitä se saa tehdä, silloin se sen kyllä tekee, ja aivan varmasti joka kerta”, Antti kertoo..Juntti-Jussilla on ollut eläkepäivillään paljon tärkeitä tehtäviä. Se on toiminut muun muassa Margaridan tarhakaverina, opetusmestarina ja tallin maskottina.”Jussin voi laittaa ulos kenen kanssa vain, kun se tulee kaikkien kanssa toimeen. Jussilla on harjoiteltu myös kengitystä ja suun hoitoa, kun se jaksaa seisoa pitkään käytävällä, kunhan vain ruoka-ajoista muistaa pitää kiinni”, Antti Kinnunen sanoo.Ruoka on Juntti-Jussille hyvin tärkeää, ja siihenkin Kinnusilla on hyvä tarina kerrottavaksi.”Kun me muutimme tänne, ja silloin vielä asuimme vanhassa talossa, meidän makuuhuoneemme oli pellon puoleisessa päädyssä, jossa Jussi oli laitumella. Jos aamulla seitsemän aikoihin emme olleet heränneet ja käyneet antamassa nappuloita hevosille, Jussi alkoi hirnua ja huutaa. Se äänteli niin kauan, kunnes näki, että talossa oli liikettä, ja sen jälkeen jäi odottamaan kiltisti ruokaansa”, Antti naureskelee.”Olihan se vähän huvittavaa, kun laitumella ollessaan siinä oli kuitenkin ruokaa, vettä ja kaikkea saatavilla. Siltä se vähän aina tuntuu, että Jussi on vain tässä, mutta kyllä se pitää hyvin huolta siitä, että sillä on kaikki asiat kunnossa, eikä se ainakaan varmasti jää ilman ruokaa. Joka aamu Jussi aina tervehtii ja hirnuu sille, kuka tulee ne aamulla syöttämään.”Myös Kinnusten lapset Siiri ja Jimi ovat ajaneet ja ratsastaneet ruunalla.”Jussi on aina ollut sellainen hevonen, että se tietää, miten toimia kenenkin ihmisen kanssa. Antille se antoi aina kyytiä, mutta esimerkiksi minun kanssani se on aina ollut paljon rauhallisempi. Jos Siiri halusi ratsastaa sillä, ja kun Antti talutti sitä, käveli se aina paljon reippaammin kuin mitä se käveli silloin, kun minä talutin sitä”, Henrika kertoo..Juntti-Jussin merkitys Kinnusten perheelle on ollut iso. Se on ollut heillä kymmenen vuotta, ja ainakin Henrikalle se on elämän hevonen. Antti ei ole täysin varma, onko ruuna myös hänen elämänsä hevonen. Kuitenkin hevosen merkitys välittyy kuunnellessa, miten he kertovat hevosesta ja millaisia tarinoita heillä siitä on vuosien varrelta.”Kilpaurallaan Jussi oli niin hyvä hevonen, että olihan sillä merkitystä harrastuksen kannalta tietenkin. Se on niin pitkään tässä ollut, ja lapset ovat kasvaneet sen kanssa. Kyllähän tuollaisille hevosille aina tulee tietynlainen merkitys”, Antti kertoo.”Joillakin hevosilla vain on sellainen tietynlainen persoona, ja Jussi nimenomaan on niin hyvän mielen hevonen. Onhan se vähän huvittavaa, että lapset saavat talutella ja touhuta sen kanssa miten haluavat, ja sitten kun minä itse talutan sitä, tuntuu siltä, että pysyykö se edes käsissä. Sen takia se on tässä ollutkin, kun se on juuri tuollainen hauska.”Juntti-Jussista riittäisi tarinaa toisenkin aukeaman verran. Se on löytänyt ympärilleen juuri oikeat ihmiset, ja saa toteuttaa itseään juuri tilanteeseen sopivalla tavalla. Voi vain toivoa, että jokainen löytäisi itselleen oman elämänsä Juntti-Jussin, ja saisi elää juuri itselle sopivallaan tavalla oikeassa seurassa..Nopeat liikkeet ovat näyttäviäKilpaurallaan Juntti-Jussi oli meneväinen ja äärimmäisen ravivarma suomenhevoseksi.Juntti-Jussin tullessa Kinnusille sillä oli startteja kolmisenkymmentä, rahaa noin 10 000 euroa ja mailin ennätys 24,5.”Se aloitti meiltä hienosti kolmella voitolla, meni vaan ja oli tasainen rahankerääjä koko ajan. Se oli hirmu ravivarma hevonen, hylättiin koko uran aikana vain kaksi kertaa, ja laukkasi startissa hyvin harvoin. Kuitenkin Jussi oli aina vähän epävarman tuntuinen, mutta se ei kuitenkaan laukannut koskaan, ja yritti aina mennä ravia”, Antti kehuu.Ensimmäinen lähtö, mikä Kinnusilta ajettiin, on jäänyt erityisen hyvin ainakin Antin mieleen.”Ensimmäiseen starttiin laitoin sille puoltajan kuolaimet, kun ajattelin niiden sopivan sille päätä heilutellessa. Lämmityksessä se vei minua ensin pari kierrosta hyvinkin reippaasti, enkä mahtanut sille mitään. En kuitenkaan uskonut vielä siihen, ja ajoin myös startin niillä kuolaimilla”, Antti aloittaa..Koitin sitä siinä pitää, mutta Jussi meni vain aika lujaa.Antti Kinnunen ensimmäisestä yhteisestä kilpailusta.”Lähdössä Jussi ampui auton takaa niin lujaa liikkeelle, että se kävi varmaan kaikki askellajit läpi ja painui keulaan asti. Koitin sitä siinä pitää, mutta Jussi meni vain aika lujaa. Pienien vaiheiden jälkeen se kuitenkin voitti lähdön, mutta sen jälkeen sillä ajettiin ihan uran loppuvaiheille asti cresendo-kuolaimilla.”Henrika on myös saanut kokea Juntti-Jussin persoonallisuuden mennä reippaasti. Kerran hän lähti kävelyttämään ruunaa rauhallisesti metsään.”Metsäreitillä oli sellainen kääntöpaikka, jossa piti kiertää puun ympäri. Ajattelin kääntää juuri siinä, mutta kun tulin siihen niin Jussi lähti yhtäkkiä kurvista täysillä hanaa. Antti oli juuri ajanut sillä vetoja aikaisemmin, ja lähtenyt juuri samalta kohtaa ajamaan reipasta, niin hyvä, ettei otettu sitä puuta mukaan siitä sitten”, Henrika luonnehtii.”Jussi tykkäsi aina antaa kuskille kyytiä, ja siitä se on nauttinut koko uransa ajan. Ei sitä koskaan tarvinnut opettaa lähtemään, se vain lähti. Jussin juttu on aina ollut, että nopeat liikkeet ovat näyttäviä, eikä pidä jäädä miettimään”, Antti jatkaa..Kilpaurallaan Juntti-Jussi oli hyvin meneväinen ja innokas treenattava, ja se tykkäsi juosta. Kuitenkin se saattoi kesken treenin päättää, että treeni oli tässä, ja lähti kohti tallin pihaa.”Sillä oli sellaisia omia juttujansa, ja sen piti saada toteuttaa niitä”, Henrika muistelee.”Luulen, että sen takia se on tässä meillä vieläkin, että Jussi on niin hauska persoona. Se touhuaa älyttömästi kaikkea, mutta on niin älyttömän kiltti ja mukava. Tällaisia ne sen jutut ovat aina olleet”, Antti kertoo.Juntti-Jussin ura päättyi Suur-Hollola-viikonloppuna Lahdessa vuonna 2019. Ruuna oli silloin 12-vuotias.”Jussin ura päättyi lopulta siihen, kun sillä oli sen verran ongelmia, ettei se kestänyt enää jatkuvaa ravihevosen elämää. Koskaan sillä ei ollut mitään isompaa vikaa, mutta sen verran, että piti aina muutama kuukausi pitää taukoa. Jussi oli luonteeltaan sellainen, että se aina suoritti hienosti starteissa, kun perustyöt oli tehty kunnolla.”

Vielä on virtaa: Monen roolin Juntti-Jussi eläytyy tilanteen mukaan – "Sitten se juoksee tallia ympäri"

Aiheeseen liittyvää