Patrik teki kirkonkylän klopeista hevosmiehiä

Elettiin kultaisen 1980-luvun alkua, kun Juvan raitilla käyskennelleet nuoret miehet painivat kuumeen kourissa. Kyseinen kuume ei hellitä otteestaan, ennen kuin sitä ruokkii oikealla tavalla, ja antaa sille ensin pikkusormen ja lopulta koko kämmenen. Aikamoinen siunaus ja kirous, tuo hevoskuume.Juvalainen Juha Kortekallio oli innostunut raveista totoamisen kautta, kuten myös kohtalotoverinsa Seppo Suuronen. Kaksikko oli niin lajin lumoissa, jotta hevonen piti saada – keinolla millä hyvänsä.”En omistanut hevosia siihen aikaan, mutta pelattiin kyllä innokkaasti totoa, koska se oli mahdollista jo alle 18-vuotiailta”, Kortekallio pohjustaa.”Kirkonkylän poikia oltiin molemmat, eikä meillä tietenkään mitään omaa paikkaa ollut hevoselle. Etsittiin kuitenkin kiivaasti hyvää varsaa, ja kerran käytiin Lappeen raveissakin niillä töin. Sanottiin portilla järjestyksenvalvojalle, että ollaan menossa hevosta katsomaan, ja äijä lähti meidän perään. Jonkin ajan päästä se sitten totesi, että ette tee mitään osta, alkakaa laputtaa.”Lopulta yksi kiinnostava lehti-ilmoitus osui silmään, ja asiat lähtivät hiljalleen etenemään.”En muista, oliko se Hevosviesti vai Hevosurheilu, mutta huomasin ilmoituksen kiinnostavasta varsasta, joka oli Kokkolassa asti. Sinne oli meiltä aikamoinen matka, mutta jotain erityistä siinä oli. Oli pikkujouluaika, ja kun nuoria ja meneviä poikia oltiin, niin viihteellehän sitä tietysti veri veti. Asuin vanhempieni luona, ja olin mutsille sanonut jo aiemmin, että herätä minut sitten yöllä, kun on asioita hoidettavana.”Ilman huolehtivaa äitiä tämäkin tarina olisi jäänyt kirjoittamatta, sillä Kortekallion makoisat unet keskeytyivät sovitun mukaisesti.”Oli 26 astetta pakkasta, kun hän tuli herättämään. Sanoin ensin, että en jaksa lähteä mihinkään. Mutsi kuitenkin totesi, että silloin kun on kerran sovittu, niin lähdettävä se on. Menin sitten herättämään Pulliaisen Kallen, jonka luona olin hevoshommissa käynyt, että nyt pitäisi lähteä liikkeelle. Kalle epäröi, että lähteeköhän vanha Ford käyntiin sellaisella pakkasella, mutta siitähän se hyrähti.”Kaksikon taival kohti Pohjanmaata oli valmis alkamaan. Ostorahat oli hommattu jenkkiauton myymisen myötä, joten kaikki oli kuin tähtiin kirjoitettu kaupantekoa ajatellen. Varsan kasvattaja Sven Harju ei kuitenkaan päästänyt nuorukaista helpolla.”Ori oli vielä emänsä alla, mutta suku miellytti ja myös ulkonäkö, joten viimeiseen asti hevosesta tingattiin. Kalle sanoi jo minulle, että tuolla hinnalla me saadaan kaksi varsaa näiltä seuduilta, mutta en halunnut antaa periksi. Mentiin jo autoon istumaan, mutta avasin vielä ikkunan ja huusin Svenille, että tämän rahan saat, enempää ei taskussa ole. Lopulta päästiin kättelemään kaupat, ja Kalle oli kuulemma sanonut jälkeenpäin jollekin, jotta ennemmin sianporsaasta tulee juoksija kuin tästä varsasta.”.Kuinka väärässä voikaan ihminen olla. Siitä hetkestä alkoi tulevan nelinkertaisen ravikuninkaan Patrikin elämä uusissa maisemissa, ja uusien omistajien hoteissa. Omistajanimeksi valikoitui J.K.-S.S.-Talli omistajiensa Kortekallion ja Suurosen nimikirjaimia mukaillen.”Ensimmäiset puolitoista vuotta hevonen oli noin kymmenen kilometrin päässä Raimo Vileniuksen luona”, Seppo Suuronen muistelee.”Kolmevuotiaana se siirtyi silloisen appiukkoni Raimo Kaipaisen tiluksille, jossa ori vietti parhaimmat vuotensa. Esimerkiksi kaikki kuninkuudet ajettiin siitä tallista käsin.”Suurosella ei ollut siihen aikaan sen suurempaa kokemusta hevosten treenaamisesta, joten varsaa alettiin ajamaan tuntumaan ja hevoseen luottaen. Mies korostaakin oriin merkitystä erityisen paljon.”Tämähän oli meille molemmille ensimmäinen hevonen, mutta sen suku oli miellyttävä, kun isänä oli V.T. Ajatus ja emäkin oli tähtiaikainen. Sellainen oli siihen aikaan paljon harvinaisempaa kuin nykyään. Valmennusjuttuja mietittiin vähän porukallakin, mutta kyllä hevonen opetti siinä miestä, se oli niin hyvä ja lahjakas tapaus.”.Ajat ovat muuttuneet, kuten myös treenitavat ja tottumukset. Suuronen myöntää, että siihen aikaan ajatusmalli oli kovastikin erilainen nykytilanteeseen verrattuna.”Silloin ajoin paljon reellä ja rengas perässä, koska tarkoituksena oli saada peruskunto mahdollisimman kovaksi. Ajatus oli, että voimaa pitää hankkia paljon. Nythän on aivan erilaista, kun ajetaan paljon porukassa ja muuta. Patrikia treenattiin kuitenkin pääasiassa yksin.”Vaikka Suurosella olikin päävastuu hevosen valmennuksesta, osallistui myös toinen omistaja aktiivisesti arjen puurtamiseen.”Silloin 1980-luvun lopulla uskoa ja intoa oli aivan älyttömästi”, Kortekallio hehkuttaa.”Illalla ajatteli nukkumaan mennessä, että olisipa jo aamu ja pääsisi taas treenaamaan. Hevosetkin yleistyi nopeasti, ja niitä alkoi olemaan jo autotalleissa tai puuliitereissä. Tuntui, että koko kylä eli ja hengitti hevosta. Hotelli Juvasta varattiin välillä saunat ja systeemit, ja talo oli täynnä joko iloista tai surullista porukkaa. Silloin oli enemmän aikaa jutteluihin, mutta ihminen on tehnyt nykyaikana itsestään liian kiireisen.”.Juha Kortekallion valmennustoiminta alkoi pyöriä isommalla mittakaavalla 1990-luvun alkupuolella, jolloin omat paikat valmistuivat. Patrik oli tuossakin asiassa isossa roolissa.”Silloin oli korko 15 prosentin luokkaa, joten ei velkoja kehdannut hirmuisen pitkään pitää. Patrik auttoi lyhentämisessä omalta osaltaan, ja kun muutama muukin pärjäsi, niin auttoihan se asiaa. Rahan arvo on muuttunut tosissaan niistä ajoista, ja arvonlisäveron tulon myötä raviurheiluunkin tuli omat haasteensa, kun hinnat nousivat väkisin. Ei tavallinen omistaja saanut sitä verotuksessa vähennettyä mitenkään.”Aikansa huippuoriin merkitys omistajilleen oli äärimmäisen suuri.”Saattaisi sitä vieläkin kävellä pää alaspäin kirkonkylää pitkin ilman Patrikia”, Kortekallio kuvailee.”Niitä asioita on tajunnut kunnolla vasta jälkeenpäin. Kaikki oli silloin niin uutta ja tuntui hirveän hienolta. Omalle kohdalle on sattunut sen jälkeen muutama huippuhevonen, kuten Patrikin poika Liising ja sitten Rikelme. Oli erikoinen juttu, kun Sepsi joutui lopettamaan Patrikin perjantaina, ja seuraavana päivänä Liising voitti Derbyn. Sitä hetkeä en kyllä unohda.”.Myös Suuronen allekirjoittaa huippuoriin jättämän jäljen merkityksellisyyden.”Onhan se merkittävin, elämän hevonen. Sillä oli niin valtavat vauhtivarat ja jakso. Kun Patrikin ura oli jo ohi, rakennutettiin nämä talot ja tallit sen siitosuraa ajatellen. Aluksihan meillä oli siittolatoimintaa, ja siinä oli muitakin vuokraoreja. Sivussa sitten kilpailtiin ja treenattiin.”Kuninkaan viimeinen leposija löytyy juvalaisen pihapiiristä.”Ori oli tässä ihan loppuun asti, mutta sille tuli etuvuohisiin krooninen sairaus, jota ei saatu kuriin, vaikka monen ammattilaisen kanssa sitä yritettiin. Tein sitten päätöksen, että jos hevonen vähänkin joutuu kärsimään, niin se saa lähteä. Mahtavan kilpauran lisäksi se onnistui minusta myös siitoksessa, sillä ori jätti esimerkiksi ravikuninkaan ja -kuningattaren. Se on haudattu tallin pihaan, ja hautakivi löytyy tuosta tontilta myös”, Suuronen päättää.Patrikin tarina luo omalta osaltaan uskoa lajin parissa ahertaville. Kun tähdet ovat kohdillaan, noviisikin voi päästä kokemaan sellaista, mistä moni unelmoi, mutta vain ani harva saavuttaa. Tarvitaan vain isosti intoa, hyppysellinen tuuria ja sianporsasta lahjakkaampi juoksija. Sekä topakka äiti..PatrikSuomenhevosori, syntyi Kokkolassa 1981, kuoli vuonna 1999Ennätys 21,0aly, voittosumma 354 876 euroaVoitti muun muassa Derbyn sekä neljä peräkkäistä kuninkuutta vuosina 1988–1991.Juha KortekallioVuonna 1957 syntynyt kangasniemeläinen ammattivalmentajaPatrikin ravikuninkuuksien lisäksi saavuttanut muun muassa Kriteriumin ja Derbyn voitot Liisingin kanssa.Seppo SuuronenVuonna 1960 syntynyt juvalainen ammattivalmentajaYksi Suomen menestyneimmistä ravivalmentajista, saavuttanut ravikuninkuuden kaikkineen kuusi kertaaSuuroselle myönnettiin Raviurheilijan kultainen ansiomerkki vuonna 2019 järjestyksessään kahdeksantena suomalaisena.Kilpaura vertaansa vaillaPatrik aloitti kilpailemisen jo 3-vuotiaana ja voitti yli puolet uransa starteista.Juha Kortekallio muistaa elävästi Patrikin uran ensimmäisen startin.”Se aloitti kolmevuotiaana Jyväskylässä”, Kortekallio alustaa.”Muistan, että hevonen oli kolmas ja sai 150 markkaa palkintorahoja. Olimme niin innoissamme, että ajettiin Mikkelissä hevosauto teatteriholvin eteen kadulle poikittain, ja käytiin juhlallisesti syömässä.”Uran alkupään startit ajoi Seppo Suurosen silloinen appiukko Raimo Kaipainen, mutta myöhemmin vakikuskiksi valikoitui Risto Lanki.”Ehdotin Ristoa, ja kysyin häntä sitten kerran Mikkelissä ajamaan. Mies myöntyi heti, eikä tuota valintaa tarvinnut katua”, Kortekallio hymähtää.”Risto ajoi tosiaan aina hyvin. Ei tarvinnut koskaan moittia ajohommista, hän oli parasta A-luokkaa. Nähtiin muutenkin paljon ravien ulkopuolella, ja kuskina mies teki 101-prosenttista työtä”, Suuronen vahvistaa.Patrik sijoittui Ponserin voittamassa vuoden 1985 Kriteriumissa kolmanneksi, mutta vuotta myöhemmin Derbyssä osat vaihtuivat, kun ori jyräsi laukasta huolimatta parhaimmaksi.Neljän kuninkuuden suoran Patrik saavutti vuosina 1988–1991. Merkittävää on, että se hävisi noiden vuosien aikana ainoastaan yhden osamatkan. Kouvolassa 1990 laukka yllätti maililla, ja ori sijoittui kyseisessä lähdössä lopulta neljänneksi. Kokonaiskilpailun voitto irtosi silti murskaavalla erolla ennen Kauhua.”Kyllähän ne kuninkuudet ja Derby-voitto tulevat ensimmäisinä mieleen, mutta menestyihän se hyvin jo muissakin ikäluokkalähdöissä. Se kasvoi hienosti vuosien varrella tehtävien mukaan”, Suuronen muistelee.Kaikkineen V.T. Ajatuksen poika tienasi euroiksi muutettuna yli 350 000 euroa ja voitti uransa 135 startista 74. Heppa-järjestelmän mukaan Patrikin jälkeläisiä syntyi 431, joista nopein oli superjuoksijoiden kerhoon itsensä liittänyt Rick, 19,6aly.

Patrik teki kirkonkylän klopeista hevosmiehiä

Aiheeseen liittyvää