Teodorin, Pentin, Heikin ja Jannen juhlat vuoden 1977 taktisessa Suur-Hollolassa

Ehkä kaikkien aikojen suomalaisen ravivuoden 1977 kuuma ravikesä oli juuri edeltävänä tiistaina saanut yhden monista huipentumistaan, kun jo sunnuntaina oli vuorossa Suur-Hollolan ennätysmäisen 80 000 markan ykköspalkinnon kohtalo.Tuo heinäkuisena tiistaina Mikkelissä juostu lähtö oli tietenkin se, jossa Charme Asserdal ravasi nyt jo legendaarisiksi muodostuneet numerot 13,9a – Euroopan kärkiaika, joka samalla paransi SE-aikaa kerralla 1,5 sekuntia.Charme palkittiin urotyöstään 3000 markalla, mikä oli toki hyvä raha, kun ravien muut voittajat palkittiin 800–900 markalla. Charmea ei kuitenkaan ollut maksettu Suur-Hollolaan, joten tuon Lahden vanhalla raviradalla tarjottavan käsittämättömän ykköspalkinnon vakavimpina tavoittelijoina pidettiin kahta oria, joilta se oli ottanut Suomen ennätyksen haltuunsa. Edellisessä kuussa Windy Gin oli painellut SE-lukemiksi 15,4a ja samassa kuussa vielä Scotty Love sivunnut aikaa.Suur-Hollolan karsinnat olivat kuitenkin Erik Skutnabbin juhlaa, hän vei kaikki kolme karsintaa. Omat valmennettavat Express Pride ja Uncle Sam olivat keulasta parhaita. Jälkimmäiselle 12-vuotiaalle terässedälle oli luvassa finaalin jälkeen eläkepäivät, kävi siinä miten kävisikään.Kaukaa Kempeleestä saapuneella Pentti Mannisen Teodorilla ”Nappi” noudatti samaa voittoisaa taktiikkaa. Karsinnat kuuluivat sen aikaiseen V5-lauantaipeliin ja Napista tuli ensimmäinen kolme kohdetta voittanut ohjastaja.Finaaliin selvinneissä 12 hevosessa ei ollut yhtään Suomessa syntynyttä, mikä aiheutti huolta Suur-Hollolan jatkosta. Nyt ajettava, kesän 1977 kisa, oli viimeinen kilpailun alun kolmen vuoden siirtymäkaudesta, ennen kuin se muuttuisi puhtaaksi Suomessa syntyneille tarkoitetuksi kilpailuksi. Jälkiviisaina tiedämme huolen turhaksi..Scotty Love ei pystynyt karsinnassa ohittamaan johtanutta Express Pridea sen rinnalta, mutta pelattiin silti finaalin suosikiksi. Karsintojen voittajista Skutnabb ajoi itse Express Pridea, Uncle Samin rattaille hyppäsi sille niin tuttu Jan-Erik Nygård ja Teodorin lainaohjastajaksi Pentti Manninen oli pyytänyt Heikki Korven, kun tämä oli sattunut karsintapäivänä kävelemään tallialueella vastaan.Finaalissa ei nähty huimaa kilvanajoa. Uncle Sam avasi kärkeen ja päästi takasuoran aluksi Express Priden eteensä. Teodor jäi johtavan rinnalle ja Scotty Love lukkiintui kolmanteen sisäpariin.Nappi veti vauhdin hyvin rauhalliseksi, eikä matkalla tapahtunut juuri mitään. Lopussa Teodor oli vahvin ja Uncle Sam ohitti Express Priden ja jätti sen kolmanneksi. Scotty Love ei koskaan päässyt käyttämään täyttä kirikykyään ja oli neljäs.Kilpailu oli Teodorin, Pentin ja Heikin suurta juhlaa, mutta pitää siitä kunniaa langettaa Jannellekin. Jan-Erik Nygård paitsi ohjasti Uncle Samin sen viimeisessä kilpailussa arvokakkoseen, oli koko kärkikolmikko hänen maahantuontejaan..Hevosurheilun toimituksessa ei oltu lainkaan tyytyväisiä kilpailuun. Kilpailuselostuksesta suuren osan valtasi paheksunta ”ruotsalaistyyppisestä” kilvanajosta. Katsottiin, että Scotty Lovea oli pussitettu vastoin urheiluhenkeä – tosin Pertti Livisti itse käänsi nelosradalta lähteneen orin sisäradalle."Ilmiselvä taktikointi vei kuitenkin suuren osan kilpailun hohdokkuudesta. Taktikointi, jolla kilvan suosikkikerroin (2,0) pelattiin ulos, tapahtui tosin täysin sääntöjen kirjainten puitteissa, mutta niiden henkeä vastaan", oli Hevosurheilun näkemys."Voittoon pitäisi kai urheilussa pyrkiä juuri oman, mahdollisimman hyvän suorituksen kautta eikä negatiivista kautta toista estämällä. Jos ratkaisut radalla alkavat perustua muiden ajajien yhteiseen yritykseen suosikin pussittamiseksi, on suosikiksi arvioitu hevonen pahasti alakynnessä."Ruotsalaistyylisen kilvanajon sijaan lehti toivoi Yhdysvalloista tuttua suoraviivaisempaa tyyliä, jonka parhaaksi sanansaattajaksi Suomessa katsottiin Tuomo Mäkelä."Otteista kuvastuu ilo ajaa kilpaa, katsoa mihin hevonen pystyy. Hampaat irvessä pussittelu ja taktikointi toisen estämiseksi on urheilun ilosta todella kaukana", oli lehden tuomio.Joka tapauksessa voittajan kunniaa kilpailun kulku ei himmentänyt, näki sen sitten miltä kantilta tahansa. Johtavan rinnalta otettua voittoa on aina arvostettava, oli ajokulttuuri mikä tahansa..Teodor voitti urallaan Suur-Hollolan lisäksi 61 kilpailua, muun muassa Seppeleajon, Tammer-ajon, Pohjola Grand Prix’n ja Helsinki-ajon.Sen kilpailuttamiselle oli tunnusomaista ahkeruus. Kun esimerkiksi Suur-Hollolan karsinnat oli ajettu kolmea viikkoa ja yhtä päivää ennen finaalia, ehti Teodor startata välissä neljä kertaa ja sen jälkeen vielä heti tiistaina.Parhaana vuonna Teodor kilpaili 55 kertaa ja yhteensä sille kertyi seitsemän kilpailukauden aikana 240 starttia. Ensimmäinen kausi oli tosin kaksivuotiaana ja sisälsi vain viisi starttia ja viimeinen kausi jäi kesken, kun toinen hevonen potkaisi sille murtuman jalkaan.Teodor oli kuollessaan kahdeksanvuotias. Sen ennätykseksi jäi 14,9a, joka oli tekohetkellä paras Tanskassa syntyneen aika koskaan.Siitä jäi 77 rekisteröityä jälkeläistä, joista mikään ei ollut isäänsä nopeampi..TeodorOri, 1972–1980Ludwig Hanover – No, Joe’s PrideKasvattaja Gurli Nielsen, TanskaOmistaja Pentti Manninen, KempeleEnnätys 14,9a, voittosumma euroissa 71 197Statistiikka, 240: 62–54-28Vuoden 1977 Suur-Hollola-ajon voittaja

Teodorin, Pentin, Heikin ja Jannen juhlat vuoden 1977 taktisessa Suur-Hollolassa

Aiheeseen liittyvää

Nightlife In Sprintermästaren-kisan loistava voittaja, Gourmet d'Arc tammojen ykkönen

Mikkelin raviradan henkilöitymä Jaakko Laitinen on poissa

Ravit metalliyhtyeen musiikkivideon tyyssijana – ”Molempia maailmoja yhdistää intohimo, energisyys ja aitous”

Elitkampen-hevoset kärjessä, Perssonille kaksoisvoitto, Nurmokselle ja suomalaiskasvattajille voittoja