Max Song – Uuden aikakauden airut

Tampereen ravirata oli muuttanut Kalevasta Lamminpäähän kaksi ja puoli kuukautta aiemmin, kun lämminveristen Kriterium ajettiin viidettä kertaa 26.9.1976. Nyt siis ensimmäistä kertaa radalla, joka muutama vuosi myöhemmin sai nimekseen Teivo.Suurena, alle kahden voittajakertoimeen pelattuna suosikkina matkaan lähti ykkösradalta Pekka Korven Viking Way.Väinö Kähösen ruuna Max Song oli Viking Wayn tapaan karsintavoittaja ja kakkossuosikki radalta kaksi.Yleinen visio kilpailun kulusta oli, että Viking Way ottaa sisäradalta keulan ja pitää paikkansa maaliin saakka. Ajatusta vahvisti, että Viking Way oli ainoa 1.20-rajan rikkonut Kriterium-finalisti.Tamma oli Mikkelin kolmevuotislähdössä mennyt johtopaikalta 18,3a ja vain Charme Asserdal onnistui pukkaamaan lopussa siitä ohi. Charmen kymmenystä parempi aika sivusi silloin Unikalnajan SE-tulosta.Maailmassa yleensä ja raviurheilussa erikseen, ei aina käy kuten luullaan tai suunnitellaan. Epävarmana ja hitaamman puoleisena lähtijänä tunnettu Max Song nappasi suoraan keulapaikan ja Viking Way laukkasi ensimmäisessä kaarteessa sen perästä.Max Song matkasi tasaisesti kiihtyvällä tempolla ja jo viimeisellä takasuoralla se karkasi kauas muista. Viking Wayn tehtäväksi jäi kierrellä kakkoseksi. Voittotulos 22,8akp oli uusi Suomen ennätys.”Oli se harmi, kun Viking Way hyppäsi. Jäi yleisöltä näkemättä kova kaksinkamppailu, jossa voittoaikakin olisi kaunistunut vielä kummasti”, Väinö Kähönen kommentoi tuoreeltaan.Pekka Korpi ei löytänyt suurempaa syytä Viking Wayn laukkaan. Hän veikkasi, että uuden kaviouran hieman pehmeä sisärata oli yllättänyt nuoren hevosen. Hän ei kuitenkaan ryhtynyt selittelemään.”Kyllä paras silti voitti”, oli Korven kommentti..Max SongRuuna, syntynyt 1.6.1973Flight Song 14,7a – Gitka 24,0a, Git 21,2Kasvattaja Pentti Savolainen, MäntsäläOmistaja Väinö Kähönen, Nurmijärvi ja vuodesta 1979 Nina Star Oy, HelsinkiEnnätys 17,4a, voittosumma euroissa mitaten 24 780132 starttia, 20-7-11Vuoden 1976 Kriterium-voittaja.Oman osansa Tampereen uuden radan ensimmäiseen Kriteriumiin toivat kärkikaksikon kasvattajat. Silloin heitä katsottiin olevan tarpeellista vielä esitellä kellokoskelaiseksi maanviljelijä Pentti Savolaiseksi ja hänen nuoremmaksi veljeksensä Antiksi. Muutaman vuoden päästä kumpikaan ei esittelyjä kaivannut.Max Songin kasvattaja Pentti Savolainen oli toki jo tullut jonkin verran tutuksi kaksinkertaisen ravikuningas Vieterin kasvattajana, mutta ori identifioitui julkisuudessa niin voimalla Kaarlo Partaseen, että kasvattaja jäi siinä kuin sivuseikaksi.Pentti Savolaisen oman tallin viisivuotias Vekseli oli puolestaan voittanut edellisenä vuonna Suomi-Derbyn ja ollut Kriteriumissa kolmas ja sen sisko Valpuri oli tuolloin tasan 50 vuotta sitten kuningatarkilpailun nelonen. Joten meriittejä hänellä oli jo, mutta suurimmat vasta tulossa.Antti Savolaisen kasvattama Viking Way osoittautui jatkossa Suomessa syntyneen ikäluokkansa ykköshevoseksi. Se voitti muun muassa Derbyn, Suur-Hollolan, kaksi Suomen mestaruutta ja Tammavaltikan. Samana vuonna 1976 Yhdysvaltain Pennsylvaniassa syntyi ori, joka tulisi betonoimaan Antti Savolaisenkin nimen ravihistoriaan. Keystone Patriot..Max Songilla oli väärän koivun kautta oma osuutensa suomalaiseen ravihistoriaan jo ennen syntymäänsä. Sen emä oli Moskovan 1. Hevossiittolassa vuonna 1958 syntynyt Gitka. Rekisterinumeron SF-6 saanut tamma oli kouvolalaisen liikemies Oskari Vainion omistamana Kymenlaakson ensimmäinen lämminveriravuri. Gitka oli muun muassa kaksivuotiaana Lahden raviradan historian ensimmäinen suomalaisomisteinen lämminverivoittaja elokuussa 1960 ja oli seuraavana vuonna kolmas 3-vuotiaiden Suomen mestaruudessa.Vainio kilpaili sillä jatkossa vaihtelevalla menestyksellä ja sai sille ennätyksen 24,0a, ennen kuin myi sen Casanovasta kantavana Kaarlo Partaselle vuonna 1968.Gitka teki Partaselle orivarsan, jonka syksyllä osti Gletserista tuttu Pekka Liljendahl ja tyhjäksi Casanovan uusinnasta jäänyt tamma jatkoi matkaansa puolestaan Pentti Savolaiselle. Partanen sai välirahaa ja vuotiaan orivarsan nimeltä Vieteri. Tähän voisi tietysti laittaa tutun lentävän lauseen ”ja loppu on historiaa”.Kolmantena Pentti Savolaisen lämminverikasvattina Gitka teki Max Songin vuonna 1973. Sen isä Flight Song onnistui nykyään ajatellen yllättävän hyvin sen aikaiseen tammakantaan nähden, vaikka se ei enää 1970-luvun loppupuolella suurta arvostusta nauttinutkaan.Gitkan kahdeksasta varsasta puolestaan Max Songin lisäksi ei suurta kerrottavaa jälkipolville jäänyt..Kriterium-voitto oli kaksivuotiaana Väinö Kähösen omistukseen siirtyneen Max Songin uran kohokohta, mutta otti se 19 muutakin ykköstä.Vuosina 1972–1987 ajettiin Maajoukkue – lehdistö -ajo. Idea oli, että Suomen Hippos valitsee ensin joukkueen ja ravitoimittajat niille haastajat. Kilpailu ajettiin ensin molemman rodun avoimen sarjan hevosille ja vuodesta 1976 eteenpäin 3-vuotiaille lämminverisille ja 4-vuotiaille suomenhevosille.Viking Way ja Max Song olivat maajoukkueen lukot ja nimenomaan tässä järjestyksessä. Viking Wayn uskottiin korjaavan Kriteriumin erheensä. Tällä kertaa jossittelua ei jäänyt, Max Song juoksi johtavan rinnalla, prässäsi viimeisellä takasuoralla keulaan ja vastasi lopussa varmasti hyvän juoksun saaneelle Viking Waylle..Kauden päätteeksi kamppailukaksikko kävi Solvallan suomalaispäivän Kolmevuotisottelussa. Siitä tuli odotettua suurempaa suomalaisjuhlaa. Viking Way voitti ennen ruotsalaista Holly Rodneyta. Veijo Heiskasen Veuve Qlicquot oli kolmas, Max Song neljäs ja Charme Asserdal kuudes.Kolmevuotiskausi jäi Max Songin parhaaksi. Se kärsi vaivoista ja kilpaili kaksi seuraavaa vuotta harvakseltaan ja voitoitta. Kuusivuotiskausi oli sille hetkellinen comeback. Se pääsi kilpailemaan tasapainoisesti ja voittojakin tuli yhdeksän. Voitoista valtaosa tuli Vermosta, jossa se myös edusti Suomea Pohjoismaiden mestaruudessa. Siinä Max Song teki SE-lukemat 18,5a/2600 metriä, mutta sillä heltisi vain 10. sija.Hyvän kauden päätteeksi Väinö Kähönen myi ruunan aikansa suurhevosenomistaja Juhani Tervamaalle. Se jäi kuitenkin Kähösen treeniin.Viimeisen voittonsa Max Song juoksi seitsemänvuotiaana joulukuussa 1980. Se sisälsi sille tuttuja elementtejä: rata oli Vermo, se otti lähtölaukan, mutta kiersi sitten vahvasti ulkoratoja voittoon. Vain ohjastaja oli tällä kertaa poikkeuksellinen, sitä lainakuskasi Pekka Korpi..Kähösen kirihevosetVäinö Kähönen oli aikanaan huomattava raviurheilija. Jo 1950-luvun puolivälissä hän menestyi Jumpolla 32,2 kovissa tasoituksissa. Valjakko edusti Hämettä kahteen otteeseen Hevosjalostusliittojen Haasteajoissakin, jotka myöhemmin tunnettiin Maakuntaraveina.Kähönen piti välissä kymmenen vuoden tauon ja palasi sitten raviurheiluun lämminverivoimin. Hänen Moskovan huutokaupasta varsana ostamansa Tulpan 19,1a nousi avoimiin sarjoihin saakka ja menestyi niissä varsinkin pitkillä matkoilla.Pienimuotoisen sensaation Tulpan aiheutti voittamalla Pilvenmäen Tuopin vuonna 1970. Se ajettiin siihen aikaan kuninkuusravimaisella konseptilla. Lauantaina 2600 metriä, sunnuntaina 1609 ja 2000 metriä, ja yhteisaika ratkaisi voiton. Itse Gletser kärsi Tulpanille 0,1 sekunnin tappion.Tulpanin tunnusmerkki oli kova loppukiri ja se oli usein yhteistä Kähösen valmentamille hevosille. Ne juoksivat maaliin saakka. Yhtä lailla yhteistä niille oli hidas ja laukkaherkkä lähtö..Näissä ominaisuuksissa oli varmasti osasyynä tai -ansiona se, että Kähösen suurimmilla menestyjillä oli poikkeuksetta venäläisiä sukujuuria. Sellainen oli Rosalinkin 18,1, joka oli hänen oma kasvattinsa.Rosalin kiri vuoden 1974 Derbyssä kaukaa takaa toiseksi ja jatkoi uraansa tammaparhaimmistoon saakka. Sen volttiennätys 18,1 oli vuoden 1978 toiseksi nopein noteeraus Suomessa syntyneiltä tammoilta..Max Songia vuotta nuorempi, Eino Torttilan kasvattama Mani Song oli samaan tapaan jalostettu kuin tallikaverinsakin. Flight Song isänä ja emä venäläistä perua (presidentti Urho Kaleva Kekkonen sai sen emänemä Suosikin lahjaksi Neuvostoliitolta).Väinö Kähönen ajoi sen Derby-kakkoseksi, mutta luovutti ohjat pian sen jälkeen pitkälti pojalleen Harrille. Tämä kävi hakemassa orin kanssa kakkosen Solvallan Big Noon Pokalenista.Suurvoittonsa Mani Song otti vuoden 1979 St. Legerissä. Se oi erityinen päivä Kähösille, Harri ajoi St. Leger -ykkösen Porissa ja Väinö voitti Max Songilla Vermossa – siihen aikaan hevosia ja raveja riitti, samana sunnuntaina ajettiin Porin ja Vermon lisäksi Jyväskylässä, Joensuussa, Torniossa ja Ylivieskassa.Ikävä kyllä Mani Songin muistaa moni paremmin sen epäonnistumisesta kuin onnistumisista. Vuoden 1979 Suur-Hollolassa tuli varmalta kakkossijalta kuuluisa ”kaikkien aikojen kallein maalilaukka”, kuten sitä silloin kutsuttiin. Kahden vuoden päästä ori sai hyvitystä, kun se otti Lahden vanhan radan viimeisessä Suur-Hollolassa kakkosen.

Max Song – Uuden aikakauden airut

Aiheeseen liittyvää

Noora Pentistä HUJO:n uusi puheenjohtaja: "Ykkösasia on satsata lahjakkaisiin nuoriin ja absoluuttiseen huippu-urheiluun"

Tämän viikon Hevosurheilussa katsotaan kohti Kriteriumeja

Hevosen viimeinen maanantai ei ole kiireinen

Wäinämöinen suomenhevosten kasvattajakilpailun koulupuolen voittoon – "Kiitollinen olo omistajana"