Elämän muuttaneet hevoset: Vekun Vinke mullisti taksiyrittäjän elämän

Länsi-Lapissa, aivan Ruotsin rajan tuntumassa sijaitseva Kolarin kunta on noussut isoihin otsikoihin erityisesti matkailuelinkeinon sekä Ylläksen hiihtokeskuksen myötä. Myös sinnikkäät raviurheilevat lappilaiset ovat vuosien saatossa pitäneet kotiseutunsa lippua korkealla. Erityisen ylväästi viiri liehui viime vuosisadan loppupuolella, kun taksiyrittäjänä toimineen Jouko Joensuun omistama ja kasvattama Vekun Vinke raivasi tiensä absoluuttiselle suomenhevoshuipulle. Lähes 40 vuotta sitten päivänvalon nähnyt emänsä Vekkulittaren ensimmäinen jälkeläinen teki kolarilaisesta rattimiehestä todellisen hevosmiehen.Kyseessä ei kuitenkaan ollut mikään keltanokan ensihevonen, vaan nelijalkaisista oli saatu kokemuksia jo pikkupojasta lähtien.”11-vuotiaasta asti olen ollut hevosten kanssa tekemisissä. Isäni Reijo esitti, että laitetaan moottorikelkka, mutta hevonenhan se piti kuitenkin saada. Sen jälkeen niiden kanssa onkin tullut pyörittyä, ja oli ainoastaan yksi parin vuoden jakso, jolloin en ollut hevoshommissa”, Joensuu taustoittaa.”Kun pääsin armeijasta, kiinnostuin Vekun Vinken emästä, joka oli silloin Karenin Kalevilla treenissä. Tammalla oli vähän vaivoja, joten ajattelin, että sen voisi astuttaa. Lopulta isäoriiksi valikoitui Vinkaus, joka oli ravivarma, pitkärunkoinen ja komea hevonen. Kävi vielä sillä tavalla, että kun vein tammaa astutukselle, niin talon isäntä pyysi, että kävisin ajamassa oriilla, kun hänellä oli selkävaivoja. Lenkin varrella piti ylittää valtatie, ja vetojuhdaksi tarvittiin auto, sillä vireä oripoika ei aina välttämättä pysähtynyt. Muuten se kyllä meni kuin juna.”Kesäkuussa 1986 syntyi orivarsa, joka sai nimensä tallityttöjen toiveiden mukaisesti.”Tyttäret kävivät tässä hevosia hoitamassa, ja he sanoivat, että tästä tulee sitten Vekun Vinke. Tuo etuosa jäi lopulta elämään, ja samalla kaavalla nimesin myöhemminkin syntyneet omat suomenhevoskasvattini”, Joensuu kertoo..Vekun VinkeSyntyi 9.6.1986, kuoli 1.9.1998Suku: Vinkaus – Vekkulitar, VekkuliEnnätykset 23,0aly, 24,1lyVoittosumma 128 773 eUran statistiikka: 134: 39–23–9Aikansa Derby-kolmonen, voitti urallaan muun muassa Erkon Pokaalinja Pelimanni-ajonSijoittui vuoden 1995 Elitkampenissa parhaana suomalaisena neljänneksi.Elämän ensimmäiset vuodet eivät antaneet odottaa sen suurempia, sillä varsa oli laiskansutjakka tapaus, eikä antanut itsestään kaikkea ulos. Lisäksi ajan saatossa alkoi ilmenemään erinäisiä terveydellisiä haasteita.”Se oli sellainen tahmea tapaus varsana ja möllötti vain korvat vinksallaan. Ei siitä osannut vielä siinä vaiheessa ennakoida, että tästä tulisi asiallinen juoksija. Nelivuotiaana sen nivusavut olivat niin isot, että se tiputti jonkin verran suolta, joten ruunaus oli välttämätön, vaikka uran alkustarteissa se kilpailikin vielä oriina. Ei se ollut häjy, mutta vähän raisunlainen, joten hevonen olisi voinut teloa itseään ajan saatossa. Siksi ruunaaminen oli varmasti ihan hyvä ratkaisu.”Nelivuotiskauden lopulla tie vei kohti Jorma Evijoen tallia, jossa alkoi valmistautuminen seuraavaan kilpavuoteen. Samalla Joensuu saattoi keskittyä täysillä taksifirmansa pyörittämiseen.”Tutustuttiin hänen kanssaan aikanaan ravijuttujen kautta, ja kun minulla oli siinä muita töitä, niin hevonen lähti sitten hänen talliinsa. Siellä Vinke olikin aina siihen asti, kunnes Jorma valitettavasti menehtyi. Tämän jälkeen etunimikaima Jorma Kontio valikoitui pitkäaikaiseksi vakio-ohjastajaksi.”Viisivuotiskausi huipentui Derbyn kolmossijaan, ja samalla tapahtui käänteentekeviä asioita myös Joensuun henkilökohtaisessa elämässä. Usko oman hevosen hyvyyteen oli niin vahva, että yrityksen pyörittäminen sai jäädä.”Kun hevonen sijoittui syksyllä kolmanneksi Derbyn finaalissa, myin samalla taksifirmani pois. Tuli sellainen tunne, että tässä voisi olla astetta parempi tapaus.”.Sehän menee näiden kanssa sillä tavalla, että kun on kykyjä niin ei ole terveyttä, ja kun on terveyttä niin ei ole kykyjä.Jouko Joensuu.Vuosi 1992 oli varsinainen läpimurtokausi. Vekun Vinke voitti 26 startista peräti 14, joista kahdeksan tuli 65-lähdöistä. Hevonen majaili tuolloin pääosin Keski-Suomessa Laukaassa.”Isäni oli sinä vuonna hevosen kanssa etelässä, ja startit kilpailtiin sieltä käsin. Hän vastasi pääosin valmennuksesta, mutta kävin myös itse säännöllisesti paikalla”, Jouko Joensuu sanoo. ”Treeni perustui reellä ajamiseen, sillä ruuna nautti kovasti siitä touhusta. Mikäli sillä ajoi kärryt perässä liian usein, hevonen otti vähän itseensä, eikä ollut enää pirteä oma itsensä. Kesällä, kun ajettiin putkireellä ruohikossa tai metsäkankaalla, niin eihän se paljon raskaampaa ollut kuin kärryjen vetäminen. Tärkeintä oli pitää mieli virkeänä, ja silloin Vinke otti omasta halustaan pätkiä joka lenkillä.”Vahvan nousukiidon jälkeen vastoinkäymiset alkoivat nostaa päätään. Seuraava vuosi jäi pahasti kesken, sillä hankosidevamma pakotti lahjakkaan nousukkaan lepolomalle. Siitä huolimatta kauteen mahtui yksi erityinen huippuonnistuminen, kun hevonen voitti jättiyllättäjänä Erkon Pokaalin huhtikuussa Vermossa. Kyseisen täysosuman ohjasti muuan Allan Korpi.”Sehän menee näiden kanssa sillä tavalla, että kun on kykyjä niin ei ole terveyttä, ja kun on terveyttä niin ei ole kykyjä”, Joensuu sanailee.”Kaikesta huolimatta tuo Erkon Pokaalin voitto oli kyllä aikamoinen yllätys. Taakse jäivät Ponseri, K.K. Kössi ja kumppanit. Hankosidevamman lisäksi hevosella alkoi olla vähän kulumaa nivelissä, joten otti oman aikansa, ennen kuin päästiin palaamaan takaisin kaviourille.”.Huippuruuna nousi Feeniks-linnun lailla vielä kerran, tällä kertaa ryminällä. Vuosi 1995 oli tilastojen valossa hevosen uran menestyksekkäin ja sisälsi muun muassa Kaustisen Pelimanni-ajon voiton sekä Elitkampenin nelossijan.”Kaustisen voitto tuli johtavan rinnalta, ja oikeastaan se juoksupaikka sopi meille monesti parhaiten. Ruuna oikein nautti, kun se sai otteen johtohevosesta. Sen juoksutyyli oli tosin sellainen, että kun kavio iskeytyi maahan, niin se kuului kilometrin päähän. Tämän myötä niitä vaivoja alkoi tulemaan enenevissä määrin, ja uran viimeiset startit se juoksi 11-vuotiaana. Rekitreeni oli kyllä avaintekijä siihen, että päästiin noinkin hyviin saavutuksiin. Jos olisi ajettu hiittejä kärryt perässä, tuskin olisi päästy edes puoleen tuosta voittosummasta.”Vekun Vinke lähti viimeiselle matkalleen syyskuun ensimmäisensä päivänä vuonna 1998. Ikää oli vasta kaksitoista vuotta, mutta lopettamispäätös oli lopulta vääjäämätön.”Se pyöri tuossa varsojen kanssa toista vuotta ihan ajamatta, sillä koetettiin vain antaa ruunan olla mahdollisimman kevyesti. Sillä oli kuitenkin takanivelissä pahat kulumat, ja kipuja alkoi olemaan niin paljon, että jouduttiin tekemään lopettamispäätös.”On sanomattakin selvää, että Kolarin kiituri oli Jouko Joensuun elämän hevonen.”Ilman muuta se oli merkittävin hevonen elämässäni. Päästiin kuitenkin valtakunnan ykköslähtöihin mukaan, ja taloudellisestikin sillä oli tietysti merkitystä. Totta kai siinä oli myös omat kuvionsa, kun meiltä käsin lähdettiin pitkille kilpailumatkoille, ja esimerkiksi Solvallassa käytiin ihan täältä Kolarin kotitallista käsin. Ainakin meidän perukoilla ihmiset seurasivat näitä reissuja tarkasti, ja sen verran voin myös sanoa, että paikallisen R-Kioskin pelivaihdot nousivat ihan hurjasti siihen aikaan, kun Vinke oli uransa huipulla.”.Jouko Joensuu62-vuotias kolarilainen raviharrastajaVekun Vinken omistaja ja kasvattajaKasvattanut kaikkineen 11 hevostaTällä hetkellä valmennuslistalla kaksi lämminveristä ravuria.Ristiriitainen ElitkampenYksi Jouko Joensuun hevosmiesuran suurimmista hetkistä oli käsillä Solvallassa toukokuun viimeisenä sunnuntaina kultavuonna 1995, kun Vekun Vinke oli yksi kolmesta suomalaisedustajasta Elitkampenissa. Ykkösradalta matkaan ampaissut ruuna sai maukkaat asemat johtavan takaa, ja kaikki näytti pitkään hyvältä huippumenestystä ajatellen..Se kilpailu on oikeastaan ainoa, mikä on jäänyt koko kilpauran ajalta harmittamaan.Jouko Joensuu.Viimeisen takasuoran hetkellinen heikko hetki vaikutti kuitenkin siihen, että Joensuu ei kääntänyt suojattiaan ulommille kirikaistoille, ja aivan loppumetreillä se ei päässyt tulemaan täysin vapaasti. Lopputuloksena oli kaikesta huolimatta kunniakas nelossija.”Se kilpailu on oikeastaan ainoa, mikä on jäänyt koko kilpauran ajalta harmittamaan”, Joensuu alustaa.”Solvallassa oli silloin hirmuinen helle, ja ruunalla oli vähän allergikon vikaa, joten se ei ollut välttämättä ihan parhaimmillaan. Tai ainakaan hevonen ei tuntunut siltä, ja viimeisellä takasuoralla se antoi kärkeen nähden useamman mitan verran periksi. Ajattelin jo, että nytköhän se heittää pois, ja en siksi kääntänyt kiriin Vernerin perään, kun se roikkui siinä toisella radalla. Jos olisin lähtenyt ulos, niin vähintään toiseksi olisi ehditty. Se meni, miten meni, mutta tuo juoksu oli sellainen, mikä harmitti vielä jälkeenpäin.”Voiton nappasi vahvalla kirillä norjalainen Åslands Kvikk. Muista suomalaisista Uno sijoittui kuudenneksi ja K.K. Kössi seitsemänneksi. Harmituksesta huolimatta reissu teki vaikutuksen lappilaiseen raviharrastajaan.”Olihan se ilman muuta hieno kokemus, että pääsi osallistumaan sinne. Niinhän tässä lajissa monesti käy, että jossitteluillekin on sijansa.”Nykyään valmennuslistaltaan löytyy kaksi nelivuotiasta lämminveristä. Toiminta on supistunut melkoisesti aktiivisimmista ajoista, eikä tiluksilla ole enää kansallisrotumme edustajaa.”Oikeastaan tuon Bodenin takia olen siirtynyt lämminverisiin. Se on tuossa niin lähellä, ja kilpailumahdollisuudet ovat paremmat niiden osalta. Oli minulla muutama lämminverinen kasvattikin suomenhevosten lisäksi, mutta kasvatustoiminta jäi sinne 2000-luvun alkupuolelle. Mennään nyt tällä lailla eteenpäin.”

Elämän muuttaneet hevoset: Vekun Vinke mullisti taksiyrittäjän elämän

Aiheeseen liittyvää