Ahkeruus ja kilpailuhenkisyys yhdistävät Hannu-Pekka ja Pekka Korpea

Pekka Korpi:”Hannu-Pekka on meidän kolmesta lapsestamme vanhin. Hän oli pienenä kiltti poika, eikä hänen kanssaan ollut mitään ongelmia.Kun Hannu-Pekka oli pieni, olimme silloin Amerikassa, ja siellä meillä oli enemmän aikaa olla yhdessä. Siellä kävimme muun muassa pelaamassa minigolfia. Meidän kaikki lapsemme ovat aina olleet hyvin kilpailuhenkisiä ja innokkaita kilpailemaan, minkä takia minigolfinkin pelaaminen oli aikamoista kasvatusta, koska tappiota ei olisi saanut tulla. Kuitenkin tappioitakin aina välillä väistämättä tuli, niin sen jälkeen Hannu-Pekka saattoi olla vähän känkkäränkkätuulella. Ne olivat tosiaan sellaisia kasvatuksen paikkoja.Minun on vaikea nostaa viime vuosilta yhtä tiettyä muistoa. Merkittävimpiä hetkiä ovat varmasti olleet ne, kun olemme olleet yhdessä raveissa ja sekä minun että Hannu-Pekan hevoset ovat pärjänneet siellä. Ne ovat varmaan niitä päällimmäisiä muistoja..SukulinjatSarjassa saman perheen hevosihmiset kertovat toisistaan..Ensimmäisen lapsen syntymä on aina erityinen hetki ja iso asia, ja siinä muuttuu koko elämä. Päällimmäisenä silloin on ollut mielessä, että kaikki meni hyvin raskauden ja synnytyksen aikana ja sieltä syntyi terve poika.Ihmisenä Hannu-Pekka on hyvin määrätietoinen ja päättäväinen. Hän on hyvin tarkka aikatauluistaan, milloin hän mitäkin tekee. Hannu-Pekka on myös ahkera ja kova tekemään töitä.Hevosten kanssa Hannu-Pekalla on aika rauhallinen ote varsinkin, kun hänellä on paljon nuoria hevosia. Hannu-Pekka keskittyy hyvin jokaiseen hevoseen yksilönä, ja varsinkin jos tulossa on jokin isompi lähtö, hän paneutuu niihin tosi tarkasti ja syvällisesti.Sekä hyvänä että huonona puolena Hannu-Pekalla voisi olla se, että hän on niin tarkka aikatauluistaan. Lisäksi myös päättäväisyys voisi olla sekä hyvä että huono ominaisuus. Meillä on myös aina ollut tapana pitää niistä asioista kiinni, mitä on sovittu. Se on ainakin selvästi Hannu-Pekan hyvä puoli.Muistutamme Hannu-Pekan kanssa toisiamme siinä, että luulen meidän molempien olevan ahkeria ja kovia tekemään töitä. Meillä on molemmilla kova kilpailuhenki ja meidän pitää pärjätä. Jos jotakin tehdään, se tehdään aina kunnolla ja tavoitteellisesti. Kilpailtaessa toisiamme vastaan armoa ei pyydetä eikä anneta, ja koitetaan laittaa hevoset niin hyvään kuntoon, että voitaisiin saavuttaa paras mahdollinen lopputulos. Jos meillä on jotain ongelmia hevosten kanssa, niistä yritetään aina puhua ja katsoa, miten ongelmia saataisiin ratkottua.Näemme Hannu-Pekan kanssa tallilla käytännössä päivittäin, mutta muuten vietämme aikaa yhdessä aika vähän. Muutaman kerran kesässä voimme käydä yhdessä pelaamassa golfia. Välillä voidaan myös yhdessä katsoa hevosten sarjoja ja ilmoittautumisia kilpailuihin.Hannu-Pekalta olen oppinut ehkä noudattamaan aikatauluja edes vähän paremmin. Minä olen aikataulujen kanssa enemmän sellainen sinnepäin tyylinen ja suurpiirteinen, kun taas Hannu-Pekka on niistä tosi tarkka. Esimerkiksi mihin aikaan lähdetään raveihin tai mitä tehdään milloinkin. Arvostan Hannu-Pekassa hänen ahkeruuttaan ja päättäväisyyttään sekä sitä, että sovituista asioista pidetään aina kiinni. Pidän sellaisia ominaisuuksia tärkeinä elämässä.”.Hannu-Pekka Korpi:”Lapsuudessani isä oli aika paljon poissa, ja lasten kasvattaminen oli suurimmaksi osaksi äidin vastuulla. Isä oli puolestaan perheen pää. Minulla oli hyvä lapsuus, ja sain kokea, tehdä ja harrastaa.Lapsuudesta tulee mieleen se, että eniten arvostin sitä, kun isä oli läsnä ja tuli katsomaan esimerkiksi jalkapallo- tai jääkiekkopeliä. Sitä arvostin eniten lapsena, kun isältä sai yhteistä aikaa, kun hän kuitenkin on ollut aina kiireinen.Suurin osa meidän yhteisistä muistoistamme liittyy ainakin jollakin tavalla hevosiin ja raveihin. Nykyään näemme päivittäin tallilla. Jos sanotaan, että minun lapsuudessani näimme isän kanssa vähemmän, niin vastaavasti aikuisiällä olemme taas nähneet paljonkin. Se on vähän erikoinen tilanne siinä mielessä, että yleensä vanhemmat näkevät lapsiaan enemmän heidän ollessa nuoria ja vähemmän heidän kasvaessaan aikuisiksi..Suurin osa meidän yhteisistä muistoistamme liittyy ainakin jollakin tavalla hevosiin ja raveihin.Hannu-Pekka Korpi.Olen oppinut isältä paljon hevosista. Tärkein oppi on liittynyt hevosen yleisilmeeseen, miten urheiluhevosta katsotaan, mihin asioihin pitää keskittyä ja miten hevonen liikkuu. Minä en ollut nuoruudessani ollenkaan mukana hevostouhuissa, ja kiinnostuin hevosista vasta joskus lukion loppupuolella. Mutta heti, kun rupesin olemaan enemmän kiinnostunut hevosista ja mukana tallilla, isä neuvoi minulle alusta lähtien erilaisia asioita. Ne on ollut tärkeimpiä oppeja, miten hevosta katsotaan ja soveltamaan sitä kautta kaikkia muita asioita. Kuitenkin minä valmennan hevosia eri treenisysteemeillä kuin isä valmentaa, vaikka valmennammekin hevosia samoissa paikoissa.Isällä kiinnostus hevosiin on lähtenyt kotopuolesta, ja kotonaan hän on alkanut hevosten kanssa touhuamaan. Hänellä on varmaan ollut vähän samanlainen tilanne kuin minullakin, että koulut eivät ole oikein olleet ikinä meidän juttumme.Isä on erilainen ihminen riippuen siitä, onko hän vapaalla vai töissä. Hän on aina ollut hyvin välittävä, ja hän on aina antanut meidän lasten tehdä omat päätöksemme elämässä. Isä ei ole koskaan tyrkyttänyt mitään tai sanonut, mitä elämässä pitää tehdä, vaan on aina tukenut meitä tekemissämme päätöksissä.Huono puoli isässä on se, että hän on hyvin jääräpäinen. Silloin, kun hän jotakin päättää, niin sitä päätä on hyvin vaikea sen jälkeen enää kääntää. Paras puoli taas hänessä on se, että hän on aina ollut ja on huolehtivainen ja välittävä isä. Meillä oli myös hyvin turvallinen lapsuus, minkä merkityksen olen ymmärtänyt paremmin näin aikuisiällä.Isältä olen perinyt jääräpäisyyden ja kilpailuhenkisyyden. Välillä minusta tuntuu, että minä voin olla vieläkin kilpailuhenkisempi kuin mitä isä on. Olemme kumpikin myös huonoja häviäjiä.Isää vastaan kilpailtaessa on välillä tullut sanomista puolin ja toisin, mutta vastaavasti asiat yleensä unohtuvat myös nopeasti. Suhtaudumme toisiimme kilpailuissa tosissamme, mutta terveesti.Näemme isän kanssa tallilla päivittäin, istumme paljon autossa ravimatkoilla ja juttelemme hevosia ajaessa. Muuten emme hirveästi ole yhdessä. Joskus kesällä käymme pelaamassa yhdessä golfia ja jouluna käyn vanhempien luona syömässä.Elämänohjeeksi isältä olen saanut ehkä sen, että elämässä saa ja pitää tehdä valinnat itse. Isä on aina tukenut asioissa, mitä me lapset olemme ikinä päättäneetkään tehdä tai mihin olemme lähteneet. Hän on opettanut sen, että jokaisella on vain yksi elämä ja se pitää elää juuri itselle sopivalla tavalla.Haluaisin onnistua olemaan isäni kaltainen siinä, miten hän on ollut isä meille ja esimerkiksi saada tuotua edellä mainitut elämänohjeet omille lapsilleni.”

Ahkeruus ja kilpailuhenkisyys yhdistävät Hannu-Pekka ja Pekka Korpea

Aiheeseen liittyvää