Melanie ja Anders Ingman ovat eläimilleen omistautuneita ihmisiä

Melanie Ingman:”Minulla oli hyvä lapsuus. Minä olen nuorin viidestä lapsesta, minkä takia menin vähän kuin porukan mukana. Isä oli paljon töissä, mutta hän oli paljon myös mukana, kun käytiin hiihtämässä ja suunnistamassa sekä musiikkihommissa. Aina, kun isä vain kerkesi, oli hän aina paikalla.Lapsuudesta tulee mieleen suunnistus- ja hiihtokilpailut sekä isä oli myös hyvin aktiivinen auttamaan silloin, kun me lapset ratsastimme. Isä toimi ratsastuskilpailuissa autokuskina, mutta myös poninhoitajana. Isä on aina ollut iso apu siellä, missä olemme häntä tarvinneet.Päällimmäisenä tulee mieleen muutaman viikon takainen Jokimaan voittostartti. Lars de Veluwe onnistui startissa pitkästä aikaa, ja se oli minun ensimmäinen voittoni ohjastajana. Se oli iso ilta sekä isälle että minulle..SukulinjatSarjassa saman perheen hevosihmiset puhuvat toisistaan..Isältä olen oppinut, että hevosten kasvatuksessa pyritään parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen omien resurssien mukaan. Samalla kuitenkaan raha ei ole kaikista tärkeintä, vaan itse hevoset ja millaisia elämyksiä niiden kanssa pääseekään kokemaan. Meille ainakin kaikki hevoset ovat aina olleet tärkeitä, ja elämykset ja kokemukset ovat aina menneet rahan edelle.Isä on kiinnostunut hevosista hänen oman isänsä Larsin kautta, joka oli innokas hevosenomistaja ja -kasvattaja.Aivan äärimmäisen rauhallinen isä on, ja rauhallisuus on myös isän sekä hyvä että huono puoli. Rauhallisuus on ilmentynyt esimerkiksi niin, jos meillä on ollut sisarusten kanssa vähän erimielisyyksiä, niin silloin, jos on halunnut isältä jonkinlaisen reaktion, sitä on kuitenkaan harvemmin saanut. Sellaisissa tilanteissa on tehnyt mieli ravistella isää, mutta häneltä harvemmin saa mitään tiukkoja mielipiteitä, kun hän sen sijaan aina pysyy tilanteissa hyvin rauhallisena.Isä on arjessa aivan samanlainen kuin, mitä hän on ulospäinkin. Hän on ystävällinen ja auttavainen. Isä tykkää hevosista ihan oikeasti, ja kasvatus on hänelle ollut tärkeä asia. Isä tietää paljon hevosista ja niiden suvuista, ja hän on ollut koko ajan hyvin kiinnostunut kasvatuksesta. Muutenkin meillä on aina pyritty siihen esimerkiksi talliolosuhteissa, että hevosilla on niin hyvät oltavat kuin mahdollista.En osaa sanoa, mitä ominaisuuksia olisin perinyt isältäni, koska olen täysin kopio äidistä. Sen takia meissä ei ehkä ole hirveästi samoja piirteitä, ja minun ominaisuuteni ovat äidiltä peräisin.Vietämme aikaa yhdessä enimmäkseen tallilla, ja näemme siellä lähes päivittäin. Isä käy tallilla joka päivä, ja siinä on sitten samalla juteltu, juotu kahvia ja muuta.En muista saaneeni mitään sen tarkempaa elämänohjetta isältäni. Perheessä meillä on kuitenkin aina ollut tapana, että jos jotain aloittaa, se tulisi viedä myös loppuun asti. Aina pitää ottaa vastuu niistä valinnoista, joita tekee elämässään. Joissakin tilanteissa olisi hyvä olla isäni tavoin rauhallinen. Hänellä on myös hirmu hyvä työmoraali ja hän on hirmu aktiivinen ja jaksaa touhuta. Se on ihailtava asia isässä, että hän jaksaa olla aktiivinen koko ajan.”.Elämä on yhtä oppimista.Anders Ingman.Anders Ingman:”Melanie oli lapsena iloinen, vilkas ja hyvin taiteellinen. Taiteellisuus ilmeni niin, että Melanie on hyvin musikaalinen, ja musiikki on aina ollut iso juttu hänelle. Melanie soitti pianoa ja nukkahuilua, ja hän oppi soittamaan niitä ihan korvakuulolla. Tänä päivänä myös kitaran soittaminen sujuu todella hyvin ja tietenkin laulaminen myös.Silloin, kun lapset olivat pieniä, meillä piti vähän kiirettä, ja lasten kasvatuksen pääpaino on ollut vaimolla. Kun tytöt rupesivat ratsastamaan poneilla, silloin sain osallistua ja olla mukana tallipojan roolissa poninhoitajana ja autokuskina. Reissuilla sekä meno- että tulomatkoilla oli yleensä aina karaokelaulua. Jokainen sai valita kappaleen vuorotellen, ja sitten lauloimme yhdessä. Tytöt osasivat laulaa, mutta minä en, joten minä olin enemmän kuuntelijana.Minä olen aktiivinen Vasaloppetissa kävijä, ja tänä vuonna olin 27. kertaa mukana. Kun lapset olivat koulussa, koulujen hiihtokilpailut olivat aina tiistaina heti Vasaloppetin jälkeen. Sen takia jouduin voitelemaan sukset ennen kuin lähdin reissuun. Voisi sanoa, että voitelumestari ei oikein onnistunut suksien voiteluissa, ja siitä on Melanielle varmaan jäänyt traumaattinen lapsuusmuisto. Siihen hetkeen taisi loppua hänen hiihtoinnostuksensa.Se oli aika iso juttu ja hieno kokemus, kun Melanie osallistui Voice of Finlandiin vuonna 2020. Melanie pääsi jatkoon tuolit kääntyy -osiosta, mutta kaksintaistelusta hän putosi kilpailusta.Toinen mieleen painunut muisto ihan viime viikoilta on Melanien ensimmäinen voitto ohjastajana omalla valmennettavallaan Lars de Veluwella Jokimaalla.Melanie on meidän viidestä lapsestamme nuorin. Päällimmäisenä hänen syntymästään jäi mieleen se, että hän syntyi meidän kymmenenvuotishääpäivänämme. Minun on ollut helppo kysyä häneltä, kuinka paljon hän täyttää, ja plussata siihen kymmenen, niin on pysynyt perillä myös hääpäivistä.Melanie elää hyvin vahvasti eläimilleen ja on hyvin vahvasti omistautunut niille. Hänellä on kaksi koiraa, yksi kissa sekä nämä hevoset tässä. Melanien elämässä eläimet ovat hyvin tärkeitä.Paras ominaisuus hevosten kanssa on, että Melanie pystyy jotenkin kommunikoimaan hevosten kanssa niin, mitä ei meille kaikille ole suotu. Eläimet yleensä käyttäytyvät jotenkin eri tavalla hänen kanssaan, ja hän saa ne toimimaan haluamallaan tavalla aika hyvin.Jos huonoa puolta haluaa hakea, Melanie voi joskus olla vähän äkkipikainen, mutta sekin ominaisuus on tasoittunut tässä vuosien aikana. Hyvä puoli taas on, että hän on hyvin empaattinen.Emme muistuta toisiamme oikein missään, sillä Melanie on kopio äidistään. Itseäni en oikein hirveän paljon edes löydä hänestä.Melanie on töissä tässä kotosalla, ja monesti aina keskustelemme aamuisin kahvikuppien äärellä tallilla. Käytännössä näemme lähes päivittäin.Elämä on yhtä oppimista. Lasten kautta olen yrittänyt tulla paremmaksi isäksi ja ihmiseksi sekä vuorovaikuttamaan tällaisissa asioissa. Se on ehkä päällimmäisenä mielessä, mitä olen lapsiltani oppinut. Mitään konkreettista asiaa ei ehkä ole, sillä en ole laulamaankaan oppinut.Arvostan Melaniessa pitkäjänteisyyttä eläinten kanssa. Arvostan myös rohkeutta, kun hän jo hyvin nuorena lähti Brad de Veluwen matkaan, ja uskalsi heittäytyä siihen hommaan täysillä. Brad oli silloin neljävuotias, niin Melanie varmaan silloin tiesi, millaiseen pyöritykseen joutuu oriin kanssa. Melaniella kuitenkin kantti kesti heittäytyä siihen mukaan.Arvostan Melaniessa myös sitä, että hän on hyvin päättäväinen. Kun Melanie hoiti Bradia, hän keskeytti silloin lukio-opintonsa. Siinä tilanteessa monilta olisi voinut jäädä lukio kesken, mutta muutaman välivuoden jälkeen hän kävi lukion kuitenkin loppuun ja kirjoitti ylioppilaaksi. Hän teki loppuun sen, mitä oli aloittanutkin.”

Melanie ja Anders Ingman ovat eläimilleen omistautuneita ihmisiä

Aiheeseen liittyvää