Sukulinjat-sarjassa V.G. Voiton Grönforsit – "Varsaa ei sitten myyty ja loppu on historiaa"

Jukka Grönfors:”Alexsandra oli hirmuisen kiltti lapsi. Meillä on kolme poikaa ja kaksi tytärtä, ja Alexsandra oli lapsista neljäs. Alexsandra oli vauvasta lähtien tallilla mukana, kun meillä oli tuolloin 40–50 hevosta. Suorastaan hänen voi sanoneen kasvaneensa karsinassa ja aistineen hevosen hajua syntymästä lähtien. Hyvin lapset tallilla viihtyivät ja sopeutuivat rytmiin. Se oli tosin lähes pakko, sillä töitä oli tosi paljon.Alexsandra on aina ollut kovin omatoiminen ja päättäväinen. Se on hyvä, mutta etenkin lapsena se oli myös ehkä hänen huonoin puolensa, kun meiltä kysymättäkin hän teki paljon asioita.Siinä olemmekin kai samanlaisia, kun minäkin olen kai hiukan jääräpäinen tekemällä välillä jotain, mistä en niinkään tietäisikään. Vanhemmiten olen paremmin oppinut konsultoimaan viisaampia, ettei kaikkea tarvitse oppia kantapään kautta..SukulinjatSarjassa saman perheen hevosihmiset puhuvat toisistaan..Meillä oli aikanaan sellainen valkea arabitamma, ja Alexsandra ehkä vasta seitsemän vanhana otti naapurin pojan kanssa sen tamman ratsastettavaksi kysymättä. Vilkasta tietä myöten sitten ratsastivat kuuden kilometrin päähän huoltoasemalle, laittoivat tamman bensapumppuun kiinni ja menivät ostamaan karamelleja. Hevosella oli vain pelkät päitset ja riimunaru, mutta oli se tuonut lapset turvallisesti kotiin. Kotona pidettiin sitten pieni keskustelu, että vastaavia tempauksia ei saisi jatkossa tehdä.Alexsandran lapsuudesta on paljon muitakin hyviä muistoja. Lapsena hän alkoi meiltä kysymättä pitämään pientä korvausta vastaan poneilla ratsastustunteja koulukavereille. Asia selvisi, kun äidit soitteli, että hirmuisen hyvin tyttönne osaa opettaa.Alexsandra on ollut aina taitava kouluttamaan hevosia ja poneja. Lapsena hän aina koulutti kaikki kaupoissa tulleet ponit.Hevosmäärän oltua jo aika vähissä Alexsandra halusi meille V.G. Voiton emän Niemisen Likan. Voitosta sitten tuli minun ja Alexsandran yhteisprojekti ja ajelimme sitä yhdessä 2-vuotissyksyyn asti, kunnes totesin lahjakkaalta tuntuneen varsan tarvitsevan raviuralleen kunnon mahdollisuuden ja ehdotin sen viemistä Sepolle (Suuronen). Alexsandra sitten päätti, ettei varsaa saa kaupata. Minä olin aiemmin yrittänyt myydä sitä, kun verottaja ei tahtonut hyväksyä kaikkia hevoskulujamme. Varsaa ei sitten myyty ja loppu on historiaa.Alexsandra on aina ollut kovin työteliäs ihminen. Hänen olleessaan lapsi olimme kerran talvella Espanjassa. Muutaman päivän lomailun jälkeen Alexsandra jo totesi, että nyt lähdetään kotiin töihin, kun elämä menee loikoillessa hukkaan. Hän on lisäksi hyvin määrätietoinen ihminen.Vauhtia Alexsandran elämässä on ollut alusta alkaen, kun syntymäkin tapahtui vauhdikkaasti. Hyvä, että sairaalaan ehdimme Soilen kanssa..Minä olen sellainen hätiköijä, ettei pinna tahdo kestää, mutta Alexsandra vain on, että hän tekee tämänkin homman.Jukka Grönfors tyttärestään Alexsandrasta.Meillä Alexsandra opettaa kaikki varsamme ajolle, ja sitten vasta astun mukaan kuvioihin. Hän on hyvin taitava toimimaan arkojen ja vaikeidenkin hevosten kanssa, ja on kokemuksen myötä oppinut lisää niiden kanssa työskentelyä.Hevosten kanssa Alexsandran paras ominaisuus on ehdottomasti kärsivällisyys, joka on periytynyt äidiltä. Minä olen sellainen hätiköijä, ettei pinna tahdo kestää, mutta Alexsandra vain on, että hän tekee tämänkin homman.Olemme päivittäin tekemisissä, kun käyn auttelemassa Alexsandraa tallilla. Monesti ajamme yhdessä pareittain hevosia. Meillä on nyt 18 hevosta, joten määrää tulisi kyllä hiukan vähentää kesällä.Alexsandra on äärettömän sosiaalinen, sydämellinen ja auttavainen ihminen. Ne ovatkin hänen parhaita puoliaan. Häneltä olen ehdottomasti oppinut jämptiyttä asioiden hoitamisessa..Alexsandra Grönfors-Jurvelin:”Lapsuuteni koen hyvin rikkaana. Kasvoin hevosten ja ihmisten ympärillä, mikä tuntui kovin turvalliselta. Aika luonnonlapsena koin saavani mennä. Tallityöt olivat meille lapsille leikkiä, vanhemmille työtä.Ennen talvien ollessa lumisempia, isä treenasi Soreaa reellä. Pääsin aina treenilenkeille mukaan. Tykkäsin sukeltaa reen kyydistä lumihankeen ja juosta taas reen kiinni.Joskus vanhempani toivat ratsuja ulkomailta ja asiakkaille niitä esiteltiin ammattilaisen ratsastamana. Kerran asiakas sanoi kauppojen syntyvän, jos Jukka nousee hevosen selkään. Hän ei miettinyt hetkeäkään, kun jo hyppäsi haastavan hevosen selkään, veti paikalta laukan ja me katsoimme vieressä suun auki, että isältäkö löytyy tällaisiakin taitoja.Minulla oli lapsena Vikuri-poni, jonka itse kasvatin ja opetin. Se oli hyvin itsepäinen poni, jolla kuitenkin halusin alkaa kilpailemaan. Ilmoitin sen salaa starttiin paljastaen asian vasta myöhemmin vanhemmilleni. He olivat kauhuissaan ja pyysivät perumaan ilmoittamisen. Isä vasten tahtoaan lähti viemään minua ja ponia raveihin ja ajatteli, että kyllä tyttö oppii kun näkee, ettei poni toimi. Voitin startin ylivoimaisesti, niin isä oli raveissa yhtä hymyä..Isältä olen oppinut paljon hevosen lukemistaitoa.Alexsandra Grönfors-Juvelin.Vastaan meillä hevosten lääkinnällisistä asioista. Kerran olin varsojen madotuspäivänä lähdössä ajamaan, kun isä tuli tallille kysyen mitä voisi tehdä. Neuvoin hänelle missä madotuslääkkeet ovat, ja isä alkoi hommiin. Hän ei kuitenkaan malttamattomana ihmisenä lukenut mitä purkeissa oli, ja antoi matolääkkeiden sijaan rauhoittavaa varsoille. Siitä isä sai hyvät oppirahat, että kannattaa aina pikkuisen perehtyä mitä tekee ennen kuin toimii.Isältä olen oppinut paljon hevosen lukemistaitoa. Hän aina painottaa, että hevosen pitää olla sopivassa lihavuuskunnossa ja niillä tulee olla riittävästi heinää. Treenistä hevoselle tulee jäädä hyvä mieli. Isältä olen myös oppinut paljon hevosen käsittelytaitoa.Isä on hyvä sydäminen, auttavainen ja viisas ihminen. Aina pattitilanteen tultua voin kääntyä hänen puoleensa. Lisäksi hän edelleen huolehtii minusta ja katsoo perääni.Asumme vain parin kilometrin päässä toisistamme, ja tapaamme tallilla päivittäin. Pitkälti yhteinen arkemme pyörii hevosten ympärillä.Haluaisin olla vielä enemmän isän kaltainen bisnesasioissa. Olisipa minullakin yhtä hyvä matikkapää kuin hänellä.Kärsimättömyys ja stressaaminen ovat hänen huonoimmat puolensa. Joskus mietin, että jännittääkö häntä ravikilpailut enää ollenkaan. V.G. Voiton juostessa Kriteriumissa huomasin hänenkin jännittävän starttia, kun hän pakeni yksin autoon istumaan väittäen, että on kylmä. Kriterium-voiton jälkeen liikutuksen havaitsi kyynelten valuessa silmistä.”

Sukulinjat-sarjassa V.G. Voiton Grönforsit – "Varsaa ei sitten myyty ja loppu on historiaa"

Aiheeseen liittyvää