Sukulinjoissa Veikko ja Elina Leinonen: Niin pienestä tuli niin iloinen

Elina Leinonen, 19:.”Isän kanssa olin jo pienenä paljon hevosten kanssa, hän otti minut kärryille tai rekeen ja olin raveissa mukana..Kun olin toisella luokalla, äiti laittoi minut ratsastuskouluun, että oppisin asiat oikeaoppisesti ja siellä hevosenlukutaitoa ja käsittelyä. Kun kaverit olivat hevosista innoissaan, ajattelin, että kun noikin näistä tykkää, kai ne sitten on siistejä..Ensin minulla oli shetlanninponitamma, mutta se jouduttiin palauttamaan, kun sen kotona lauman muut ponit eivät pysyneet tarhassa ilman sitä. Muistan, kuinka se oli juuri lähtenyt ja kävelin surullisena tallilla, kun musta pieni poni huusi aitauksessa. Iskä oli ostanut minulle oman ponin, Sillanpään Gertrudin, joka oli sen lainaponin varsa. Opetin sen, ja ajoin sillä kortin ja koko sen uran. Nyt se on tarkoitus ehkä astuttaa..Pienenä minulla oli tallissa aina joku suosikkihevonen kiltimmästä päästä, mutta iskä on vähän kauppamies, ja olen joutunut tottumaan, että hevoset lähtevät, eikä niitä voi jäädä suremaan..Iskä oli aina vähän varovainen, enkä saanut ihan mitä tahansa touhuta. Kaikista en kertonutkaan isälle, ainoastaan äidille..Hevosista olen oppinut puolet isältä ja puolet äidiltä. Jotain olen myös katsonut, että mitä ei kannata tehdä, sillä isällä on välillä lyhyet hermot..Lukiosta valmistuin viime vuonna ja toivon pääseväni eläinlääketieteelliseen. Nyt olen vuoden työskennellyt isän ravitallilla. Iskä on kyllä kova neuvomaan, ja harmittelee, että en kuuntele. Teen kyllä niin kuin hän sanoo, mutta vähän omalla tavalla. Nyt kun me ollaan tässä joka päivä yhdessä, erimielisyyksiä on vähemmän. Ei me niin hirveästi kaikesta puhuta, mutta me ajetaan yhdessä, hoidetaan hevoset yhdessä, siivotaan karsinat yhdessä ja syödään yhdessä aamupalasta lähtien..Ei ole ainuttakaan päivää, että iskä ei olisi tallilla. Joskus pienenä käytiin myös hänen kotipuolessaan Vieremällä. Siellä oli mahtavaa käydä yhdessä kalassa. En minä pienenä harmitellut, että ollaan aina tallilla, mutta vanhempana on alkanut ärsyttämään, jos juuttuu tänne, päivät venyvät, eikä ole vapaata..Viime viikolla oli tosi ihana juttu, kun sain vihdoin ajaa kilpaa Zagatilla, ja onneksi onnistuin voittamaan. Se on tallin paras hevonen tällä hetkellä, ja iskä on ajatellut, että voimani eivät riitä sillä ajamiseen. Se oli Zagatille hyvä lähtö, ja ehkä juuri siksi se nyt ilmoitettiinkin minulle. Isä antoi ohjeeksi vain, että ajat keulaan, ja siitähän se sitten meni. Voitin Forssassa myös toisella iskän kasvatilla, valmentamallani Queen of Goldilla, jonka kanssa iskällä oli mennyt sukset ristiin..Eniten ihailen isässä sitä, kuinka hän jaksaa päivästä toiseen touhuta. Hänessä on hullu määrä energiaa. Nykyään hän ottaa välillä päiväunet, mutta sitten herranjestas, millä innolla hän tulee tallille jatkamaan. Hevosissa hänellä on ikuinen into, ja ne ovat hänen voimavaransa. Niin kuin varmaan kaikilla hevosihmisillä, jokainen uusi hevonen tuo sen toiveen, että tällä pärjätään.”.Veikko Leinonen, 72:.”Kun Elina syntyi, olin jo ajatellut, että en enää sellaista voisi saadakaan. Olin ollut elämäni rakennuksilla ja metsätöissä, enkä ollut koskaan ollut lasten kanssa. Kun sellainen 2,5-kiloa sitten laitetaan syliin, tai kun se on vieressä nukkumassa ja puristaa pienillä käsillään, se tuntuu niin erilaiselta..Reen kyydissä Elina oli minulla jo muutaman kuukauden ikäisestä, ja jo ihan pienenä se lähti raveihin mukaan. Ei se ollut vuottakaan, kun se oli kärryillä sylissä. Kun ajettiin reellä, se nukkui siellä, kun hevosia vaihdettiin reen eteen..Minä halusin sen kanssa olla, ja se halusi aina olla mukana. Se kasvoi tähän hommaan luonnollisesti..Ensin hankittiin vuokraponi, ja sen kanssa Elina ratsasteli ja aloitti ajoharjoitukset. Mutta kun omistajat tarvitsivat ponin takaisin, tuli tytölle ihan hirmuinen suru. Samassa paikassa oli sen vuokraponin 3-vuotias opettamaton tammavarsa ja minä kysyin, että etkö tuota myisi. Ei myynyt, mutta sain ottaa sen mukaan. Äitinsä kansa Elina sen opetti, ja sitten myöhemmin he suostuivat myymäänkin. Kun poni tuli, se oli ilon hetki tytölle. Ei kai se meiltä lähde koskaan minnekään, ja sanoinkin silloin Elinalle, että tämä on seuraavan 30 vuoden projekti..Elinan hevonen Ekomiina tuli minulle kaupassa ja oli kantavana. Elinalla oli rippijuhlat ja muut antoivat ristejä ja muita. Minä sanoin, että annan tuon tamman, ja saat tehdä sillä, mitä haluat. Minä pidän varsan, mutta sinä saat siitä kasvattajarahat. Körtsi on nyt jo viisi, mutta hyvältä näyttää, viimeksi oli toinen. Jos se alkaisi Elinalle rahaa juoksemaan..Elina oli kauhean terve ja kiltti lapsi, ei ollut korvatulehduksia, ja hän oli aina iloinen, eikä koskaan huonolla tuulella. Mutta kun hevoset vaihtuivat joskus tiheästi, se kerkisi aina niihin kiintyä. Kauhean rohkea hän oli. Joskus ihan pelkäsin, kun oli iso 4-vuotias suomenhevosori, ja Elina halusi sillä ratsastaa. Ja kyllä se vain ratsasti..Ei minulle ollut yllätys, että hän on hevosista näin kiinnostunut ja päätti nyt jäädä tähän. Sen näki alusta asti, että hän osaa hevosten kanssa pelata..Itse olin 10-vuotias, kun piti alkaa tehdä kotitilalla työhommia hevosten kanssa. Omin päin silloin piti oppia, enkä ole Elinallekaan antanut paljoa neuvoja. Mutta kysyä sain, ja Elina on aina saanut kysyä. Hyvin hän on tullut toimeen itsekin. Elina on aina ollut rauhallinen ja tasapainoinen. Kyllä hän tietää, mitä tekee, ja hän on suunnitelmallinen..Kaikki hevoset tottelevat Elinaa, enkä ole koskaan nähnyt hänen riitelevän tai hermostuvan niiden kanssa. Varsojenkin kanssa hän on rauhallinen, kun olemme niitä opettaneet, minä olen paljon äkkinäisempi..Kaikkein eniten vanhemmiten on sykähdyttänyt Elinan ensimmäinen voitto hevosella. Silloin kun hän voitti ensimmäisen kerran ponilla, ei hän itse sitä oikein huomannutkaan..Nyt viime viikolla Elina ajoi ensimmäistä kertaa Zagatilla ja voitti. Se meni hyvin, vaikka vähän pelkäsin, kun se painaa niin paljon ohjille. Olen halunnut ajaa itse omilla hevosilla, ja kyllä minunkin tekee mieli Zagatilla vielä ajella, mutta kyllä Elinakin sillä voi ajaa, jos haluaa. Katsotaan, miten menee..Kyllä minä niin ajattelen, että liian vähän hänen kanssaan kerkesin olemaan, kun hän oli pieni. Aika meni niin hirveän nopeasti, että oikein harmittaa. Enemmän olisi pitänyt ehtiä sen leikkejä katsoa..Olen kauhean hyvilläni, jos hän sinne eläinlääketieteelliseen pääsisi. Hevoshomma on hyvä harrastuksena, mutta naisihmiselle se on ammattina rankka. Toivon, että Elina saa tehdä elämässään omia asioitaan, niitä mitä itse haluaa.”Sukulinjat-sarjassa saman perheen hevosihmiset puhuvat toisistaan.

Sukulinjoissa Veikko ja Elina Leinonen: Niin pienestä tuli niin iloinen

Aiheeseen liittyvää