Raviurheilu on yhdistänyt alusta asti Jani ja Noora Hartikaista – "Muistan hyvin kun lähdin synnytyslaitokselta ajamaan illaksi kilpaa Killerille raveihin"

Jani Hartikainen: ”Nooran syntymään liittyy tietysti myös ravit. Jätin edellisen päivän ravit ohjelmasta pois, kun lähdettiin laitokselle. Noora syntyi neljän–viiden aikaan aamuyöllä ja muistan hyvin, kun lähdin synnytyslaitokselta ajamaan illaksi kilpaa Killerille raveihin.Noora on kolmesta tyttärestämme vanhin. Kenellekään ei olla raviurheilua tuputettu, vaan he ovat omaehtoisesti halunneet tallille. Jopa siinä määrin, ettei aina olisi ollut tallitöiden kannalta järkeä ottaa heitä mukaan, mutta he välttämättä halusivat.Noora oli ehkä 6–7-vuotias, kun taloon hankittiin ensimmäinen poni, Dirlandaa K. Siitä se innostus kasvoi ja yltyi. Taitoa oli kahdella vanhimmalla lapsella saman verran, eli ei mitään. Noora oli kuitenkin heti innokas, jonka lisäksi poni oli hyvä opettaja. Taidot karttuivat, kun poni keksi aina taitotason mukaan uusia temppuja.Dirlandaa K on luottoponi ja varmasti viimeinen eläin, joka meidän tontilta poistuisi. Sen merkitys on ollut Nooralle ja muille tyttärille iso. Se toimii edelleen opetusponina.Kun ikää oli riittävästi, ponilähdöt alkoivat kiinnostamaan. Aina jos oli jossakin ajettavia tai sarjoja tarjolla, niin sinne piti päästä. Jossakin vaiheessa saatoin olla enemmän jarrupuolella, kun ei ollut ajankäytön puolesta mahdollista käydä kauempana kilpailemassa. Ponikunkkareihin tietysti lähdettiin aina kun mahdollista, ja ollaankin oltu monesti mukana.Hevosten kanssa Noora on aina ollut rauhallinen, mutta toisaalta määrätietoinen. Hän käsittelee hevosia jämäkällä otteella, ja on kaikessa tekemisessään hirveän huolellinen. Mitä tahansa hevonen tarvitsee, hän tekee sen tavoitteen eteen kaikkensa. Ilman muuta hevosten hyvinvointi on meidän perheessä kaikille se tärkein juttu. Noora seuraa hevosten vointia tarkasti ja jos huomaa jotain poikkeavaa, tarttuu siihen heti.Monté kiinnosti jo ponien kanssa, ja nyt siihen tuntuu olevan se suurin palo. Hän on ollut innokas opettelemaan ja kehittämään itseään lajin parissa. Tuntuisi, että hänelle hevosen selässä on se luontaisempi paikka. Monté on sujunut hyvin siihen nähden, ettei Noora ole päässyt ohjastamaan kovinkaan usein lähtöjensä parhaita hevosia.Tahto on kova, eikä Noora ole ensimmäisen luovuttamassa. Kun hän johonkin vihkiytyy, niin siinä hän yrittää kehittyä ja ottaa uusista asioista selvää. Hyväntahtoisesti sanottuna hän on hyvällä tavalla itsepäinen..SukulinjatSarjassa saman perheen hevosihmiset puhuvat toisistaan.Mielenkiinnolla seuraan, miten Nooralla menee montékypärissä. Jos onnistumisia tulee, se on aina positiivista. Joskus itseäni laji hirvittää, eikä minua saisi hevosen selkään. Se on hullujen hommaa. Olen sanonut Nooralle, että pitää kunnioittaa kilpakumppania ja omaa terveyttä. Liian ahtaisiin rakoihin ei saa tunkea. Mielestäni hän on sitä ohjetta noudattanut.Ollaan suhteellisen hiljaisia molemmat, mutta jääräpäisyyttä ja temperamenttia löytyy. Ei anneta kovin helposti periksi. En tiedä, kumpi sen on kummalta perinyt tai oppinut. Noora on opettanut, että on uskottava omaan tekemiseen ja mentävä tavoitteitaan kohti. Silloin unelmista ja haaveista ainakin osa saattaa myös toteutua. Niitä kohti pitää vain mennä sitkeästi.Nooralle ja koko perheelle oli kiva juttu toissavuoden St Michelissä, kun Kopran Taisto voitti. Tulin hevosen kanssa voittajakehään ja oltiin kaikki paikalla, tytöt ja puolisoni Merja (Hartikainen). Siitä jäi itsellekin mukava muisto, kun Mikkelistä tuli vielä voittajakuva kotiin. Yhteinen onnistuminen tuntui hyvältä.”.Noora Hartikainen:”Jos en väärin muista, niin ukilla on ollut hevosia ja lehmiä pihassa silloin, kun isi oli pieni.Olisinko sitten ollut neljä tai viisi, kun muutimme Leppävirralle, jossa isi oli Timo Hulkkosella töissä. Hevoset ovat olleet aina osa perheemme elämää.Olimme tosi pieniä, kun saatiin siskoni Neean kanssa poni. Silloin isi auttoi ja neuvoi ensimmäiset pari vuotta, miten ponin kanssa toimitaan. Ei me aluksi osattu mitään. Kun oppia tuli, sen jälkeen hän antoi vapaa kädet tehdä melkein kaiken itse. Sitten kun hevoset tulivat mukaan kuvioihin, on niistä Kopran Taisto ollut meille se kaikista tärkein. Nykyiseen paikkaan muutettiin ehkä vuonna 2009. Hevoset ovat siitä lähtien olleet omassa pihassa.Siihen aikaan perheellä oli yhteinen hevonen nimeltään Casino Dahlia. Muistan, kun halusin aina isin kyytiin, kun hän lähti sillä ajamaan. Sitä aina oikein odotti, että milloin lähdetään Casino Dahlialla ajamaan hiittiä..Ennen kaikkea hän on avulias ja rakastava isi.Noora Hartikainen.En muista, että isi olisi koskaan antanut mitään varsinaista elämänohjetta, mutta yksi tilanne tulee mieleen. Minulla oli edessä yhteishaku ja mietin, mitä lähden opiskelemaan. Isi sanoi, että tärkeintä on tehdä elämässä sitä, mistä tykkää. Hain ja pääsin Kiuruveden Hingunniemeen, josta valmistuin pari vuotta sitten hevosenhoitajaksi. Kiuruvedellä suoritin hevostalouden perustutkinnon.Meillä ei ole koskaan ollut kovin paljon tinkoja tai ristiriitatilanteita. Luotan isiin sen verran paljon. Hän tietää asiat useimmiten paremmin kuin minä. Päättäväinen isi on, ja se voi olla jossakin asiassa hyvä, jossakin toisaalta huono. En ole ihan varma, millaisia luonteepiirteitä olen isiltä perinyt. Ehkä juuri sen päättäväisyyden.Isi on rauhallinen ja häneltä löytyy myös huumoria. Aina hän auttaa, jos apua tarvitsee. Isillä on omat mielipiteet, mutta jos asiat ei onnistu, hän pystyy miettimään juttuja uudelleen. Isi on myös tietyllä tapaa äkkipikainen. Ennen kaikkea hän on avulias ja rakastava isi.Isi antaa tehdä itse, mutta on vanhemmallakin iällä auttanut aina, kun olen tarvinnut apua. Jos pärjään raveissa, hän on siitä tosi ylpeä. Se on mahtavaa. Kun ajoin 21. maaliskuuta Porissa kilpaa ja voitin monté-lähdön, hän soitti heti ja kehui suoritusta. Isi on tsempannut minua tosi paljon.Monté onkin minun juttu, mutta ehkä isin tavoin olisi kivaa päästä ajamaan enemmän myös kärrylähtöjä. Jossakin määrin se kiinnostaa, vaikka se ei suju itseltä niin hyvin kuin isiltä.Paljon tehdään yhdessä, mutta oikeastaan kaikki aika menee hevoshommassa. Ollaan aina joko tallilla tai ravireissuilla.Yhdessä onkin ollut paljon hienoja reissuja. Paras yhteinen ravimuisto on tietysti St Michelin ykkössija Kopran Taiston kanssa. Se avasi maililla 1.19-vauhtia, ja voitti. Se oli tosi kiva juttu perheelle.”

Raviurheilu on yhdistänyt alusta asti Jani ja Noora Hartikaista – "Muistan hyvin kun lähdin synnytyslaitokselta ajamaan illaksi kilpaa Killerille raveihin"

Aiheeseen liittyvää