Sukulinjat: Ravi-isä ja ratsastajatytär

Elisa Korhonen: .”Isällä on aina ollut kotona hevosia, hän on kasvanut lapsuutensa hevosten keskellä. Isä haaveili nuorena raviohjastajan ammatista, ja muutenkin hänen haaveensa ovat liittyneet hevosiin. Tänä päivänäkin, jos isällä on ollut huono päivä ja hän lähtee hepan kanssa ajolenkille, hän tulee hymyssä suin takaisin..Minunkin lapsuudessa meillä oli hevoset omassa kotipihassa, siihen aikaan meillä oli suomenhevosori A.L. Viku ja meille lapsille hommattu pieni shetlanninponi. Saimme osallistua hevosten hoitoon koko ajan, ja tosi nuoresta pyörittiin ponin kanssa jo kahdestaankin. .Pienenä tykkäsin olla isän kanssa treenaamassa Vikua. Talvisin kun isä lähti pellolle ajamamaan sitä, nappasi hän joskus meille rattikelkan kärryjen perään mukaan. Siellä me istuttiin siskoni Emman kanssa ja se oli hirveän hauskaa. Viku oli tosi kiltti ori ja joskus kun isä ratsasti sillä, otti hän meidät eteensä istumaan myös..Isä on aika temperamenttinen, mutta silti oikeudenmukainen ja kiltti ihminen. Isä on myös hyvin sisukas. Ei ole asiaa, mistä hän ei elämässä selviäisi. Mutta ei hän anna kovin helposti myöskään periksi. Se on sekä hänen hyvä että huono puolensa. Joskus voisi olla helpompi hänelle itselleen, jos hän vähän hellittäisi otetta..Tosi moni on sanonut, että minussa on paljon samaa kuin isässä. Olemme molemmat hyvin energisiä ja päättäväisiä luonteeltamme ja hyvin kilpailuhenkisiä. Olen ehkä hippusen rauhallisempi versio isästä kuitenkin. .Nyt kun asumme eri paikkakunnilla, näemme liian harvoin, mutta soittelemme joka päivä ja joskus useamman kerran päivässä. Urheilemme yhdessä kun se on mahdollista, talvisin käymme hiihtämässä ja kesäisin pitkillä pyörälenkeillä. Me otamme toisistamme aika lailla mittaa. Jos isä on tehnyt jotain, soitan kohta hänelle, että isä katso, minä tein sen myös. Tai lenkillä pitää kilpailla kumpi hiihtää tai pyöräilee kovempaa. Meidän pitäisi varmaan muistaa, että joskus voisi relatakin, eikä vain hikipinkona painaa menemään..Ajoin juuri monté-kortin ja ravikortin, että pääsisin ajamaan kilpaa. Se liittyy meidän yhteiseen projektiin isän kanssa, mistä olemme pitkään haaveilleet. Vanhempani hommasivat meille sellaisen hevosen kuin Mister Lane. Minä toivottavasti pääsen menemään sillä montéa, ja isä haaveili, että hän voisi ajaa sillä myös muutaman kärrylähdön..Ihailen sitä, että isä on niin taitava ja monipuolinen hevosten kanssa. Haluaisin itsekin olla sellainen. Hän on kunnon moniosaaja: tuomari, valvoja, lähettäjä, lähetysauton kuljettaja ja kengittäjä, ymmärtää ratsuista ja ravureista ja hevosten hoidosta..Isä on ollut melkoinen työmyyrä, eikä ole voinut sietää sitä, jos asiat on tehty vähän vasemmalla kädellä. Hänellä on edelleen tapana sanoa, että kun teet jotain, niin tee sitten kunnolla, ettei muiden tarvitse korjailla jälkiä perässä.”.Elisa vastasi vähän pettyneenä, että ei tullut kuin rahaa vaan.Esa Korhonen kertoo tyttärensä arvostaneen lapsena ravikilpailupalkinnoista lähinnä loimia ja kukkia.Esa Korhonen:.”Lapsena Elisa oli tosi iloinen ja tuli kaikkien kanssa toimeen, mutta hän oli hyvin varovainen. Nykyään hän ei kyllä ole varovainen, vaan mitä kovempaa mennään ja tiukempia tilanteita tulee eteen, hän nauraa vaan. Hän haluaa mennä kovaa hevosella ja ihan millä ajopelillä vaan, tukka hulmuten. Mutta lapsena hän oli hyvin varovainen kaikessa tekemisessään..Kun Elisa oli viiden vanha ja päiväkodissa, olimme viikonloppuna Jämsässä raveissa. Voitin meidän toisella hevosella, ja palkinnoksi tuli loimea ja kukkia, ja toki jotain rahaakin, mutta loimet ja kukat oli tietysti lapsille iso juttu, kun ne siinä konkreettisesti saatiin. Seuraavana keskiviikkona voitin sitten toisella hevosella Vermossa, ja päiväkodin täti, joka myös oli hevosihmisiä ja seurasi meidän A.L. Vikua, kysyi Elisalta, miten meni Vermossa? Elisa vastasi vähän pettyneenä, että ei tullut kuin rahaa vaan. .Elisalla on erittäin hyvä hevosenlukutaito, se on hevosten kanssa hänen paras ominaisuutensa. Hän on määrätietoinen ja hänellä on halu oppia hevosista, ratsastuksesta ja raviurheilusta. Hän on kova tekemään töitä hevosten kanssa, hänellä on nöyrä asenne ja hän on periksiantamaton..Hän on myös kova analysoimaan tekemisiään. Elisa ei luota itseensä aina tarpeeksi ja on ehkä liian täydellisyyteen pyrkivä, ja sitä kautta liian ankara itselleen. Sitä on kyllä minussakin ja ehkä hän on oppinut sen minulta. Jos ajan kilpaa, olen aina katsonut ne lähdöt moneen kertaan ja analysoinut, olisiko voinut tehdä jotain toisin ja paremmin. Olen myös tyttöjen ratsastustunneilla ollut aika paljon videoimassa, kuten nytkin Horse Showssa, videoin kaikki kisat ja palkintojen jaot, ja niitä katsotaan moneen kertaan..Sekin on tärkeä oppia, miltä suoritus näyttää sivusta. Tuomarina työskennellessä olen välillä sanonut kuskeillekin, että katsokaa niitä videoita ja omia suorituksia niistä, kun joku tulee vaikka kysymään, että miksi tästä tuli sakko. Sivusta suoritus näyttää aina erilaiselta, kuin miltä se näyttää kärryiltä tai selästä. Siitä sitä oppii, kun analysoi omaa tekemistään..Muistutamme Elisan kanssa toisiamme siinä, että molemmilla on välillä ajantajun hallinta vähän pielessä. Vaimo siitä välillä kommentoi. Ja sekin, että mitä tahansa alamme tekemään, teemme yleensä täysillä, emmekä mene siitä, mistä aita on matalin. .Elisalta olen toisaalta oppinut pitkäpinnaisuutta ja malttia kaikissa toimissa. Kun itse tulee stressattua monia asioita, toppuuttelee Elisa sitä..Ihailen Elisan uskomatonta kykyä pystyä keskittymään kilpailuissa omaan suoritukseensa tiukimmissakin tilanteissa. Hän menee omaan kuplaansa ja osaa nollata itsensä, kun oma suoritus on lähestymässä. Se on hieno taito.”

Sukulinjat: Ravi-isä ja ratsastajatytär

Aiheeseen liittyvää