Ympäri Suomea kiertävät Henri ja Rainer Bollström: "Kun johonkin hommaan ruvetaan, sitä yritetään tehdä ihan maailman tappiin asti"

Rainer Bollström:"Lapsena 'Metu' oli määrätietoinen, ja kun hän päätti jonkun asian, hän myös yritti tehdä kaikkensa sen eteen. Hän oli vilkas, mutta silti kuuliainen lapsi, ja kerkesi aina joka paikkaan. Metu oli jo pienenä oikein kohtelias herrasmies, josta kaikki tykkäsivät.Metu oli hyvin odotettu lapsi, kun hän on ensimmäinen poikalapseni. Silloin kun minulla oli tallit Jyväskylässä, Metu osasi aina ajoittaa tulonsa niin, että hän pystyi auttamaan ja kengittämään. Hän on aina ollut auttavainen, ja aina jos häneltä pyytää jotakin, ei Metulla koskaan ole niin kiire, etteikö hän kerkeäisi auttamaan. Hänen kanssaan kaikki tulevat varmasti toimeen, ja hän jaksaa kuunnella ihmisiä.Minun isäni oli henkeen ja vereen hevosmies, ja hän neuvoi Metulle kaiken, minkä osasi. Välillä tuntui, että isä neuvoi enemmän Metua kuin koskaan minua.En osaa sanoa, onko Metu edes loppujen lopuksi muuttunut vuosien aikana. Aika ja ikä ovat rauhoittaneet Metua, niin kuin yleensä meitä kaikkia.Metulle on luoja suonut silmän, joka pystyy lukemaan eläintä, ja sen takia hän pärjää raveissakin niin hyvin. Minulla on ollut vuosien aikana hyvin monenlaisia hevosia, mutta Metu on aina tullut kuitenkin kaikkien kanssa toimeen. Jo pienestä saakka hän osasi lukea eläintä. Lisäksi hän on myös hyvin rehellinen, ja jos häneltä kysyy neuvoja, hän vastaa juuri sen oman mielensä ja ajatuksensa mukaan..Roihan Pekka -vainaa kehui aina Metun ajotaitoa, ja siellä hänen tallillaan Metu pääsi näyttämään myös lahjakkuuttaan. Pekka opetti Metulle paitsi kengitys- ja ajotaitoa, mutta myös hevosenkäsittelytaitoa. Käsittelytaito on vuosien saatossa vain parantunut, kun hän on saanut tehdä tätä työtä.Metu on toiminut Suomessa ja ulkomaillakin isona esikuvana romanipojille. Vuosien saatossa olen saanut huomata, kun kävimme paljon raveissa Helsingissä ja Pohjanmaalla, että Metu aina antoi nuorille pojille piiskoja, vanhoja kypäriä ja ajovaatteita. Nykyään niistä pojista on kasvanut tallille työntekijöitä, ja sitä kautta he ovat päässeet tekemään samaa työtä kuin Metukin.Metussa on tiettyä jääräpäisyyttä, ja hänellä saattaa aina välillä olla vähän liikaa ADHD:n piirteitä. Se on varmaan periytynyt minulta, kun vauhtia ja vaarallisia tilanteita on mahtunut elämän varrelle. Meitä myös yhdistää se, että kun johonkin hommaan ruvetaan, sitten sitä yritetään tehdä ihan maailman tappiin asti. Olemme myös hyvin täsmällisiä kellon suhteen.Nykyään olemme toistemme kanssa tekemisissä satunnaisesti. Kun Metu on päivisin Seppo Suurosella ja illat kiertää raveissa, ja minä puolestani kierrän tanssipaikkoja, ei meillä oikein osu aikataulut yksiin. Välillä näemme joskus raveissa, ja silloin vaihdamme muutaman sanan. Metu paneutuu ajohommaansa, niin en ole sitten viitsinyt enempää häiritä. Välillä hän voi soitella, ja välillä on voinut käydä myös syömässä, mutta sitten hän on taas lähdössä. Aika kiireistä on sen pojan elämä.Arvostan Metussa sitä, että hän on jaksanut tehdä omaa hommaansa, ja jaksanut uskoa huomiseen ja työhönsä. Sitä kautta Metu on saanut arvostusta hevosenomistajilta, ja minäkin olen aina kiittänyt heitä, että he ovat myös jaksaneet uskoa Metun tekemiseen.Olen oppinut Metulta itsehillintää ja paremmin asioihin suhtautumista." Henri Bollström:"Minun lapsuuteni oli ihan mukava. Isä on viihdetaiteilija ja kiertänyt muusikkona koko elämänsä ajan, minkä takia hän joutui olemaan paljon poissa kotoa. Lapsuudesta muistan, että hän oli paljon reissun päällä, ja välillä olimme hänen mukanaankin. Jälkeen päin olen ymmärtänyt, että tässä elämässä joutuu tekemään töitä leipänsä eteen, ja sen takia välillä joutuu olemaan poissa kotoakin.Silloin aikanaan, kun isä kävi keikoilla Visulahdessa, meille oli aina vapaalippuja moottoripuistoon. Olimme aina siellä, ja välillä muutaman päivän putkeenkin. Oli mahtavaa, kun sai vetää niillä laitteilla edestakaisin koko päivän ajan. Se oli mukavaa aikaa, mikä on jäänyt erityisen vahvasti lapsuudesta mieleen..Isä ja hänen isänsä Mikko ovat olleet vanhan kansan hevosmiehiä. Isä otti omalta isältään oppia, ja hän siirsi sitä oppia eteenpäin minulle. Minä muistan isästä aina sen, että hän korosti hevosen käsittelytaitoa ja ymmärrystä siitä, miten hevonen saataisiin toimimaan tietyllä tavalla.Alkujaan isä on kiinnostunut hevosista sen takia, että hänenkin isällään oli hevosia ja ne tulivat tutuksi heti lapsuudesta asti. Isä on lisäksi kilpailuhenkinen ihminen, ja kun hänen kavereillaan oli hevosia, hänkin halusi päästä näyttämään juoksijahevosta.Isä on hyvin karismaattinen, ottaa aina oman tilansa haltuun ja täyttää sen. Hän on myös voimakas ja auktoriteettinen ihminen. Isän yksi parhaimpia puolia on hänen esiintymistaitonsa. Huonompia puolia taas on ehkä jonkinlainen äkkipikaisuus tai se, että hän lähtee hyvin impulsiivisesti joka asiaan mukaan. Olen varmaan perinyt näitä ominaisuuksia myös itselleni, äkkipikaisuutta ja karismaattisuutta.Viime aikoina ja ylipäätään aikuisiälläni olemme viettäneet aika vähän aikaa yhdessä. Minä olen omissa töissäni ja kierrän raveissa ympäri Suomea, ja isällä on omat työnsä ja keikkansa, minkä takia aikataulujen kanssa meinaa olla hankaluuksia. Näemme kuitenkin aina välillä, ja usein silloin aina syömme. Meillä on yleensä aina nälkä.Isä on opettanut minulle sen, että jos tässä elämässä meinaa jotakin saada, sen eteen on tehtävä paljon töitä sekä annettava ja tehtävä kaikkensa sen eteen. Mitään ei tule pyytämällä, ja isä on itsekin kova yrittämään. Aina pitää yrittää. Haluaisin, että minulla olisi samanlaista itsevarmuutta kuin isälläkin. Kun hän myy omia keikkojaan, pitää hänen osata myydä hänet itsensä sinne keikalle. Siinä pitää osata olla tietynlainen, mutta minulla ei taida olla samanlaisia puhelahjoja."

Ympäri Suomea kiertävät Henri ja Rainer Bollström: "Kun johonkin hommaan ruvetaan, sitä yritetään tehdä ihan maailman tappiin asti"

Aiheeseen liittyvää