Sukulinjat: Rauhallisen äkkipikaiset – "Joo-joo-miehiä ei olla kumpikaan"

Riku Lehtonen:”Pikkupoikana ymmärrys ravihevosista oli sellainen, että niillä on neljä jalkaa ja ne hirnuvat. Jim Rockhead menestyi siihen aikaan hienosti isän valmennuksesta. Antti Teivainen ajoi paljon hevosiamme. Isä tykkäsi jo silloin kovasti hänestä, ja muisti aina kehua, miten hyvä kuski hän on. Muistan, miten kivaa oli päästä raveihin näkemään Antin kaltaisia kovia jätkiä. Yhtä kova hän on vieläkin.Kotona joutui tekemään paljon töitä pienestä pitäen. Siskoni Merin kanssa harrastettiin futista, mutta ensin tehtiin tallilla hommat alta pois. Välillä meitä vähän kusetettiin, kun luultiin, että mennään tallille oikeisiin hommiin, mutta jouduimme lapioimaan paskaa. Se on ollut parasta lastenkasvatusta, että töitä pitää tehdä. Vähän se on jäänyt päälle, ja kotiympyröissä hevostöistä irtautuminen on vaikeaa..SukulinjatSarjassa saman perheen hevosihmiset puhuvat toisistaan..Hevosista ei koskaan ole ollut pulaa, niitä on kurkistanut joka nurkalta. Olen ollut niistä alusta pitäen tasaisen kiinnostunut. Mikään itsestäänselvyys ravivalmentaminen ei ammattina kuitenkaan nuorempana ollut. Minä ja Meri ollaan aina saatu päättää, mitä haluamme tehdä. On saatu mahdollisuuksia.Olemme luonteeltamme pitkälti samanlaisia isäni kanssa. Rauhallisen äkkipikaisia. Olen meistä kahdesta enemmän se rauhallinen, mutta kyllä täältäkin äkkipikaisuutta löytyy. Jos ravipolitiikasta tulee puhe, isältä saa varmasti vastauksen. Tai jos hevosessa ei ole kaikki kohdillaan, hän kertoo sen suoraan, eikä lähde kiertelemään sanomisissaan. Joo-joo-miehiä ei olla kumpikaan.Valmentamisessa olemme samoilla linjoilla, mutta jos viikko tehdään hommia putkeen yhdessä, kyllä väittelyitäkin tulee. Näen molempien vahvuudeksi, että haluamme ja osaamme hakea kompromisseja. Ja olemme samaa mieltä siitä, että muutoksia on hyvä tarvittaessa tehdä, koska vain sillä tavalla voi saada aikaa kehitystä.Varsojen kanssa pitää olla tietty kuri, jonka jälkeen kunnioitus lähtee kasvamaan molemmin puolin. Paappa teki paljon töitä nuorten hevosten kanssa, ja ne opit ovat sitten periytyneet isän kautta minulle. Paappa oli todella taitava toimimaan varsojen kanssa. Vaikka kuinka näyttää toivottomalta, niin jos hevoseen uskotaan, yritetään yhdessä miettiä, mikä sille voisi olla parasta. Kärsivällisyyttä riittää ja osataan antaa aikaa, jos se sitä vaatii.Paras opetus isältäni on, että vaikka ravit tuntuu välillä olevan koko elämä, on maailmassa paljon muutakin kuin pelkkää raviurheilua. Ei pidä näivettää itseään työnteolla. Muut asiat auttavat jaksamaan töissä. Seurataan isän kanssa koripalloa, ja juuri kävin tyttöystäväni kanssa viikon Rhodoksella. Yritän pitää muutenkin vapaapäiviä.Aika paljon tulee kuitenkin vietettyä aikaa kotitallilla. Ravireissujen jälkeen saatan jäädä nukkumaan porukoille. Kurikan keskustassa 10 kilometrin päässä on oma asunto. Oma aika on sekin tärkeää.Poniraviurheilu jäi kokonaan väliin, vaikka meillä oli Laku-poni kotona seuralaisena. Saatoin rattikelkka perässä sillä joskus ajaa. Kerran me siskoni Merin kanssa tuotiin Laku-poni sisälle, kun asuttiin vielä vanhassa talossa. Isä ja äiti eivät tykänneet siitä ideasta yhtään. Isompia hevosia ei ole sentään koskaan tuotu pirttiin.”.Kari Lehtonen:”Riku oli 16-vuotias, kun hän ensimmäisen kerran ajoi hevosella. Nuorempana hän seurasi lajia paljon, ja kävi kanssani raveissa. Kerran kun tultiin Tampereen raveista kotia kohti, hän sanoi ajavansa seuraavana päivänä hevosella. Sen poika myös teki, ja siitä saakka Riku on niillä ajanut.Pojalle on kasvanut hirmupalo valmentamiseen. Hän on ottanut selvää erilaisista treenisysteemeistä, ja ajan kanssa hänelle on kertynyt paljon näkemystä valmentamiseen. Riku on pätevä käsittelemään hevosia, ja on hyvin rauhallinen niiden kanssa toimiessaan.Riku on hiljaisempi ja rauhallisempi kuin minä. Ei kuitenkaan ujo, vaan sanavalmiutta löytyy, jos joku jotain kysyy tai pitää ottaa kantaa. Tallilla hän ei mahdottomasti puhu, vaan toimii rauhallisesti ja tekee töitä.Harvoin riidellään tai suututaan toisillemme, vaan etsimme mieluummin kompromisseja. Olen antanut vapauksia pojalle treenamiseen, ja on muutamia hevosia, joita hän on saanut valmentaa täysin omalla tavallaan.Jos tulee joskus joku isompi ristiriitatilanne, ei olla pitkävihaisia. Emäntä aina sanoo, että meillä on italialainen luonne. Innostuneita ollaan, ja kumpikin on luonteeltaan tosi kilpailuhenkinen.Aika lailla ollaan muutoinkin luonteeltamme samanlaisia. Riku mietiskelee paljon, mutta osataan molemmat unohtaa nopeasti joku heikosti mennyt ravireissu. Paljon kuljetaan yhdessä raveissa. Vitsiä heitetään, ja jutellaan muustakin kuin hevosista.Yhdessä on mukava tehdä muutakin kuin valmentaa hevosia. Käymme pelaamassa koripalloa harrastejoukkueessa, ja kierrämme Kauhajoen Karhun koripallo-otteluissa ihan vieraspelejä myöden. Ollaan tosi kiinnostuneita koripallosta.Raviurheilu on yhdistänyt koko perhettä paljon. Jos käytäisiin normitöissä jossain muualla, tuskin oltaisiin lasten kanssa läheskään niin tiiviisti yhteyksissä.Rikulta jokainen voi oppia sen, ettei tarvitse olla kateellinen kenellekään. Hän on aina kaikkien puolella. Poika sanoo rehellisesti mielipiteensä, eikä kiertele tai kaartele. Jos hevonen lähtee treenistä ja menestyy toisaalla, Riku on siitä pelkästään hyvillään.”

Sukulinjat: Rauhallisen äkkipikaiset – "Joo-joo-miehiä ei olla kumpikaan"

Aiheeseen liittyvää