Nopealle nopeata – Kari-Markku Karjalainen luottaa juoksijajalostuksen perusperiaatteisiin

Tämä on onneksi vielä vapaa maa ja täällä saa jokainen harrastaa hevostensa kanssa parhaaksi katsomallaan tavalla. Nämä ovat vain ajatuksia, mitkä itselleni on syntynyt, kun olen vuodesta 1981 kasvatusta harjoittanut.En nyt tässä puhu nurkkajalostuksesta, en saunan takana jalostamisesta. En työhevosista, pienhevosista, ratsuista, saati sitten värijalostuksesta. Puhun juoksijoista.Nopealle nopeata on vanha sääntö, jota jo ennenaikaiset juoksijajalostajat ovat käyttäneet. Siitä se homma lähtee. Juoksijajalostus on yksinkertaistettuna sitä, että tehdään juoksijoita. Sivutuotteena syntyy kaikkia muita harrastehevosia..Kari-Markku KarjalainenOrimattilalainen 78-vuotias rakennusneuvosKasvattanut omissa nimissä 181 hevosta ja erilaisissa kimpoissa 21Niistä neljä on lämminverisiä, loput suomenhevosiaKasvatteja muun muassa ravikuningas Villihotti, suurmestari Villiari, Derby-voittaja Hovi-Ari, Villinmmiehen Tammakilpailun voittaja Hovi-Meeri ja pikkuprinsessa VillilottaOmistajana voittanut muun muassa Derbyn Ventterillä ja Satakunta-ajon Aatamilla.Siitostammaa hankkiessani sen emälinja on ratkaiseva, siis täysin ratkaiseva. Tamma ei välttämättä ole itse kilpailuissa huippuonnistunut, syitä siihen voi nykyään olla monia, mutta emälinjasta pitää löytyä juoksijoita. Niitä pitää olla suoran emälinjan tammoissa ja myös niiden jälkeläisissä. Hyvä on tietysti myös katsoa, millaisista isäoreista jälkeläiset ovat, mutta juoksijoita pitää aina joka tapauksessa löytyä. Jos tammalla on suvussa sellaisia, joilla on teetetty viisi – kuusi varsaa, eikä tuloksissa ole kehumista, sanon sellaisen emäsuvun tammalle kiitos ei. Mitä omia tammojani nyt ajattelen, niiden suvussa on kuutta – seitsemää juoksijaa peräkkäin emälinjalla. Suoran emälinjan tammojen isissäkään ei saisi olla epäonnistuneita periyttäjiä. Yhteen vaiheeseen haettiin erilolaista tammaa tai puhemieheläistä tammaa, tänä päivänä itse suosin, että tamman suvussa olisi Hovi-Ari.Arvostan myös tamman omia kilpailusuorituksia. Tamman ennätys saisi mielellään olla alle 1.25, mutta ainakin alle 1.30. Voittosummalle on vaikeampi laittaa rajaa. Suomenhevostamman rahan – tai sanotaan, että eurojen, raha on erikseen – kerääminen yli 50 000 on työn ja tuskan takana. Sinne 30 000 pääsee kyllä ja on se viime vuosina helpottunut, kun on tullut erilaisia tammasarjoja entistä enemmän..Siitostammaa hankkiessani sen emälinja on ratkaiseva, siis täysin ratkaiseva.Kari-Markku Karjalainen.Kilpailut saisi olla nuorella iällä. Jos tammalla tulee voittosumma täyteen, eikä se enää pärjää kisoissa, niin miksi enää kilpaillakaan. Niitäkin näkee, että vielä ajetaan parikymmentä starttia vuodessa ja tienataan tonni.Suomenhevosenkin pitää olla neljä – viisivuotiaana kilpailukykyinen. Emme voi odottaa seitsemän – kahdeksanvuotiaaksi, sitä ei kenenkään pörssi kestä. Ei tavan ihminen pysty hevosta pitämään vieraalla valmennuksessa. Varhaisuus on siksikin tärkeää. Ellet saa nuorena tulosta, niin sitten vaan ulos.Suomen ikäluokkakilpailuissa jaetaan niin paljon rahaa, että neljä – kuusivuotiaana kerättävä voittosumma on ratkaisevassa asemassa. Nyt on nähty, että suomenhevostammallakin voi voittosumma olla jo satatuhatta nelivuotiskauden lopuksi.Suomenhevosella kierto ei ole kauhean nopeaa, tammat tulee siitokseen toisella kymmenellä. Jos ensimmäinen varsa syntyy, kun tamma on viidentoista, ei se välttämättä ole oikea malli..Olen astuttanut aikanaan Hovi-Meerinkin viisivuotiaana ja varsan jälkeen se juoksi vielä kuningatarkilpailuissa.Aikoinaan tamman piti varsoa ennen kuin se täytti 12 vuotta tai se menetti kilpailuoikeutensa. Jotain sellaista voisi harkita tänä päivänäkin, jos saataisiin kierto sillä tavalla nopeammaksi. Monesti paljon kilpailleen tamman sisäelimet eivät välttämättä ole enää niin hyvässä kunnossa varsan tekoon. Voi siinäkin jotain perää olla, että tammat tekevät parhaat varsansa alkupäässä, paljon tallattu polku ei satoa kasva, mutta osaa vanhemmatkin tammat hyviä varsoja tehdä. Minullakin 20-vuotias Rouva Fortuna tekee nyt vielä viimeisen varsansa.Aivan starttaamattomaksi jäänyt tamma ei minua kiinnosta. Todella suvukkaasta starttaamattomasta tammasta pitäisi ainakin tietää, miksi se on jäänyt kilpailematta. Jotain on silloin tapahtunut outoja asioita.Jos sitä on kuusivuotiaaksi asti hinkattu, eikä ole päässyt starttiin, niin kyllä se on kiitos ei. On ihan turha sanoa, että sitä ei ajettu sen tai tämän tai tuon takia. Kyllä tänä päivänä jokaista on yritetty..Koosta tykkään, kun tamma on pikkasen yli 150 senttinen tai alle 160 senttinen, siihen väliin se on sopiva. Sanotaan 152–158 senttiä säältä.Pienistäkin tammoista tulee kyllä juoksijoita, Hovi-Meeri oli 153-sentttinen ja jonkinlaisia jälkeläisiä teki. Jalat tietysti saisi mielellään olla hyväasentoiset, mutta mikä on kenenkin mielestä hyväasentoinen ja mikä ei. Kaikenlaisilla jalka-asennoilla on menty kovaa eteenpäin, mutta ehkä itselle suurimpia virheitä ovat käyrät takajalat, erilinjaiset tai sapeliset etuset.Minusta tamman pitää olla kantakirjattu, arvostan sitä edelleen. Mielellään se on kirjoissa I-palkinnolla tai vähintään II-palkinnolla. Kantakirjaus kannattaa tehdä varhaisessa vaiheessa, palkinto on sidottu ennätykseen ja paranee automaattisesti, jos ennätys paranee riittävälle tasolle.Ollaan nyt näyttelylautakunnista mitä mieltä tahansa, niin on siellä kuitenkin ammatti-ihmisiä, jotka voivat katsoa tammaa ihan eri silmin, miten itse sen näkee ja ajattelee. Kyllä niiden kantakirjalausuntoja kannattaa lukea.Meillä tamman pitää olla kotieläin. Jos hampaat edellä tulevaa tammaa pitää koukun kanssa pyydystää karsinasta, ei sellainen ole kiva. Kyllä tammaa pitää päästä hoitamaan vapaasti, mikä on tärkeää etenkin varsomisen yhteydessä. Ei se tarkoita, että tamma on nynny, kyllä kotieläinkin osaa pitää puolensa laumassa ja olla vaikka pomo siellä..Minulle siitosorilla on aina hyvä emälinja ja ellei ole, se ei ole minulle siitosori. Piste.Olen jättänyt käyttämättä oria, joka kilpahevosena oli huippu, mutta jonka emälinja on minun mielestäni maatiaista, sopivaa työhevosiin. Tänä päivänä sellaisia ei tarvi käyttää, koska suurimmalla osalla hyvistä oreista on juoksijaemälinja. Ori pitäisi olla I-palkinnolla ja kaikin puolin terve. Ei kesäihottumaa, eikä irtopaloja. Jalka-asentoja ja rakennetta koskee oikeastaan samat asiat kuin tammoilla.Oreista kannattaa katsoa vielä enemmän kuin tammoista, kuka sitä hevosta on laittanut. Sillä on merkitystä. Toinen saa hevosen kulkemaan ja toinen ei saa. Sillä on merkitystä, keneltä valmentajalta se tulee.Ei hyväkään mies tietenkään huonosta hyvää tekee, mutta orilla pitää olla oikeat lähtökohdat. Jos haluat juoksijahevosta, pitää tänä päivänä suvussa olla Suikkua. Se oli aivan ylikylän hevosmiehellä, mutta ei hänkään olisi siitä hevosta tehnyt, ellei siinä olisi ainesta. Suomenhevosorin arviointi on sillä tavalla helpompaa kuin ulkomailla kilpailleen lämminverisen, että pääset näkemään, miten hevonen käyttäytyy tallialueella, katoksilla ja verryttelyalueella. Onko se pöljä vai hevonen. Siinäkin kohtaa on hyvä arvioida, onko hevosen käytös kiinni kummasta päästä liinaa.Valmiiksi jo periyttäjäksi osoittautunut ori on tietysti turvallinen käyttää, mutta olen käyttänyt myös nuoria oreja, joilla ei vielä ole jälkeläisnäyttöjä. Viime kesänäkin käytin Corea.Onhan se tietysti aika lailla arpomista. Se on vähän kuin mustaan metsään ampuisi. Vaikka suku ja suoritukset olisivat kuinka kohdillaan, on periyttäminen kuitenkin vielä arvoitus..Kaupallisin ori ei välttämättä ole se sopivin ori tammalle.Kari-Markku Karjalainen.Täysin erisukuista oria en käytä, koska se on erisukuinen ihan syystä. Eikä niitä juoksijapuolella tietenkään juuri olekaan. Määrätyt sukulinjat ovat kuolleet, koska niistä ei ole tullut juoksijoita.Ei yksityisen kasvattajan homma ole liikaa miettiä sukusiitosasteita. Sellainen kasvattaja, joka pyrkii saamaan juoksijan, ei ole syytä miettiä jotain erisukuisuutta.En tarkoita, että sukusiitosastetta pitää nostaa johonkin 15, en ollenkaan. Onko se kuitenkaan paha, jos sukusiitosaste nousee vähän toiselle kymmenelle, koska seuraavassa polvessa saat tiputettua sen helposti viiteen – kuuteen. Aina löytyy hyviä oreja, joilla sen pystyy tekemään.Yhteen aikaan sanottiin, että mitä tästä hommasta tulee, kun kaikki tammat ovat vieteriläisiä, sitten sanottiin, että mitä tästä tulee, kun kaikki ovat vieskeriläisiä. Kyllä niille oreja löytyi aina.Suomenhevosissa samoja nimiä kertautuu sukutaulussa pakosti. Hippoksen Heila on tosi hyvä apuväline, sillä näet helposti, miten eri nimet sijoittuvat mahdollisen tulevan varsan sukuun. Näet sukusiitosprosentit ja muut..Kyllä minä pyörittelen Heilassa eri vaihtoehtoja ja vielä tulostan ne. Silloin niitä on helppo vertailla.Kaupallista puolta on myös pakko ajatella, jos aikoo varsoja saada myytyä. Olen yrittänyt ajatella niin, että kaupallisuus on tärkeä asia, mutta ei pidä unohtaa urheilullisuutta. Kaupallisin ori ei välttämättä ole se sopivin ori tammalle.Astutusajankohtaa olen tähdännyt ajatuksella, että suomenhevosen ei tarvi syntyä hangille. Mukavampi jos se syntyy toukokuulla. Siinä on tietysti se, että jos astutat varsakiimaan, niin seuraava varsa tuleekin jo huhtikuussa.On palkitsevaa, kun kasvatti menestyy ravikilpailuissa, mutta näin vanhemmalla iällä elämän jatkumista arvostaa yhä enemmän. On se sitten lapsi, varsa tai koiranpentu.Hienoimpia hetkiä hevosen kasvattamisessa on, kun menet aamuyön tunteina tallille. Varsa on lutsuttanut tissiä ja kaikki on hyvin. Kyllä se on silloin XO:n paikka..Millä ikäluokkalähdöt kasaan?Kari-Markku Karjalainen kantaa huolta ikäluokkien pienenemisestä.Tuntuu, että nuoret ovat löytäneet suomenhevosen. Se on aivan mahtava asia, mutta silti olen huolestunut hevoskasvatuksesta oikein todella. Se koskee niin suomenhevosia kuin lämminverisiä. Millä saadaan ikäluokkalähdöt kasaan? Tällä meiningillä meillä ei ole varsoja tarpeeksi, että saadaan Kriterium ja Derby täytettyä.Halpatuonti on murheellista. Se on sitä lämminverisillä, mutta koskee myös suomenhevosia. Sanotaan, mitä sanotaan, on aivan päivänselvää, että halpatuonnista on haittaa kotimaiselle kasvatukselle. Olen todella harmissani asiasta.Niin kauan kylmäverituonnille ei, kunnes suomenhevosella on vapaampi kilpailla Ruotsissa ja Norjassa. Sieltä halutaan työntää tänne hieman yli-ikäistä, jo kruununsa siellä juossutta hevosta.Tuontia puolustellaan sillä, että muuten ei saada sarjoja täyteen. No, ehkä ei saada, mutta ehkä niitä sarjoja ei tarvitakaan..Sukuvarsan pitäminen maksaa saman verran kuin sen vähän heikomman.Kari-Markku Karjalainen.Eikä rotuja pidä missään nimessä sekoittaa, suomenhevonen on suomenhevonen.Varsaa ostaessa kannattaa muistaa, että sukuvarsan pitäminen maksaa saman verran kuin sen vähän heikomman.Jos ostaa varsan ja se, että maksaako se 5 000 vai 10 000, on lopulta pienin kulu hommassa. Varsan ostamisen jälkeen sen elättäminen vasta alkaa maksaa.Kun varsa on tullut kilpailuikään, ei se ostohinnan muutaman tonnin erotus merkitse enää kokonaisuudessa mitään.Jos tämän päivän ikäluokkalähtöjä katsoo, kaikilla on hyvä isäori ja emälinjat rupeavat olemaan kunnossa.Ei sellaista ole enää kuin vielä joskus 1980-luvulla, että saatoit jostain maatalosta käydä ostamassa hevosen, joka oli maaisännällä ollut navetassa lehmien kanssa ja sait sellaisesta jopa juoksijan. Olen nähnyt sen silloin onnistuvan, mutta tänä päivänä se ei mene niin. .Näistä hevosista on puhe1 EriloOri, 1950–1978. Isänä muun muassa ravikuninkaille Eri-Teräs ja Puhemies. Erityisen arvostettu nimi hevosten emän puolella. Suoraan emänisänä muun muassa aikansa huippuhevosille kuten K.K. Kössi, Paavin Poika ja Kihin-Muisto..2 PuhemiesOri, 1957–1980. Isänä muun muassa ravikuningatar Puhetytölle. Nopein jälkeläinen suurmestari Ruutu-Poika 22,3a. Vaikuttaa nykysuomenhevosessa eritoten Liisingin isän, nelikertaisen ravikuningas Patrikin emänisänä..3 Hovi-AriOri, 1991–2006. Kari-Markku Karjalaisen kasvattama Derby-voittaja ja periyttäjäori. Jälkeläisiä muun muassa Kriterium-voittajat Tutuari ja Jonkkari sekä ravikuningatar Mokomani. Emänisänä esimerkiksi Parvelan Retulle..4 Hovi-MeeriTamma, 1990–2003. Kari-Markku Karjalaisen kasvattama ja omistama SE-tamma, Villinmiehen Tammakilpailun voittaja ja kuningatarkilpailun viides. Jälkeläisiä muun muassa Karjalaisen kasvattamat ravikuningas Villihotti ja V75 finaalivoittaja Villisisko 23,1a – joka on puolestaan emänä pikkuprinsessa Villilotalle..5 Rouva FortunaTamma, s. 2006. Suomen Hippos 40 vuotta juhlalähdön voittaja. Ennätys 26,5ke, voittosumma 30 655 euroa. Jälkeläisiä muun muassa Neiti Formula 34,0ke (5)..6 SuikkuOri, 1978–2003. Tuomo Mäkelän Kriterium-voittajaksi valmentama, yksi kaikkien aikojen merkittävämpiä suomenhevosten periyttäjäoreja..7 CoreOri, s. 2016. Voittanut muun muassa Suomen Cupin ja Mauri Tuurnan Ajon. Ennätys 21,4a, voittosumma 113 200 euroa. Viime vuonna ensimmäinen kausi siitoksessa, siemennettiin 79 tammaa..8 VieteriOri, 1967–1984. Viisinkertainen ravikuningas, merkittävä juoksijajalostusori. 773 rekisteröityä jälkeläistä..9 VieskerOri, 1989–2022. Viisinkertainen ravikuningas, merkittävä juoksijajalostusori. Sen 1504 rekisteröityä jälkeläistä on kaikkien aikojen suurin määrä suomenhevosorille.

Nopealle nopeata – Kari-Markku Karjalainen luottaa juoksijajalostuksen perusperiaatteisiin

Aiheeseen liittyvää