Korvanpäistä kavioihin – Kaisa Tupamäki-Kukkamolle hevosen kuntoutus on kokonaisvaltaista

Tyypillisesti kuntoutukseen tuleva hevonen on mennyt jostain rikki ja sitä lähdetään kuntouttamaan eteen- ja ylöspäin.Vähimmäistavoite on, että se pystyy elämään kivuttomasti normaalia hevosen elämää, mutta jos mahdollista, saada se vielä ihan käyttöhevoseksi. Harrastehevoseksi, joka pystyy jatkamaan omaa tehtäväänsä tai kilpahevoseksi radoille.Monesti tehdään vielä monta asiaa yhtä aikaa. Hevosta katsotaan kokonaisvaltaisesti. Jos vaikka mahassa on ongelmaa, yritetään sitäkin samalla hoitaa. Kuntouttamista riittää korvanpäistä kavioiden kärkiin..Kaisa Tupamäki-KukkamoMikkeliläinen 39-vuotias ammattivalmentajaKoulutukseltaan ruotsin kielen opettajaVeikan kartanossa toimivan Stall Blombacke Oy:n toimitusjohtajaTilalla toimii myös Horse Wellness kuntoutuspalvelu ja Oriasema Blombacke.Hankoside- ja jännevammat ovat kuitenkin ne tavallisimmat syyt, miksi hevonen meille kuntoutukseen päätyy.Muita syitä ovat esimerkiksi murtumat, ähkyleikatut hevoset, jotka aloittavat kuntoutumisen vesikävelyllä ja joskus on lihasongelmaisiakin.Aluksi eläinlääkäri kartoittaa vamman ja erinomaista olisi, jos saisi hevosen hoitohistoriaa mahdollisimman pitkältä ajalta mukaan. Saisi ajatusta, miksi esimerkiksi se hankoside on reagoinut, löytyykö sieltä viitteitä siihen jo edellisistä potilaskertomuksista.Siitä lähdetään räätälöimään hevoselle kuntoutussuunnitelmaa. Mitä akuutimpi vaihe on, sen enemmän se vaatii paikallista hoitoa. Mitä äkkiämmin asiaan päästään kiinni, sen parempi lopputulos on odotettavissa. Ei siinä hirveän kauaa kannata viivytellä..Toisto on tärkeämpää kuin se, kuinka kauan kylmätään kerralla.Kaisa Tupamäki-Kukkamo.Kylmääminen on paras lääke hankoside- ja jännevammoissa alkuvaiheessa. Jännettä ja hankosidettä hoidetaan kylmäämisen suhteen ihan samalla mentaliteetilla.Kylmäämiseen on erilaisia tapoja. On jääpalapusseja ja hevosvarusteliikkeissä myytäviä kylmäkääreitä. Niitä itse pidän raveissa mukana ja startin jälkeen hevosten jalat aina kylmätään ennaltaehkäisevässä merkityksessä. Ellei sellaisia ole mukana ja tulee vaikka akuutti tilanne raveissa, näkee, että nyt alkaa turvottaa ikävästi, niin talvella voi laittaa lumikääreen. Lunta jalkaan, muovipussi päälle ja pintelillä kiinni.Paras kylmääminen, mitä itse olen löytänyt, on Game Ready Equine -laite. Sillä kylmääminen menee pintaa syvemmälle, vaikuttaa nestekiertoon ja poistaa paranemista haittaavaa vaurioalueen ympärille kertynyttä nestettä. Se vie paineen avulla kylmää pintaa syvemmälle kudoksiin, vaikuttaa solutyöskentelyyn ja rupeaa pikkuhiljaa eheyttämään solukkoa, kun saadaan neste pois.Se on siitäkin hyvä, että jääpalapussia ei voi pitää maksimissaan kuin vartin verran, mutta Game Readya puolikin tuntia, eikä ihoon tule mitään paleltumia. Game Ready on alun perin ihmisille tehty ja käyttöturvallinen. .Akuutissa vaiheessa kylmätään kolme kertaa päivässä. Jos neste lähtee kertymään uudelleen, kylmäämisen voi tehdä uudelleen parin – kolmen tunnin jälkeen edellisestä kylmäyksestä. Toisto on tärkeämpää kuin se, kuinka kauan kylmätään kerralla. Jos sen tekee vain silloin tällöin, ei saa maksimaalista tulosta.Ei ole huono idea laittaa yöksi lämpökäärettä, lampaanvillathan ovat ihan mahtavat. Silloin kylmä–lämpö -efekti vilkastuttaa vielä lisää verenkiertoa..Loukkaantunut hevonen tulee meille yleensä täydessä kilpailukunnossa ja silloin se on virtaisa tapaus. Kaikki eivät todellakaan malta heti kävellä kärryistä nätisti ja on suuri riski vaurion pahenemiselle, jos hevonen tekee vääränlaisia liikkeitä aisoissa.Akuutissa hankosidevammassa varsinkin riehakas tapaus on parempi pitää ensimmäiset ajat ihan karsinassa, mutta jos hevonen pysyy maltillisena, on ulkoilu hyväksi. Sairastarha on se ensimmäinen paikka, johon meillä sellainen laitetaan. Isossa tarhassa se pystyy riehumaan ja riskinä on, että vamma vain pahenee.Tarhahan ei ole kooltaan kuin jotain neljä kertaa viisi metriä, mutta siinä se pääsee vähän käyskentelemään ja onhan se henkisesti mukavampaa ulkona kuin sisällä karsinassa. Ei hevosta kannata pitää sisällä juuri kuin sen, mitä eläinlääkäri suosittelee.Vesikävely on akuutissa vaiheessa meillä ensimmäinen liikuntatapa, mitä turvallisesti pystyy aloittamaan. Meillä vesikävelylaitteeseen tulee porakaivokylmää vettä, mikä hoitaa samalla kylmäämistä. .Veden ominaisuus on kannatella, se tekee hevosen kevyemmäksi astella, eikä rasita jalkoja samalla tavalla kuin kiinteällä pohjalla meno. Toisaalta veden vastus laittaa hevosen työskentelemään. Se ei ole pelkkää lompsimista, vaan hevonen joutuu tekemään ihan töitä.Ei sillä kuntoa nosteta, syke ei nouse, mutta kuntoa ylläpitävänä se on hyvä. Hevonen joutuu käyttämään siinä itseään monipuolisesti, eikä pysty fuskaamaan. Vettä on joka puolella tasaisesti ja se joutuu käyttämään myös sitä jalkaa, jossa on vaurio, mutta veden kannatteleva voima poistaa kipua sen käyttämisestä.Vesikävely aloitetaan aika maltillisilla korkeuksilla. ihan parillakymmenellä sentillä, että hevonen oppii kävelemään siinä, eikä jännitä. Olisi mahdollisimman rento, ettei mene muualta jumiin. Alkuun voi varsinkin lavat jumittua.Veden pintaa nostetaan jatkossa hiljalleen, tiedostaen kuitenkin vammaa, ettei lähdetä ylikuormittamaan sitä raajaa.Hevonen oppii tosi nopeasti menemään vesikävelyssä rennosti, jotkut jopa ensimmäisellä kerralla. Nyt kaksivuotiaalta True Detectiveltä poistettiin viime syksynä irtopalat ja senkin ikäinen oppi sen vaivatta.Vesikävely on tehnyt sillekin varsalle hyvää, se käyttää itseään tasapuolisesti. Pyritään siihen, että sitä mahdollisesti vaivanneet irtopalat eivät jatkossa näkyisi mitenkään.Varsinkin niin sanottu tapavino saattaa alkuun yrittää väännellä ja käännellä itseään, millä tavalla voisi helpottaa menemistä. Äkkiä sellainenkin huomaa, että on yhtä helppoa tai vaikeata mennä miten menee ja oikaisee itsensä. Näin saadaan hevosen säästämäkin jalka käyttöön ja on nähty, kuinka toispuolinen lihasvaje on parissa kuukaudessa korjautunut.Viisi kertaa viikossa vesikävelyä on meillä normaalia, eikä haittaa, vaikka hevonen kävelee päivittäinkin. Alkuun mennään 15 minuuttia ja siitä lisätään aikaa. Keskimäärin ne kävelee puolta tuntia..Liike on lääke, mutta lisävaurioita ei saa syntyä.Kaisa Tupamäki-Kukkamo.Kun toipuminen on siinä vaiheessa, että päästään ajamaan, on maltti valttia siinäkin. Ei lähdetä liian aikaisin ajamaan liian pitkään tai liian kovalla vauhdilla tai vastuksella. Korostan, että eläinlääkäri pysyy mukana koko kuntoutusprojektin ajan. Valvoo, että edistyminen tapahtuu liikunnankin suhteen sopivissa määrin.Hän määrittelee, milloin valmennusta voi koventaa. Ei me omin päin päätetä, että nyt tämä on sen oloinen, että voi ajaa jo vähän kovempaa.Pienemmässä vammassa voidaan päästä aika äkkiäkin liikuttelemaan hevosta, mutta laajemmassa, vakavammassa vammassa alkuviikkoina liikutus on hyvinkin pientä. Liike on lääke, mutta lisävaurioita ei saa syntyä.Alkuun meillä käytetään vastuskärryä. Kävellään rauhallisia lenkkejä ja annetaan pätkittäin vastusta, joka laittaa hevosen tekemään enemmän töitä, ponnistamaan.Jännekin lähtee venymään, samoten hankoside on elastisempi, kun hevonen joutuu työskentelemään pikkasen enemmän kuin normaalissa kävelyssä. Vastuksessa 50 baria on asiallinen määrä.Vastuskävelyn osuudessa puhutaan sadoista metreistä kerralla, ei sitä jarrua kilometrikaupalla paineta. Eikä koko lenkitkään alkuun ole kestoltaan kuin 20–30 minuuttia.Reellä ajetaan paljon, jos hevonen siihen vaan taipuu. Meillä on kevyt, puuaisainen putkireki, sillä ei tule liian kovaa vastusta sänkipellollakaan ja jos sitä halutaan lisää, voi laittaa renkaan perään. Renkaan voi jättää välillä pois lenkin aikana.. Kärryistä pyrkivät, vähän kovasuisetkin suomenhevoset monesti rauhoittuvat reen kanssa. Ovat mukavampia ajaa kuin jarrukärryillä. Kyyti on tasaista, eikä pompota. Vetäminen on hevoselle silloin mielekkäämpää.Kartierilla ajettiin paljon reellä, se tykkäsi siitä. Sirukasson oli tosi pyrkivä, mutta rauhoittui reen kanssa menemään. Myös ratsastus on kuntoutuksessa monipuolinen menetelmä. Selästä käsin hevosta pystyy taivuttelemaan ympyrällä ja saamaan heikommatkin raajat käyttöön, ja itse selän saa eri lailla käyttöön.Vallankin jos on hyvä hanki, ratsain pääsee syvemmälle hankeen kahlaamaan. Hevonen joutuu tekemään sellaista pumppaavaa liikettä ja samalla lumi hieroo ja antaa kylmää jaloille. Ratsastaessa ei tule vetoa, joskus se on joillekin parempi kuin reki.Meillä ratsastetaan monella, oli kuntoutuja tai ei. Sillä voi olla ihan psyykkinenkin vaikutus, kun pääsee metsässä ihan erilaisiin paikkoihin kuin kärryillä.. Treenipohja on tosi tärkeä. Se ei saa missään nimessä olla liian kova, mutta ei liian pehmeä, eikä liukaskaan. Sopiva hiekan ja kivituhkan yhdistelmä on paras. Siinä on pitoa, mutta ei ole liian tiivis. Meillä ei kesällä pääse hyödyntämään järveä, se on sen verran kivinen, mutta talvella mennään jonkin verran jäällä. Siellä on hyvä pohja, jään jousto hokin alla on monelle hevoselle mukava asia, se tuntee itsensä terveemmäksi.Treenimaasto on meillä aika mäkistä, mikä on hyvä. Mäkeä kiivetessä hankoside tai jänne joutuu eri lailla venymään, se on hyvä kuntoutumisen kannalta. Vammakohtaan tulee joustoa, eikä pääse niin syntymään arpikudosta.Hankoside- ja jännevammassa ei treenillisesti ole eroa. Jännettä kuitenkin auttaa, että sitä myös hierotaan. Palpoidaan sormin. Se on hyvä tehdä päivittäin, että jännekudosta saadaan mahdollisimman elastiseksi..Mikään hankoside- tai jännevamma ei ole samanlainen kuin toinen. Vaikka metodit ovat samanlaiset, mennään jokaisen kohdalla yksilöllisesti vamman mukaan.Tehdään kontrolliultrauksia ja nähdään, missä mennään. Jos toipuminen edistyy, voidaan mennä aina askel kerrallaan eteenpäin treenissä. Voidaan lisätä matkaa ja vauhtia.Meidän tiimissä on hierojallakin merkityksensä, hieronta on kuntoutuksessa koko ajan mukana. Hevosen lihaskuntoa pidetään silmällä, ettei se mene mistään jumiin. Kun hevonen on kokonaisuudessaan mahdollisimman rento ja elastinen, on kuntoutuminenkin parempaa. Joskus on kuitenkin vaan todettava, ettei kaikkia voi saada kestämään. Niitäkin tapauksia on, että kovin on toivottu ja tehty töitä, mutta ei ole päästy haluttuun lopputulokseen. Kun kuntoutukseen ryhtyy, se tosiasia on tunnustettava, että siitä tulee kestävä tai sitten ei. Kuukaudessa ei tehdä ihmeitä, lähtökohtaisesti kuntouttamisjakso on kuukausia. Mitä nuorempi hevonen, sen herkemmin ne toipuu, vanhemmalla ottaa enemmän aikaa. Puolessa vuodessa pitää kuitenkin jo saada sellaisia tuloksia, että näkee, onko se paranemaan päin vai ei. Se on omistajille iso satsaus ja joskus se palkitaan. Metsärinteen Rambo kärsi vakavista hankosidevammoista ja kuntoutumisen lähtökohta oli, että tulisi harrastehevonen, mutta siitä tuli vielä enemmän.Se on tuottanut ilonhetkiä toipumisensa jälkeen omistajalle ja taustajoukoille, ja niin meillekin. Omistajan pitkämielisyys ja kova halu saada hevonen takaisin toi hienon palkinnon.Kuntoutustyö on intensiivistä ja onnistumiset voivat purkautua aika rajullakin tavalla. Onnenkyyneleitä on vieritetty useamman kerran, jos hevonen on palannut radalle ja vielä pärjääkin siellä. Tyytyväinen asiakaspalautekin menee tunteisiin, se on itsessään palkinto..Monenlaista kuntoutujaaKaisa Tupamäki-Kukkamolle hevosten kuntoutus ei ole pelkkää ravureiden saamista takaisin radoille.Meillä on myös oriasema ja The Bosses Lindy tuli meille astumaan. Meille tulon juurisyy oli, että sillä oli ollut vaikeuksia siementää. Se hyppäsi pukille, mutta työskentely siellä ei oikein onnistunut.Se tuli meille syksyllä ja Antero (Tupamäki) katsoi sen läpi. Hän totesi vain, että kun hevonen ei ole pitkään aikaan kilpaillut, eikä treenattu, niin sillä oli päässyt lihaksisto jo vähän surkastumaan ja juuri sellaisista paikoista, joita hyppäämiseen vaaditaan.Me lähdettiin kuntouttamaan sitä. Se meni vesikävelyä, sillä ratsastettiin ja sitä ajettiin. Kun siitoskausi alkoi, ei meillä ollut yhtä ainutta kertaa sen kanssa hyppäämisessä ongelmia. Siementä ei tullut reilusti, mutta aina sitä saatiin.Ennen hyppäämistä se kävi vielä vesimatolla, että sai lihakset lämpimiksi ja meni siitä pukille. Kun se hoksasi tämän järjestyksen, se oli viriili sieltä pukille tullessa, vaikka muuten ei välittänyt tammoista juuri mitään..Ravureilla meille tulevissa on enemmän takajalan runko- tai haaraosan hankoside-vammoja, etusissa niitä on harvemmin.Kaisa Tupamäki-Kukkamo.Meille tulee myös ratsuja kuntoutukseen. Ravureilta ja ratsuilta löytyy samanlaisia vammoja, mutta voisi ajatella, että ratsuilta löytyy useammin syvän koukistajajänteen vamma.Ravureilla meille tulevissa on enemmän takajalan runko- tai haaraosan hankosidevammoja, etusissa niitä on harvemmin.Ratsujen ja ravureiden kuntoutuskin menee hyvin samalla kaavalla. Tietenkään ratsuilla ei ajeta reellä tai kärryillä, mutta periaatteet ovat samat.Niillä mennään vesikävelyä ja ratsastetaan. Joillekin ratsuille maastolenkille pääseminen on tervetullutta vaihtelua..Näistä hevosista on puhe.1 True DetectiveVuonna 2024 syntynyt ori.Suku: Don Williams – Charmed Again, American Winner. Kasvattaja & omistaja Stall Blombacke Oy.”Ei minulla koskaan ole ollut tämän tuntuista varsaa”, Kaisa Tupamäki-Kukkamo sanoo..2 KartierVuonna 2010 syntynyt ori.Voittanut muun muassa Sanomalehti Karjalainen -ajon ja Nordic King Heatin.Uran numerot: ennätys 21,9a, voittosumma 152 175 euroa..3 SirukassonVuonna 2014 syntynyt ruuna. Kriterium-voittaja ja Satakunta-ajon kakkonen.Uran numerot: ennätys 25,1ake (4), voittosumma 104 050 euroa..4 Metsärinteen RamboVuonna 2015 syntynyt ruuna. Voitti nuorena muun muassa V-divisioonakarsinnan. Oli kaksi vuotta poissa radoilta ja voittanut sen jälkeen muun muassa T75-lähdön ja kolme T65-lähtöä.Uran numerot toistaiseksi: ennätys 24,2, voittosumma 44 200 euroa..5 The Bosses LindyVuonna 2004 Yhdysvalloissa syntynyt ori. Kaksivuotiaana syntymämaassaan Valley Victoryn finaalikakkonen, Suomessa kultadivisioonavoittaja.Jälkeläisiä muun muassaSE-ruuna Shadow Woodland 10,0a ja Kriterium-voittaja Bos-ses Lily 11,5a.Uran numerot: ennätys 12,7a (2), voittosumma 104 664 euroa.

Korvanpäistä kavioihin – Kaisa Tupamäki-Kukkamolle hevosen kuntoutus on kokonaisvaltaista

Aiheeseen liittyvää