Ravivalmennussarjassa Juha Utala puhuu kengityksestä – "Tämä on siitä hieno laji, että saa välillä vaivata päätään aika tavallakin"

En ole käynyt mitään kengityskouluja. Nämä ovat ajatuksia, jotka ovat tulleet vuosien varrella. Ensimmäisen hevosen löin kenkään 12-vuotiaana Kiikun Tallilla. Taisi siinä kolme tuntia vierähtää, mutta siitä on menty pikkuhiljaa eteenpäin ja opittu.Parhaat ohjeet olen saanut Tyyskän Jormalta, joka oli Kiikussa treenarina ja opetti minulle takomista. Sanoi, että aina, kun kenkä lähtee takoessa käsistä, ostat minulle kaljapullon. Ei se kori ihan kerennyt täyttyä, kun oppi pitämään sitä kenkää kunnolla kädessä.Joskus kiersin paljonkin kengittämässä ja Perttusen Tapsallakin kymmenessä työvuodessa ehti lyödä monenlaista kenkää, jos minkämoisille menijöille. Nykyään pidän vain oman tallin hevoset kengässä..Vaikka kengityksen perusteet ovat pysyneet, on minunkin 40 kengitysvuodessa tapahtunut paljon. Nyt ei kengityksestä ja tasapainotuksesta oikeastaan ole niin paljon kerrottavaa kuin aikanaan olisi ollut. Silloin hevosia piti balanseerailla, erikoiskenkiä varten opetella hitsaamaan ja kaikkea. Tänä päivänä hevoset ovat jalostuneet ja tavallisella peruskengityksellä pääsee jo pitkälle. Nykyään tärkein asia tasapainotuksessa on löytää joka hevoselle sopiva kengitys, ettei joka ajon jälkeen ole lyöntijälkiäKaikilla kengittäjillä on omia ajatuksia ja tyylejä. Usein tunnistaa työn jäljestä, kuka sen on edellisellä kerralla lyönyt kenkään.Itse ajattelen, ettei kaviota saa kasvattaa liikaa, ettei siitä tule ihan lättänä. Joskus näkee, kuinka kaviosta on otettu oikein nuukasti ja koko helahoito on levähtänyt. Siitä on tullut liian iso.Joskus kavioiden kallistuksilla yritettiin auttaa esimerkiksi polviin lyöjää, mutta pyrin pitämään ne luonnonmukaisesti suorana. Joskus, kun tuntuu, ettei ymmärrä tästä hevosesta mitään, olen ajellut kotona hetken ilman kenkiä, niin kulmat ovat kohdillaan. Silloin ne saattavat olla hippusen kallellaan johonkin.Kenkien puolestaan pitää olla tarpeeksi isot, varsinkin takakenkien. Moni laittaa liian naftit, mutta kyllä ne saisi takaa olla kantapallojen kanssa samalla tasolla..Juha Utala56-vuotias hollolalainen ravivalmentajaValmentajana ottanut Derbyssä kaksoisvoiton, ajoi itse Quicksilver Kempin ykköseksi ja tallin Little Sealord oli toinenOhjastajana voittanut myös suomenhevosten Kriteriumin ja DerbynTuhannen voiton klubiin vuonna 2017.Varsoille laitan mielellään alkuun hieman painavampaa kenkää eteen ja hyvin usein fläppikengät. Se pysyy hyvin nuorilla hevosilla kiinni. Ne ovat vielä muutenkin honkkeleita ja riehuvat tarhoissa, niin tallovat helposti kenkiä irti.Fläppiin voi myös hyvin säädellä, minkä painoista kenkää laittaa kärjelle. Sopivasti sen, mitä hevonen vaatii saadakseen hyvin rytmistä kiinni.Piece By Piecelläkin aloitettiin niillä ja pikkuhiljaa kevennettiin ja ajettiin lopulta ilman kenkiäkin.Joillain hevosilla olen ajanut fläppikengillä kilpaakin, mutta mikään kurakelin kenkähän se ei oikein ole. Saattaa sopivasti limaisella radalla tarttua pintaan kiinni. Fläpit toimivat hieman pohjallisinakin, joita markkinoilla on ihan älyttömästi erilaisia. Itse käytän muovi-huopa välipohjia. Ne kestävät ja pysyvät ryhdissään, eivät elä liikaa ja kavio pysyy ehjänä. .Nahka voisi sinänsä olla paras, mutta se ei kestä aivan vastaavasti. Niitä on myös silikonisia, mutta ne tahtovat katkoa naulat aika äkkiä kesälläkin, eikä talvella hokkien kanssa kestä senkään vertaa. Talvella en tosin pidä millään välipohjia, ellei nyt aivan jääkelit ole.Enkä juuri käytä tilsakumejakaan, paitsi joillain esimerkiksi kuntoutettavalla hankosidevammaisella. Sellaisen treenivauhti on enemmän sellaista taapertamista, että tilsoja tarttuu. Normihölkässä niitä ei tule. Tilsakumit sitä paitsi katkaisevat helposti nauloja ja kenkiä irtoaa niiden kanssa. Pohjallisen ja kavion väliin laitan monesti silikonia tai aukaisen pohjallisen kärjeltä, mutta jos välipohjat laitetaan oikein hoitotarkoituksessa, niin kyllä multa vielä tervaa ja tappuraakin löytyy.Välipohja antaa jouston lisäksi pienesti pituutta kavioon ja auttaa sitä tarvitsevaa himpun parempaan balanssiin. Jos tavallisella kengällä balanssi tuntuu olevan hippusta vaille ja laittaa pohjalliset, niin sitten voi päästää narut löysillä.Erilaisia joustokenkiä on kehitelty, niitä pidän ennen kaikkea treenikenkinä. Niillä on ollut aika hyväkin treenata, varsinkin vanhemmilla hevosilla, joilla on jo tiettyjä vaivoja..PG-kenkiä laitoin varsinkin Perttusella aika tavalla. Call Me rupesi menemään niillä voitosta voittoon ja kohta niitä oli parhaimmillaan 17 hevosella. Niitä ei lätkitä ihan samalla tavalla jalkaan kuin tavallisia kenkiä. Niissä on aika askartelu ja Duplo-kenkä on ehkä helppoutensa takia vähän vienyt markkinoita niiltä. Kummillakaan en ole kilpaa ajanut, mutta joillain suomenhevosilla olen niitä radalla nähnyt.Kärkipainoja tulee joskus vielä käytettyä, jos tuntuu, ettei jalka vippaa tarpeeksi, mutta harvemmin enää. Yhdelle kuitenkin juuri mietin, kun se lyö kainaloihin, että ottaisi kengät pois ja laittaisi kärkipainot. Katsoisi mihin se jalka sitten lähtee. Tietyt jutut vaativat kokeilua, ei niihin aina patenttiratkaisua ole. Tämä on siitä hieno laji, että saa välillä vaivata päätään aika tavallakin..Kengityksellä voidaan auttaa hevosten erilaisia lyöntiongelmia. Polviin lyövältä otetaan tänä päivänä kengät pois, jos ne vaan pystyy ottamaan tai sitten ruvetaan miettimään, mihin suuntaan kaviota laittaa suunnistamaan, polvesta yli vai ali. Kengät pois ottamalla liike madaltuu.Päärynäkenkä on hyvä polviin lyöjälle. Ennen vanhaan – tässä on jo ikää sen verran, että voi näin sanoa – oli oikein pahasti lyöviä ja niille laitettiin päärynäkenkä väärin päin. Sai raspata kavion sisäreunan kokonaan pois.Hokkien kanssa talvella moni lyö vähemmän, mutta kesäkengässä taas enemmän. Siinä tulee vaan se ilkeä tilanne, että jos ajat kesällä hokkien kanssa, se vie paljon vauhtia pois. Moni lyö polviinsa sen takia, että ne lyö takajalkoihinsa. Jos on kovat säärisuojat, jalka kimpoaa sieltä polveen. Patjat ja pintelit voivat siksi olla parempi ratkaisu. . Kainaloon lyöminen on lämminverisillä paljon suomenhevosia harvinaisempaa, mutta juuri nyt minulla on Grainfield Cannon, jolla oli viime vuonna kainalosuojat ja aloitin tänä vuonna myös niin parilla startilla.Sitten ajattelin, että sille on tullut vuosi lisää ja se on voimistunut, ettei se tarvi enää kainalosuojia. Ja alkuun tuntui, ettei tarvitsekaan, mutta en tajunnut, että kyllä se sitten taas napsii sinne, kun vauhdit nousevat lähemmäs kymmentä. Tuli ajettua pari hoopeeällää, ennen kuin ymmärsin sen. Laitoin sille sitten suojat takaisin ja vaikka otin etukengät samalla pois, oli suojissa vielä pienet jäljet, mutta ravia mentiin taas. Ei kainaloon lyöminen tarkoita, että veren pitää lentää.Minä koitan kainaloon lyövällä keventää balanssia ja kasvattaa vähän varvasta, se madaltaa liikerataa. Eikä päärynäkenkä ole huono siinäkään hommassa.Ei se suomenhevosella ole niin paha asia, ihanne tietysti on, että käy liki kainaloa, mutta ei osu. Matalaliikkeisillä hiihtelijöillä ei niin matka taitu. Ei kainalosuojien tarve hevosta huononna.Kaiken kaikkiaan suomenhevosten ravitekniikka on parantunut niin paljon, ettei niiden balanssissa ole juuri eroa lämpösiin. Ehkä ne keskimäärin tarvitsevat vielä enemmän painoa edessä, mutta on niitä tänä päivänä jo tosi paljon, miltä voi ottaa kenkiä pois starttiin. Varsinkin etukenkiä, jolloin ne saavat enemmän tilaa, eivätkä lyö päittäin.Takasäärille lyövää voi auttaa myös takakenkien pois riisuminen. Varsinkin sellaista se jelppaa, jolla on oikein isot, jopa yli-isot takajalan liikkeet. Jos se tarvitsee painoa edessä, otan takakengät pois ja silloin keventää edestäkin ja lyönnit vähenee.Joskus tulee kokeiltua laittaa vielä etukenkiä väärinkin päin. Jalka nousee ripeämmin ylös ja rullaa paremmin. Jos se lyö taakse, on parempi, että lyö sillä kaviolla kuin rautaisella kengällä.Too Matchille taas takakenkien riisumisesta on iso apu, koska se meinaa lyödä jalkoja kärryihin kengät jalassa, mutta ilman takakenkiä ei sitä ongelmaa ole.Kokonaisuutta voi joutua pohtimaan, mistä mikin lyöminen johtuu. Kompromisseja joutuu myös tekemään, että hevonen juoksisi kovaa..Kovapalareunaiset kultakengät ovat hyvät kilpakengät. Pitoa pitää olla, toki sitä kesällä on muutenkin ja hyvin pärjännyt kokenut valmentaja on sanonut, ettei hän koskaan ole hevosella päässyt niin lujaa, että se löisi sutia. Sen hän ymmärtää, jos järven jäällä lähtee kenkä, niin askel lipsuu, mutta kesällä ei ole koskaan sitä ongelmaa ollut. Super Sprinter oli rauhaton hevonen, sillä piti olla kovapalakengät edessä. Joskus ajoit startin alumiinikengillä, etkä vaihtanut niitä heti. Ajattelit, että teet sen aamulla, mutta silloin kenkiä ei enää ollut. Se oli heittänyt karsinassa volttia niin, että kengät olivat käytännössä sulaneet. Siksi se varmaan jaksoi niin juostakin, kun energiaa riitti.Combi-kenkä on myös hyvä kenkä. Love Keeperilla on huonot kaviot, sille combi-kenkä sopii hyvin. Se on ryhdikäs kenkä, jonka kanssa paine kohdistuu tasaisemmin, koska siinä on vähän umpinainen pohja. Saadaan sillä kaviota paremmaksi ilman, että kokonaisuudesta tulee liian painava, kun se läsäyttää kavionsa maahan..Se on hyvä kenkä sellaisellekin, jolle tavallinen alumiinikenkä voisi olla liian kevyt ja rautakenkä liian painava. Hokkien määrässä olen hokkikengissä pärjännyt perusasetuksilla, kuusi edessä ja kahdeksan takana. Tuntuu, että jos laittaa hokkeja kärjen täyteen, se vain murtaa rataa – alusta lähtee melkein palasina pois.Monesti nykyään on hiekansekaista talvirataa, silloin ysimillisilläkin hokeilla pärjää ihan hyvin. Viime talvenakaan ei ollut oikein yhtään oikeaa polannerataa, talvet eivät enää ole sellaisia. Välillä on lunta ja sitten sataa viikon vettä. Kun laittaa 14-milliset hokit taakse ja 12 eteen, niin kyllä niillä eteenpäin pääsee. Ainakin näillä leveysasteilla, Rovaniemellä voidaan olla eri mieltä. Välillä sitä funtsii, laittaisiko nyt 13- vai 14-milliset hokit ja sitten tulee mieleen, että voiko tämä homma olla oikeasti millistä kiinni..Talvella lyön takakengät nelosen nauloilla ja etukengät kolmosilla. Kesällä kakkosilla ja kolmosilla, eikä kenkien kaikkia reikiä tarvitse täyttää. Jos ajetaan kilpaa ilman kenkiä, laitan kengät kiinni vain neljällä naulalla, ettei ihan rei’itä kaviota.Aivan ennen starttia en mielelläni kengitä, vaan ajan vanhassa kengässä ja kengitän startin jälkeen. Aina se vähän muuttaa. Sen tietää itsestäkin, että uusilla kengillä on vähän aikaa käveltävä, että ne ovat mukavat jalassa. .Kengittä vauhtia ja jaksoaKengittä kilpaa ajaminen on nykyään arkipäivää.Ilman kenkiä on ajettu kilpaa niin pitkään kuin minä muistan, mutta se ei ollut vaan niin puheenaihe. Kengitys oli ennen suuremmassa merkityksessä ja se oli vähän sellaista salaistakin hommaa.Vanhemman polven valmentaja saattoi tulla startista ja jos joku huomautti, että hevosellahan ei ole kenkiä, niin vastaus oli, että katsos kummaa, miten se nyt on ne tiputtanut. Tarkoituksellahan ne oli pois otettu, mutta sitä ei paljastettu.. Ei kengättömyys ole autuaaksi tekevä asia, kyllä siinä tarvitaan hevosta. Ei tavan tallaaja nosta tasoaan niin paljon kengättömyydestä, että siitä tulee suuri voittaja. Minullakin on joskus ollut lastillinen hevosia raveissa ja kaikilta kengät pois. Kotiin lähtiessä on ajatellut, että eikö näitä viimeisiä rahoja olisi saanut kerättyä helpommalla, kun olisi antanut kenkien olla jaloissa..Kengättömyydestä saa paremman hyödyn matsaamalla oikein.Juha Utala.Kyllä hevoseen kuitenkin usein tulee kengittä lisää vauhtia ja jaksoa, ei sitä voi tietenkään kieltää. En silti missään nimessä aja joka starttia kengittä. Tuntuu, että kengättömyydestä saa paremman hyödyn matsaamalla oikein. Otat vaan tiettyyn starttiin ne pois, niin efekti on parempi.. Pidän ranskalaisia kovina valmentajia ja kun he ottavat kenkiä pois, on Prix d’Amérique tai muu iso kilpailu. Ei siellä ajella kengittä joka kissanristiäisissä.Kolmevuotiaille en ole tainnut ikinä ajaa ilman kenkiä. Minusta ne eivät ole vielä siihen valmiita ja oikein juoksija varsa saattaa mennä kovempaa, mitä pääseekään, ja se näkyy jollakin tavalla tulevaisuudessa.Ihan kaikille kengättömyys ei käy. Jotkut vaativat kengän painon eteen ja joillain taas voi olla kavion antura niin arka, ettei rata saa olla yhtään karkea.Aina tahdotaan verrata Suomea ja Ruotsia, kuinka siellä ymmärretään riisua kenkiä vielä enemmän kuin meillä, mutta on täällä vielä niin paljon huonommat radat, että jos ajat paljon ilman kenkiä, voi varsinkin matalapohjaisella kaviolla olla aina kavioluuvamman mahdollisuus..Näistä hevosista on puhe1 Piece By Piece Vuonna 2005 syntynyt tamma. Voitti Tammavaltikan, Tammakriteriumin, Tammaderbyn, Suur-Hollolan Best Princessin ja Ponsse-ajon. Nelivuotiaiden tammojen täyden matkan SE-hevonen.Uran numerot: ennätys 11,8a, voittosumma 178 810 euroa..2 Call Me Vuonna 1992 syntynyt tamma. Viisivuotiaiden Euroopan mestari, Ruotsin hopeadivisioonafinaalin voittaja ja kultadivisioonafinaalin kakkonen sekä Kymi Grand Prix’n kolmonen. Valmentajat Tapio Perttunen ja Veijo Heiskanen.Uran numerot: ennätys 12,1a, voittosumma 221 996 euroa.3 Grainfield Cannon Vuonna 2021 syntynyt ori. T75-voittaja.Uran numerot toistaiseksi: ennätys 14,5ake (4), voittosumma 8 350 euroa.4 Too Match Vuonna 2020 syntynyt ruuna. Nousijadivisioonakarsinnan voittaja, Mikkeli-Cupin kakkonen..Uran numerot toistaiseksi: ennätys 11,9a, voittosumma 21 030 euroa.5 Super Sprinter Vuonna 2004 syntynyt ori. Tammer-ajon voittaja, moninkertainen T75-voittaja ja Harper Hanovers loppin kolmonen.Uran numerot: ennätys 13,6ake, voittosumma 138 370 euroa..6 Love Keeper Vuonna 2019 Ruotsissa syntynyt ruuna. Syntymämaansa Derbyn ja Sprintermästaren kolmonen. Tuotu Suomeen vuonna 2025.Uran numerot toistaiseksi: 10,2a (4), voittosumma 180 887 euroa.

Ravivalmennussarjassa Juha Utala puhuu kengityksestä – "Tämä on siitä hieno laji, että saa välillä vaivata päätään aika tavallakin"

Aiheeseen liittyvää

Tapio Perttusen teesit varsan valintaan – "Kaikista tärkeintä on emälinja"

Saara Mäkinen tietää, että ensimmäinen vuosi on varsalle tärkeä – "Ekana päivänä jo ulkoillaan varsan kanssa"

4-vuotiaat: Voimalla seitsemän varsan

4-vuotiaat: ”Unelmavävyn talvi on mennyt hyvin”