Timo Niemelä tietää, että varsojen opetuksessa maltti on valttia – Rakkautta ja rajoja

Meillä opettamisen johtolankana on, että varsalle pitää olla kiltti, mutta sen virheisiin pitää tarttua. Se on kuin ihmislapselle, pitää antaa rakkautta, mutta myös asettaa rajoja.Toinen tärkeä asia on, että asiat tehdään varman päälle. Vahinkoja ei tarvitsisi käydä. Isäni sanoi aina, ettei vahinkoja satu, ne tehdään.Meille varsat tulevat pääosin muualta, eikä niistä aina tiedä, millaiset niiden lähtökohdat ovat. Siksi haluan aina tutustua varsaan ensin, sen tapoihin ja tasoon, missä mennään.Huonoimmissa tapauksissa lähdetään siitä, että sitä tuskin pystyy taluttamaan, eikä se osaa olla kytkettynä.Vähän aikaa seurataan, millaisella asenteella varsa on liikkeellä, eikä heti ensimmäisenä päivänä sovitella valjaita. Voisi karkeasti sanoa, että varsan annetaan viikon tutustua paikkoihin ja tallin tapoihin..Hevosella on hyvä muisti, hyvässä ja pahassa. Kyllä se laitumenkin jälkeen muistaa, mitä sille keväällä on opetettu.Timo niemelä.Timo Niemelä65-vuotias ravivalmentaja KempeleestäPitää tallia Kempeleellä ja Oulun ÄimärautiollaMenestyshevosia muun muassa Skellefteån Stoloppin ja 15 muuta lähtöä voittanut Rydens Hope 13,1aErikoistunut varsojen opettamiseen ja tehnyt sen merkeissä 25 vuotta yhteistyötä Timo Nurmoksen kanssa.Varsat saavat meillä olla mahdollisimman paljon ulkona ja toisten porukassa. Se tekee niiden korvien välille hyvää ja helpottaa opettamistakin. Ne ovat paljon vastaanottavaisempia ihmiselle. Oritkaan eivät etsi painikaveria miehestä, kun niitä on neljänkin porukka tarhassa.Itse tykkään, että opettamisesta siirrytään suoraan ilman katkoja hevosen valmentamiseen ja se tapahtuu joustavimmin syksyllä laitumelta tulon jälkeen. Ei siinä mitään estettä ole, etteikö voisi keväälläkin opettaa. Hevosella on hyvä muisti, hyvässä ja pahassa. Kyllä se laitumenkin jälkeen muistaa, mitä sille keväällä on opetettu.Joka tapauksessa omalla kohdalla on varmaan 99 prosenttia opetettu syksyllä. Kaksi keväällä opetettua tulee mieleen ja ne olivat vielä samana vuonna.Will Be Sugar tuli jostain syystä jo keväällä, eikä siinä ollut mitään sen kummempaa, mutta Lahtisen Esa pommitti koko kevään, että hae hänen Gold Strike -niminen tamma. Se on vähän erikoinen ja olisi hyvä opettaa jo nyt.Kyllä Esa tammansa kanssa oli enemmän kuin oikeassa. Kun se sitten haettiin tänne, ei se jostain syystä ollut ihmisen paras kaveri. Sieltä tuli edestä ja takaa, ja korvat oli pitkin kaulaa.Kun se huomasi, että sitä kunnioitettiin, alkoi sekin kunnioittaa ihmistä. Syntyi luottamus ja sen kanssa meni kaikki hyvin. Jälkeenpäin olen ajatellut, että ne kaksi oli kyllä ikäluokkansa parhaita Suomessa syntyneitä tammoja. Ettei siitä keväällä opettamisesta ainakaan haittaa niille ollut..Varsan kanssa voi edetä pienillä askelilla, ei kaikkea tarvitse viedä loppuun asti. Valjaita voi käyttää muutaman kerran päällä jo karsinassa ennen ohjasajon aloittamista, että se tuntee, millaiset ne on selässä.Meillä varsaa totutetaan valjaisiin myös pyöröaidassa. Se tottuu niihin ja oppii liikkumaan niiden kanssa, kun sitä juoksutetaan siellä liinassa. Oppii siinä myös toimimaan ihmisen kanssa.Valjastamisen aloitan laittamalla ensimmäisenä häntäremmin, sitten siirrän vasta silat sievästi paikoilleen ja kiristän mahavyön.Siloissa on mahdollisimmat pehmeät silatyyny ja mahavyö, niissä mielellään jopa karvaa. Se ei aiheuta ikävää kiristämisen tunnetta. Pitää mennä varsan asemaan ja miettiä, mikä siitä tuntuu vastenmieliseltä. Ettei yritä väkisellä tehdä asioita ja hampaat irvessä vetää mahavyötäkin kiinni.Suussa on ihan perusnivelkuolaimet. Ajattelen asiaa sitä kautta, että tärkeämpää kuin mitä siellä suussa on, että ohjastuntuma on oikea. Kun osaat käsitellä ohjia sievästi ja järkevästi, kuolaimilla ei ole niin isoa merkitystä.Obersekki on yleensä kitaraudalla ja niin löysällä, ettei se ota vastaan paitsi jos varsa haluaa nykäistä päänsä oikein alas. Kitarautaa varsa kunnioittaa paremmin kuin leukalenkkiä. Liian tiukalla sekki ei saa olla, sitä varsa voi jännittää ja vastustaa.Olen avovehkeiden kannattaja, vaikka varsa saattaa olla helpompi opettaa lappujen kanssa. Meillä on tiukkoja käännöksiä, ojia ja kaiken maailman esteitä, niin laput päässä on aina vaara, että hevonen kääntää päätänsä, eikä näe eteensä. Silloin se voi törmätä johonkin tai mennä ojaan..Korvien kiinni pitäminen on vuosien varrella nähty hyväksi jo perästäajossa, ja ainakin siinä kohtaa, kun kärryjä pistetään perään. Se rauhoittaa hevosta. Kärry pitää aina ääntä ja se saattaa provosoida varsaa tekemään jotain typerää.Myös kieli on kiinni ainakin aluksi. Varsa saattaa alkuvaiheessa vätkyttää kielensä kanssa ja saada sen kuolainten päälle. Kielenalus on arka paikka, ajettavuus kärsii ja siitä voi jäädä huonoja muistoja.Kieltä kiinni laittaessa varsa irrotetaan toiselta puolen kettingeistä ja pidetään käsin toiselta puolelta narulla. Ei tule vetopaniikkia, kun voi myötäillä.Meillä on sellainen tyyli, ettei perässä ajamiseen isoa armeijaa tarvita, yksi kaveri riittää. Taluttaja voi alkuun kävellä edellä niin sanottuna mörönsyöttinä, että varsa uskaltaa mennä.Joskus, jos joku varsa tuntuu oikein reaktiiviselta, saatetaan ottaa taluttaja molemmin puolin, kun lähdetään kärryillä ajamaan.Meillä on noin puolentoista kilometrin lenkki, joka mennään. Ja se kuvio sitten toistuu ja toistuu joka päivä.Matkan varrella harjoitellaan pysähtymistä, mutta mitään voltteja ei tehdä. Meidän lenkillä tulee aivan 90 asteenkin käännöksiä molempiin suuntiin, niin erikseen ei tarvitse volttailla. Ei opettamisen pidä olla taitoajoa, että joka kerta kokeillaan, mitä varsa osaa.Pattitilannetta ei pidä koskaan saada aikaiseksi. Jos varsa ei älyä, mitä siltä odotetaan ja sitä mennään patistamaan eteenpäin, se voi vaikka panna pötkölleen tai hypätä pystyyn. Varsaa pitää seurata, miltä se näyttää ja tuntuu..Kun varsa alkaa jonkun ajokerran jälkeen tuntua sille, pyydän päästämään sen irti talutuksesta lähempänä tallia ja kävelen yksin loppupätkän. Meillä on 30 metriä pitkä käytävä ja perästäajamisen loppuvaiheessa alan tehdä niin, että laitan varsalle kärryt perään, mennään muutaman kettingin väli ja otetaan kärryt pois. Käydään ohjasajolenkki, laitetaan taas kärryt ja ajetaan taas se pari kettinginväliä.Näin varsa on saanut kaksi liikkeellelähtöharjoitusta tallin sisällä, jossa ei pääse tapahtumaan yhtään mitään. Lähtötilannehan voi olla se, missä tulee se niin sanottu lähtölaukka. Tällaisen termin olen kuullut siitä, kun varsa lähtee vähän vauhdilla käytävältä.Ohjasajosta siirrytään kärryihin, kun varsa yksin ajaessa toimii rennosti ja tottelee ohjia. Mieluummin ajan kaksi kertaa niin sanotusti turhaan kuin jätän kaksi kertaa ajamatta, jotka varsa olisi vielä tarvinnut. Määrättömästi turhan toistaminen taas ei tietenkään kannata.Lasken mieluummin, kuinka monena päivänä varsalla on ajettu perästä kuin montako kertaa. Kyllä ne nukutut yöt ja aika auttaa myös, ei pelkät kerrat. Ei ole sama asia, jos ajat samana päivänä kymmenen kertaa kuin että ajat kymmenen päivän aikana kymmenen kertaa. Kun päivittäin tehdään töitä, on puolitoista – kaksi viikkoa sellainen keskimääräinen aika, mitä perästä ajetaan..Kärryillä tehdään alkuun samaa lenkkiä kuin ohjilla ajossakin. Ei mennä vielä mitään maratoneja. Vaikka se on mennyt aina samaa reittiä ja aikanaan sitten ensimmäisen kerran käännätkin sen eri reitille, niin kyllä se toimii.Potkuremmiä ei meidän talossa ole käytetty. Olen sitä mieltä, että jos on patologinen potkuri, siltä laitetaan häntä kiinni. En tosin edes muista, milloin meillä on viimeksi häntä sidottu.Pidän potkuremmiä ennemminkin provosoivana. Kun jotakin laitetaan lautasen päälle, sitä on kiva kokeilla.Ohjastajalla on kuitenkin tosi paljon mahdollisuuksia, ennen kuin hevonen potkaisee. Hevonen kyllä huomaa, jos kuski on koko ajan vähän jäljessä, eikä reagoi viesteihin, silloin se osaa tehdä jotain äkkinäistä. Mutta kun antaa ajoissa merkin, että minä muuten huomasin, mitä yrität, enkä tykkää siitä, silloin varsa meinaa, että on se ukko hereillä ja vimma menee ohi..Juoksua ruvetaan ajamaan heti, kun näkee, että varsa on siihen valmis. Sellainen hupiajelu ei johda oikein mihinkään.Timo Niemelä.Taluttaja jää pois keskimäärin, kun lenkki on ajettu kolmesta viiteen kertaan. Lähtötilanteessa kaveri saattaa olla pitempäänkin, hän voi tallin ovelta kurkata, että pääsen tuonne metsälenkille. Vähän katsoa perään.Sitten meillä siirrytäänkin ajamaan kilometrin hiittisuoralle. Käydään päässä kääntymässä ja päälle tehdään pihalenkki, niin siitä tulee yhteensä kolme kilometriä.Kotia päin voi vähän hölkätä. Ei lähdetä ensimmäisiin hölkkiin mistään suoran päästä, että sillä on kilometri aikaa kiihdyttää, vaan vasta sata metriä ennen tallia. Tunnustelen sen reagointia, mitä se meinaa, kun kärryt tulevat vähän eri tavalla perässä. Se on seuraava vaihe, jossa voi jotain sattua, kun kärryt vähän tärryyttää.Juoksua ruvetaan ajamaan heti, kun näkee, että varsa on siihen valmis. Sellainen hupiajelu ei johda oikein mihinkään. Niin varsan oppiminen menee paljon eteenpäin, se saa vähän purkaa itseään ja vähän väsyäkin, silloin se rentoutuukin.Joskus joku varsa on jo hyvin opetettu ja voi silti alkaa koettelemaan rajojaan. Talvella olen kääntänyt sellaisen kylmästi hankeen, että kokeilepa nyt, annapa mennä. Sitten rupeaa äkkiä olemaan häntäremmi löysällä ja selkä toisin päin mutkalla. Siinä ei tarvi mitään komentamista, sen kun antaa mennä. Pidän sitä hyvänä konstina, varsa saa itse päättää mille ruvetaan.Yield Bokoon se tepsi. Se oli kiltti, eikä sen kanssa tapahtunut ikinä mitään, mutta se oli kuin ruutitynnyri. Koskaan ei voinut olla varma, ettei se ota jotain pikku ilottelua. Kun se lähti kaksivuotiaana tästä sanoin Timolle (Nurmos), että anna tämä sellaiselle passiksi, jolla pysyy suitset käsissä..Ne ovat sitten pahoja asioita, jos hevonen pääsee potkimaan tai pahimmassa tapauksessa irti. Siitä hevoselle tulee fobioita ja helposti kuskillekin. Varovainen varsojen kanssa pitää olla, mutta pelätä ei saa. Hevonen haistaa pelon.Jos pelkäät mennä esimerkiksi jonkun traktorin ohi, niin se tarttuu varsaan ja sekin varmasti pelkää. Itse en kiinnitä sellaiseen huomiota, jos jotain tulee vastaan. Se tulee ja siitä pitää vaan mennä ohi. Jos ei pääse ohi, ei päästy ohi, mutta yleensä pääsee.Sellaista, joka meinaa lähteä viemään, otan tuhdistikin kiinni. Kovempikin paine suuhun on kuitenkin pienempi paha kuin jos se pääsee lähtemään. Silloin se pelästyy itseään ja voi tapahtua mitä vain. Pään vetäminen vinoon on yleensä paras keino pysäyttää vauhti.Meillä on pehmeät paikat ja kengättömänä pystyy menemään kohtuullisen pitkään. Kavioita pitää seurata, sitten kun maa jäätyy, sehän on kuin raspi. Ensikengät laitetaan keskimäärin marraskuussa ja eteen mielellään alkuun vähän painavampi kenkä, menee rennommin reilulla liikkeellä.Tällä tyylillä meillä on varsat saatu siihen malliin, että vuoden vaihteessa niillä aletaan ajamaan jo vetojen tapaisia suoralla kaksi kertaa viikossa..Vältä virheitäHevonen on tapojensa orja ja sen kanssa on helpompi välttää virheitä kuin korjata niiden jälkiä.Meillä monet varsat jatkavat vielä opettamisen jälkeen ja niitä valmennetaan tässä vielä kaksivuotiaana. Näin esimerkiksi Timo Nurmoksen kanssa systeemi on toiminut.Sellaisille tulee vuoden vaihteesta alkaen jo niin sanottua maitohappovalmennusta. Ruvetaan tekemään vauhtikestävyyttä. Kaksi kertaa viikossa on sellaista treeniä, että maitohappokynnystä tökitään pikku hiljaa ylöspäin.Kaiken aikaa pidän mielessä, että siitä on tarkoitus tehdä kilpahevonen. Vauhti nousee kuin itsestään. Varsa merkkaa, että pystyy nyt menemään lujempaa ja sille annetaan siihen lupa. .Hyvä varsavalmentaja ei saa tietää, mitä hevonen pääsee.Timo Niemelä sanoo, että vauhtien kokeileminen liian nuorena on pahasta.Hyvä varsavalmentaja ei saa tietää, mitä hevonen pääsee. Muuten sitä on silloin jo kokeiltu ja kokeileminen on aina pahasta. Se ei koskaan vie hevosta eteenpäin, ja jos se on vielä vähän keskeneräinen, se vie päinvastaiseen suuntaan.Joistain on silti nähnyt, että tämä on poikkeusyksilö. Calgary Games oli vahva yksilö, jonka hyvyys paistoi heti. Isänsä Readly Express oli puolestaan huomaamaton varsa joukon mukana. Se ei erottunut hyvässä, eikä pahassa. Erilaisista lähtökohdista on tullut hyviä hevosia.Jotkut pitävät kaksivuotiailla lämminverisillä laiduntaukoa ja Timokin joskus esitti, pitäisikö niitä käyttää joku viikko laitumella. Tultiin siihen tulokseen, että ei.Kesä on parasta valmennusaikaa ja taukoja tulee helposti muutenkin. Ei niitä itse tarvi järjestää silloin, kun olosuhteet on heinäkuussa parhaimmillaan. Voihan ne olla laitumella vaikka öitäkin, mutta päivällä ne joutuu kyllä aisoihin.Vielä tämän pidän tärkeänä ja opettamiseen liittyvänä, kuinka ensimmäisillä ratakäynneillä toimitaan hevosen kanssa. Radalla tehtyihin virheisiin törmää yllättävän useasti.Ne kuviot on hyvä miettiä ja tehdä oikein. Kilpailusuunnasta ei pidä kääntää oikeasta ohjasta suoraan ympäri. Kannattaa nousta hieman ulospäin ja kääntää aina vasemman kautta.Pahin virhe on ajaa menosuunnasta suoraan porteista ulos. Niin saa aikaan hevosia, jotka täydestäkin vauhdista pyörähtelevät ympäri.Ja kun ajaa hiittiä, ajetaan vielä hiitin jälkeen hiljakseen hölkkää ainakin kierros samaan suuntaan, eikä käännetä heti takasuoralla ympäri. Maitohappojen jylläys hölkkiessä vähenee, mutta jos käännät sen heti, oppii hevonen, että aina kun kääntyy, se helpottaa oloa.Hevoset ovat tapojensa orjia, tykkäävät tutuista asioista ja niitä näkee liian paljon, jotka takasuoran tai varikkoportin kohdalla jarruttavat..Näistä hevosista on puhe1 Will Be Sugar Vuonna 2002 syntynyt tamma. Voitti Vieremän Ponsse-ajon, oli toinen Kasvattajakruunussa, Eugen Pylvänäisen muistoajossa ja Espoon Palkinnossa. Kolmas Tammaderbyssä ja Tammahambossa.Uran numerot: ennätys 13,2a, voittosumma 115 100 euroa..2 Gold Strike Vuonna 2002 syntynyt tamma. Suur-Hollola-ajon voittaja. Emänä Ruotsin Kriteriumin ja UET Grand Prix’n voittaneelle ME-ori Villiamille.Uran numerot: ennätys 10,9a, voittosumma 178 545 euroa..3 Yield Boko Vuonna 2005 Ruotsissa syntynyt ori. Kaksikertainen Breeders’ Crownin voittaja, viisivuotiaiden Euroopan mestari.Uran numerot: ennätys 10,2a, voittosumma 4 856 534 kruunua..4 Calgary Games Vuonna 2017 Ruotsissa syntynyt ori. Ruotsin Derbyn voittaja, UET Grand Prix’n voittaja.Uran numerot: ennätys 11,7akp, voittosumma 6 685 000 kruunua..5 Readly Express Vuonna 2012 Ruotsissa syntynyt ori. Voittanut Ruotsin Kriteriumin ja Derbyn, UET Grand Prix’n, Åby Stora Prisin, kaksi Ruotsin mestaruutta, viisivuotiaiden Euroopan mestaruuden, Finlandia-ajon, Grand Critérium de vitesse de la Côte d’Azurin, Prix de Francen ja Prix d’Amériquen.Uran numerot: ennätys 08,9a, voittosumma 23 211 565 kruunua.

Timo Niemelä tietää, että varsojen opetuksessa maltti on valttia – Rakkautta ja rajoja

Aiheeseen liittyvää