Antti Ojanperä treenaa ajatuksen kanssa – "On yhtä tärkeää, tai jopa tärkeämpää, minkälainen hevonen siinä treenissä on, kuin miten sitä treenaat"

Meillä hevosille mietitään yksilöllisesti, mikä on millekin hyvä treenitapa. On vaikea sanoa yhtä oikeaa tietä, koska sellaista ei ole. Se tästä lajista hienoa tekeekin, että tätä voi tehdä sadalla eri tapaa. Mutta kun teet, miten teetkin, kannattaa ensin ajatella järjellä, ja sitten sen voi toteuttaa tosi monella tavalla.Yhtä asiaa haluan kuitenkin painottaa tässä heti aluksi. On yhtä tärkeää, tai jopa tärkeämpää, minkälainen hevonen siinä treenissä on, kuin miten sitä treenaat.Olen tarkka, että hevonen treenaa oikeassa asennossa ja miten se käyttää itseään. Sen pitää olla suora ja ehdoton vähimmäisvaatimus on, ettei hevonen roiku oikealla ohjalla.Oikeaohjaisuus vaikeuttaa paljon hevosen kilpailusuorituksia. Se vaikeuttaa ensimmäiseen kurviin menemistä ja viimeiseen kurviin menemistä. Varsinkin jos olet ulkoradoilla.Totta kai se voi johtua jostain jalkaongelmistakin, mutta silloin niihin pitää tarttua heti. Jos viimeisin treeni on ollut huono, se kertautuu ja seuraavalla kerralla hevonen on varmasti vielä huonompi.Kun treeni päättyy siihen, että hevonen menee vinoksi ja alkaa ravata huonosti, se on epäonnistunut treeni. Silloin ei pidä vain odottaa, että jos se olisi seuraavalla kerralla parempi. Positiivisia treenejä pitää saada kerrottua, vaikka sitten ajaisit hieman vähemmän..Antti Ojanperä44-vuotias pihtiputaalainen ravivalmentajaValmennettavat voittaneet mm. neljä ravikuninkuutta, kaksi suomenhevosten Derbyä ja suomenhevosten KriteriuminPalkittu Vuoden valmentajana vuosina 2018 ja 2024.Meillä on paljon hevosia, joilla tähdätään seuraavan kesän kilpailuihin ja silloin edellinen kilpailukausi päättyy yleensä loka-marraskuussa.Joillakin hevosilla on ajettu talvellakin kilpaa, mutta ihan samasta perustreenistä ne tulee. Ehkä yhden kerran on starttia ajatellen ajettu reippaammin. Ei se ole olleenkaan väärin, jos välillä ajaakin kilpaa. Talvi sopii joillekin hevosille, silloin voi keskittyä siihen. Evartillakin on ajettu talven läpi kilpaa ja se voitti seuraavana kesänä ensimmäisen kuninkuutensa. Silloin oli hyvä puuteriluminen talvi pörryytellä kotona.Sellaisella, joka jää treenitauolle, ajetaan ensin kuntoa alas, mutta täydellisen ajamattomaksi meillä hevosta ei jätetä koskaan, ellei sille jostain syystä ole pakottavaa tarvetta.Haluamme pitää kilpailukaudenkin jälkeen hevosen pikku liikkeessä. Voi olla, ettei käydä ajamassa kuin kuusi kilometriä tai käveleskelemässä pitempään. En ymmärrä, mitä etua täydellisellä levolla saavutetaan. Käytännössä hevonen on kuitenkin lepotilassa, kun se ei saa kovaa rasitusta.Jos jätät hevoset pitkään ajamattomiksi, niillä on ihmeellinen alttius kaikille suolisto- ja muille ongelmille. Lisäksi hevonen on aktiivinen eläin, joka tykkää liikkua. Jos jätät ajamatta, ne voi riekkua tarhassa. Olla siellä liiankin vilkkaita ja loukata itseään..Loppiaisen maissa aletaan jälleen pikkuhiljaa nostamaan tasoa ja mennään pitempää lenkkiä. Silloin on yleensä parhaat mahdolliset olosuhteet laitella hevosta.Me ei olla hirveän orientoituja siihen, että nyt tehdään näin tai noin, vaan tykätään treenata siinä, missä sillä hetkellä on paras olosuhde treenata. Olosuhteiden vaihtelut aiheuttavat hirmu paljon rajoitteita. Jos on kova keli, silloin ajetaan maltillisia harjoituksia. Jos ajattelee kuninkaita Jokivarren Kunkkua ja Evarttia, huippuhevosia kumpikin, mutta kyllä ne olivat erilaisia hevosia, joille kävi eri asiat. Evartilla toinen etupolvi vaivasi pitkän aikaa. Sillä oli luupiikkiä nivelsiteen alla ja se ärsyyntyi siitä tolkuttomasti. Saattoi mennä kaksi viikkoa, ettei sillä ajettu kuin hissukseen, yhtään kovaa ei ajettu kovalla pitävällä alustalla, vaan odotettiin puuterilumikelejä. Vasta sitten treenattiin kovempaa, kun oli huippuolosuhteet. Kompromisseja pitää tehdä, jos hevosella on joku heikkous. Ellei Jokivarren Kunkku puolestaan saanut tarpeeksi hyvää pitoa, se moitti sitä heti ja vaivaantui herkästi etuvuohisista. .Siirin Ällillä taas oli hankosideongelmaa ja sillä piti olla joustavat alustat ja polanteet. Sanotaan usein, että hankkarivaivaisella pitää ajaa pitävällä alustalla, mutta tiivis lumipolanne on paljon parempi kuin jäätikkö. Suomenhevosella jos ajaa sellaista jäätikkötreeniä, niin vaikea on sen elämä. Niin on moni saatu etupäästä kipeäksi. Sanotaan, että jää on joustava, mutta ei se ole, ellei lumi ole jäätynyt siihen kiinni. Sitten kun on muutama sentti sohjoa jäätynyt päälle, se on maailman paras alusta. Siinä pystyy joka hevosella ajamaan reippaasti.Eikä me millään ysimillisillä hokeilla talvella ajeta. Kyllä ne ovat pitempiä, mitä käytetään. Kaviokin saa olla kavion kokoinen. Se saa olla vähän korkea, mutta kaviokulmat pyritään pitämään hyvin luonnollisena. Se on hyvin iso osa tätä perusjuttua tässä, että ne asiat on kohdillaan. Sitä ei voi liikaa korostaa. Tosi monella on treenikaudella remonttikenkä edessä alla. Painolla hevosen liikkeeseen saa pyörivyyttä, se käyttää itseään paremmin. Toki jos hevosella on ylikorkeat liikkeet, ei sitä ehdoin tahdoin haluta painolla korostaa..Maanantai, keskiviikko, perjantai on meidän ajorytmi, osa ajetaan vielä viikonloppunakin. Neljää kertaa viikossa enempää hevoset eivät kuitenkaan treenikaudella ole meillä valjaissa, mutta kyllä oikean valmennuksen päälle voi ajella hiljalleen tai kävelytellä niin paljon kuin haluaa. Siitä ei ole ainakaan haittaa. Meillä ajetaan joko lumessa tai mäkisillä teillä. Raskaissa olosuhteissa, joissa on paljon nousuja, paljon maastovaihteluja. Sillä pyritään saamaan rasitusta. Käytännössä joka toinen treeni on pitempi ja rauhallisempi treeni, ja joka toinen kerta ajetaan enemmän juosten. Matkaa tulee 15 kilometrin kahta puolta, hevosen mukaan. Perusajatus meillä on, että heikkouksia koitetaan vahvistaa treenikaudella ja kilpailukaudella vaalia hevosen parhaita ominaisuuksia. Siksi tuo treenikaava ei ole välttämättä vakio.Esimerkiksi Josveisilla ratsastettiin talvella tosi paljon paksussa lumessa. Sillä mentiin selästä kaikkea mahdollista ja saatiin sen kaula-asentoa hyväksi. Ajaessa se tahtoi roikkua toisella ohjalla, ratsastamalla se saatiin siitäkin paljon paremmaksi. Ajetaan usein niin, että mennään sileällä, sitten taas muutama sata metriä lumessa. Sellaista toistoa tehtiin paljon Jokivarren Kunkun kanssa. Sillä tavalla se sai tehdä oikein töitä. .On talvia, jolloin ei ole kunnolla lunta. Sitä kompensoidaan ajamalla jyrkkään mäkeen. Siihen ajetaan eri metodeilla, mutta monesti ylös-alas puolenkymmentä kertaa. Alas kävellään, se on niin jyrkkä, ettei sitä voi hölkkiä. Se nousee parinsadan metrin matkalla jonkin 35 metriä. Usein siihen jyrkkään mäkeen ajetaan niin hiljaa kuin hevonen juoksee. Sen syvät selkälihakset vahvistuvat siitä. Lintulahden Aarne minulle aikanaan sanoi, että mitä jyrkempi mäki, sen hiljempaa Antti ajat siihen. Kun ajaa niin hiljaa kuin hevonen vaan pystyy ravaamaan, se on hevoselle kaikista vaikeinta ja ponnistus menee perille asti.Siinä on varmasti vinha perä.Oikein huonokintereisen hevosen kanssa pitää mäkitreenissä olla varovainen. Silti vaikka puhutaan, että mäestä voi tulla hevoselle jänispatit, ei meillä ole niitä tullut yhdellekään suomenhevoselle, jollekin lämpöselle kyllä.Jos hevonen ei ole tehnyt mäkitreeniä aiemmin, sitä tehdään tosi nätisti alkuun. Liikaa ei rasiteta. Ajetaan vain pari kertaa, ei yhtään enempää. Ettei tule sellaista yht’äkkistä. .Hevosta on aina muistettava lukea, ettei mikään, mitä tekee, mene överiksi. Ihan sama mitä toistoa tekee, jos ne lähentelee kymmentä kertaa, silloin ollaan jo rajoilla. Hevosta on pitänyt treenata paljon, että sitä kestää treenata niin paljon.Meillä on koitettu välttää virhettä, että hevonen olisi ajettu väsyksiin. Hevosen pitää olla treenin jälkeen sellainen, että sen voisi laittaa seuraavanakin päivänä valjaisiin. Sen pitää rasittua, mutta ei liikaa. Hevonen voi tuntua mäkitreenin jälkeen seuraavalla ajokerralla jäykältä, ja silloin on tehty väärin. Jos hevonen tuntuu menevän vähän kuin ankka, niin sen tietää, että aha, nyt kävi näin. Takapolvet ovat usein se paikka, mihin nämä treenit ottaa ja se näkyy niin.Askel kerrallaan mennään joka asia, kiireellä ei pidä yrittää. Silloin pystyy pitämään itsellä kontrollin ja näkemään, miten hevonen reagoi. .Hevosten kunto kasvaa siinä ja helmikuulla niiden annetaan hötkytellä jo ihan puolijuosten. Siinä vaiheessa maanantai, keskiviikko, perjantai -rytmillä on yleensä kolme ajoa välissä, kun ajetaan oikein reipas reipas treeni. Välissäkin ajetaan puolitehokas treeni, mutta se on enempi voimapainotteinen, mäkeä tai lunta kelin mukaan.En käytä kotona kelloa, ajan tuntumalta mikä tuntuu hyvältä. Ei ne treenikaudella mitään mahdottomia vauhteja ole, mutta on se kuitenkin sellaista, että kovemmassa treenissä ne tietävät juosseensa.Porukassa hevoset menevät tosi kivasti ja halukkaasti. Monta hevosta on, joita olisi vaikea motivoida yksin. Kun ne treenaavat yhdessä ja tulee kilpailuhenkeä, saadaan tehokkaampia harjoituksia. Kun ajetaan tasaisempaa vauhtia, mennään peräkkäin ja reippaampi kyyti rinnakkain. .Meillä on ajatuksena, että mitä aikaisemmin kilpailukausi aloitetaan, sen valmistelemattomampana hevonen siihen tulee. Kun ne on hyvin treenattu, ei ne kuitenkaan ihan hirveästi vaadi sitä reipasta ajoa. Jonkin kerran on hyvä ajaa kovaa, mikä se kova vauhti millekin hevoselle on.Valmennuspohjan pitää olla joustava ja kimmoisa, lanattu ja oikea kosteus, kun aletaan ajaa kesäkeleillä reippaammin. Se on iso asia, johon kannattaa kiinnittää huomiota. Pitää olla molemmat, pito ja kimmous. Molempia on vaikea olla, ellei ole riittävää kosteutta.Sellaista kunnon intervallitreeniä ei kuitenkaan aloiteta liian aikaisin. Ne säästetään siihen, kun sellaiset kisat lähestyvät, joihin tähdätään.Koen sen niin, että se päämäärä lähestyy askel askeleelta ja se määrittää huippukunnon, milloin reippaammat harjoitukset aloitetaan. En usko, että yhteen starttiin yritetään jotain hokkuspokkus-viritystä – että tämä on kaikki tai ei mitään.Totta kai joillain hevosilla voi ennen tärkeää lähtöä ottaa vähän reippaampia harjoituksia, mutta sekin pitää muistaa, että on niitäkin, jotka herkistyvät ollessaan helpommalla. Silloin pitää tietää, mikä sille hevoselle on oikea tapa. Hevoset poikkeavat toisistaan. Jos ajatellaan vaikka Jokivarren Kunkkua. Sillä tykkäsin ajaa intervallia aina mäkeen, se vastasi siihen tosi hyvin. Sai olla hyvä lämpönen, joka pysyi mukana. Kunkku sai ponnistella ja käyttää hyvin lantiotaan, se sopi sille ja se tykkäsi siitä.Monelle taas on perusintervalli sileällä toiminut paremmin. Evartilla en aja koskaan enemmän kuin neljä vetoa. Se on ollut sille hyvä määrä, vaikka se hieman hullulta tuntuukin. Sen ytimekkäässä treenissä vedot ovat teräviä ja skarppeja, 650–700 metrin pituisia. Josveiskaan ei tykännyt mäkitreenistä, mutta se taas halusi mennä hiljempaa kuin Evartti. Sillä toimi, että ajettiin enemmän ja hiljempaa. Sille ei olisi Evartin treeneillä tullut huippusuorituksia. Sille sopi yhdistelmä rekeä, ratsastusta ja intervalleissa seitsemän – kahdeksan vetoa.Vappuäijää puolestaan treenattiin vain ja ainoastaan jyrkkään mäkeen ja sitten koitettiin elää kilpailukausi, miten sen jalkojen terveys antoi myöten.Vaikka hevosen saa treenattua terveenä, on kilpailusuoritus aina kova, eikä sille mahda mitään, jos se siinä rasittuu. Jos hevoset olisivat kaikki terästä, tämä olisikin helppoa.Kokeilemalla se selviää, mikä on optimaalinen systeemi kehittää hevosta. Varsinkin jos hevonen on ollut täällä nuoresta pitäen, niin kyllä siinä matkan varrella tulee käsitys, mikä vastaa mihinkin treenin hyvin.Mutta kuten alussa sanoin, on sata tapaa treenata. Silläkin tavalla on pärjätty hyvin, että ajat vaan kymmenen kilometriä hölkkää joka toinen päivä. Ei se aina liian monimutkainen treenikään ole paras vaihtoehto..Rekeä ja uintiaKesäaikaan putkireki ja uinti monipuolistavat Ojanperän tallin valmennusta.Jarrukärryt ja hiittikärryt ovat molemmat käytössä. Rauhallisemmilla lenkeillä yleensä valjastetaan jarrukärryihin. Jos käytetään vastusta, se tehdään 50–100 barilla kävellessä. Juostessa ei vastusta laiteta kuin ihan joskus korkeintaan pikku pätkällä. Meillä treenataan kesällä paljon putkireellä ja siinä vastusta on vaikea millään bareilla mitata. Kun hiekalla mennään, vastusta varmasti riittää.Kokeilen rekitreeniä joka hevoselle, mille se sopisi. Hyvät, istuvat länget pitää olla ja kaikki valjaat kohdillaan, ettei ne hyppele miten sattuu.Josveisille se sopi erityisen hyvin. Pellolla lämmittelin ensin parikymmentä minuuttia ja sitten ajoin hiekalla muutaman sadan metrin vetoja juosten. Tein sitä jopa kilpailuviikolla. Sillä sen sai puhaltamaan enemmän kuin millään muulla tavalla.Raggari oli toinen sellainen hevonen, johon se tehosi. Se oli kuin karhu rakenteeltaan ja sillä oli omat jalkaongelmansa, joiden kanssa ei ollut helppo elää. Rekitreenillä siihenkin saatiin sykettä ja karpiittia.Suomenhevonen on kuitenkin useasti vähän työhevosmallinen, kyllä siihen niin saa sellaista voimaa, jota on muuten vaikea saavuttaa. Tosin sillä sitten saa myös jänispatit aikaiseksi, jos hevosen rakenne on yhtään siihen taipuvainen. Sen kanssa pitää olla tarkkana. .Vanhemmalla, hyvin treenatulla hevosella ei pitäisi olla mitään ongelmaa, varsinkin jos se on jo aiemmin jotenkin vetänyt vastuksella.Niitä hyviä hevosia on, jotka pystyvät tekemään huippusuorituksen, kun ovat vaan tarpeeksi terveitä. Silloin reki ja uinti yhdistettynä on saatu jonkinlaisia tuloksiakin, mutta ainoana liikutusmuotona uintia ei ole meillä koskaan pidetty.Kieltämättä jokin hevonen voidaan saada kesällä nousemaan uintivedoilla yllättävän hyväksi. Se edellyttää, että hevonen on tosi vauhdikas uimari. Jos hevonen vain kelluu, ei se ole mitään treeniä. Sellaisella voi koittaa ottaa kaislikosta vauhtia ja saada sitä terävämmäksi.Terveyden kannalta uiminen on varmasti hyvää kilpailukaudella, kun ei tarvitse ajaa niin paljon. Jos on vähänkin ongelmia, ovat sellaiset hevoset uineet paljon. Esimerkiksi Vappuäijä ja Siirin Älli olivat sellaisia. Jokivarren Kunkku ja Evarttikin kävivät lillumassa ja polskuttelemassa vedessä, mutta se oli niille enemmän hupia. Niiden kanssa käytiin hengailemassa vedessä treenin jälkeen..Näistä hevosista on puhe1 Evartti. Vuonna 2011 syntynyt ori. Kolminkertainen ravikuningas, SE-ori, Solvallan Elitkampen-voittaja, Pikkukunkku ja kaikkien aikojen eniten ansainnut suomenhevonen. Uran numerot toistaiseksi: ennätys 18,2a, voittosumma 1 158 145 euroa.. 2 Jokivarren Kunkku. Vuonna 2008 syntynyt ori. Ravikuningas, SE-ori, Pikkukunkku ja Derby-voittaja. Uran numerot: ennätys 18,6a, voittosumma 600 708 euroa. .3 Siirin Älli. Vuonna 2008 syntynyt ruuna. Voitti nuorempana Marko Taittosen valmennuksessa Kriteriumin ja Tawaststjernan Muistoajon. Vanhempana Antti Ojanperän valmennuksessa Kainuu-ajon. Uran numerot: ennätys 21,2a, voittosumma 278 245 euroa..4 Josveis. Vuonna 2009 syntynyt ruuna. Voittanut Valkeala-ajon, Pelimanni-ajon, Kavioliiga Grand Prix’n, Pariisin Prix des Trotteurs Sang-Froidin ja Prix des Pays Nordiquesin. Toinen Elitkampenissa. Uran numerot: ennätys 20,1a, voittosumma 336 971 euroa..5 Vappuäijä. Vuonna 2013 syntynyt ori. Voittanut Mauri Tuurnan ajon, toinen Kirppu-ajossa ja Jämsän Äijän ajossa, neljäs Kylmäverihevosten Suur-Hollola-ajossa. Uran numerot: ennätys 20,0a, voittosumma 104 240 euroa..6 Raggari. Vuonna 2013 syntynyt ruuna. Kylmäveristen Suomen Cupin ja Kuusivuotiskunkun voittaja. Uran numerot: ennätys 21,7a, voittosumma 81 475 euroa.

Antti Ojanperä treenaa ajatuksen kanssa – "On yhtä tärkeää, tai jopa tärkeämpää, minkälainen hevonen siinä treenissä on, kuin miten sitä treenaat"

Aiheeseen liittyvää

Tapio Perttusen teesit varsan valintaan – "Kaikista tärkeintä on emälinja"

Saara Mäkinen tietää, että ensimmäinen vuosi on varsalle tärkeä – "Ekana päivänä jo ulkoillaan varsan kanssa"

4-vuotiaat: Voimalla seitsemän varsan

4-vuotiaat: ”Unelmavävyn talvi on mennyt hyvin”