Intervallit avainasemassa Veijo Heiskasen treenissä – "Yhdeksän kymmenestä on parantanut"

Olen viimeiset 35 vuotta perustanut valmennussysteemini intervallitreeniin. Sillä olen päässyt hyviin tuloksiin. Ei minulla virallista kirjanpitoa ole, mutta sanoisin, että yhdeksän hevosta kymmenestä on sillä tyylillä parantanut tai vähintään säilyttäneet tasonsa.Poikkeuksia on, ja se on yleensä johtunut siitä, että niitä on jo ennenkin treenattu sillä tavalla. Minulla tietysti on ollut lähinnä iltaravihevosia. Usein ne ovat tulleet minulle, että se on viimeinen paikka, jossa kokeilla. Omistajan piti keksiä jotakin, niin olin viimeinen tuki ja turva. Sitten kun on ihan oikea hevonen, ei sille ole väärää tapaa treenata..Olen minäkin 1970-luvulla istunut hevosten rattailla 20–30 kilometrin lenkkejä. Silloin Suomen pitkänmatkanjuoksu oli hirmu iskussa, oli Virenit ja Vasalat. Sitä ihmisten urheiluvalmennusta alettiin sitten soveltaa myös hevosiin.Ajettiin talvella pitkää lenkkiä pari kuukautta ja sitten alettiin kiristää tahtia. Siitä en huomannut hyötyä, mutta haittaa kyllä. Hevosen ura lyheni, kun sitä rasitettiin kesät talvet. Se vain kuluttaa sitä.Hevonen on ihan erilainen kuin ihminen, sen anatomia on eri. Ei se säilytä pohjakuntoa sillä tavalla kuin ihminen..Veijo Heiskanen65-vuotias ravivalmentaja Lähtöisin Kuopiosta, valmentaa nyt monen Ruotsin vuoden jälkeen VermossaValittiin Ruotsissa Vuoden valmentajaksi vuonna 1999Voittanut valmentajana kahdesti Olympiatravetin, Suur-Hollolan ja Suuren Suomalaisen Derbyn. Lisäksi muun muassa Tanskan Derbyn, Copenhagen Cupin, Grosser Preis von Deutschlandin ja Stochampionatetin..Jos ajaa talvella hirveitä hölkkälenkkejä ja rämpii lumessa, kyllä se kaikki on toisesta päästä uraa pois. Eikä se hevosen kroppa sitä kuitenkaan heinäkuussa enää muista, että olet tammikuussa ajanut sillä pitkiä lenkkejä, vaikka olisit tehnyt välissä mitä.Joku Brilliant H oli hirmu lahjakas hevonen, sillä oli sellainen kapasiteetti, että sitä pystyy vertaamaan nykyajan huippuhevosiin. Sitä rasitettiin liikaa sillä jumputuksella. Hankositeet menivät liian varhain. Olisihan se muutenkin voinut särkyä, mutta minun mielestäni sekin olisi tehnyt nykytyylillä pitemmän uran. Kilometrimäärät ovat niistä ajoista vähentyneet paljon, mutta treenaus on muuttunut tehokkaammaksi.Kun muutin 1980-luvun vaihteessa Tampereelle, muuttui olosuhteiden pakosta myös treenitapa. Ei siinä ollut ideaa, että ajaa 30 kierrosta rataa ympäri. Siinä on pää pyörällä mieheltä ja hevoselta.Pitkät hölkät jäivät pois ja tilalle tuli säännöllinen ratahiittivalmennus ja vähän jo intervallin tyyppinen ajokin. Parkkipaikan toisesta päästä ajoin toistoja tallimäkeen..Olin 27 vuotta Mölndalissa Åbyn valmennuskeskuksessa. Siellä oli suora 800 metriä, pehmeä hiekkasuora 400 metriä ja 1400 metrin rata, jossa oli pieni mäki ja sitten erikseen oli vielä iso mäki. Koitin vaihdella treeniä niihin tarpeen mukaan. Siellä otin myös mäkitreenin tosissaan käyttöön.Sillä saadaan rasitusta ja sykettä nousemaan vähemmällä jalkoihin kohdistuvalla rasituksella. Viimeiseen vuoteen en tosin enää ajanut isoon mäkeen, se oli niin hankala saada isolla laumalla toimimaan.Kun isossa ryhmässä ajettiin, saattoi jollekin tulla liikaa ja toiselle liian vähän. Mäkitreeniin pitää olla toisilleen sopiva paljon pienempi joukko, että ne tulisi jokainen oikein treenattua tai sitten ajaa vaikka yksin.Mäkeen juoksussa hevosten tekniikka vaihtelee kovasti ja sekin säätelee niiden rasitusta. Ockney Mac Laid oli suhteellisen tavallinen iltaravihevonen, mutta ylivoimainen kipuamaan mäkeä. Sillä oli käsittämätön tekniikka. Jos olisi ajettu mäkeen kilpaa, olisi pitänyt olla aika kovat hevoset vastassa.Palautussykkeen otan aina treenien jälkeen, 13 minuuttia rasituksen päätyttyä sen pitäisi olla 70–80 välillä. Tämän opin jo, kun olin Magnus Sandgrenilla 1980-luvulla töissä. Hänen hevosiaan treenattiin pääasiassa ratsastamalla pehmeässä hiekassa ja hän oli hyvin tarkka palautussykkeestä.Ajaessa en käytä pulssimittaria. Olen sitä joskus kokeillut, mutta ei siitä tullut mitään. Jos ajoin ohjeiden mukaisissa sykerajoissa, en saanut mielestäni kunnon tehoja treeniin.Oli kai se aika kovaa se treeni, jos siihen pulssimittarin käyttöohjeisiin vertaa. Pääsin vasta aloittamaan, niin rajat menivät jo rikki. Totesin, että jos näin ajan, ei mitään tapahdu.Pitää kuitenkin muistaa, että korkeillakin pulsseilla voi olla huippuhevonen. Hevosella on monta tekijää, ja jos jossain kohtaa on puutetta, toisen osan pitää korvata sitä. Täydellistä hevosta ei ole..Se joka antaa itsestään ulos ja haluaa juosta, antaa paljon anteeksi muita heikkouksia. Hevosen vauhdissa on kuitenkin iso ero, onko leijona kintereillä vai istuuko mies kärryillä takana. Aika pintakaasulla ne kilpaa juoksee siihen verraten, jos oikein hätä tulee.Paras esimerkki siitä minulla on Aguirre. Sillä oli mahdottomasti tekniikkaongelmia, mutta aina se yritti parhaansa mukaan. Se satsaili ja jalat menivät miten sattuu. Joku laukata rätkäyttää heti, kun vähän tuntuu, ettei jalat mahdu alle, mutta tämä halusi pitää itsensä ravilla. Se meni jo nelivuotiaana 4000 metriä 1.16-vauhtia, eikä hävinnyt kuin Etain Royalille.Solvatolla taas oli kurkkuongelmia, mutta hirmu halu juosta ja hyvä ravitekniikka. Kurkku korrasi treenissäkin, mutta piti vaan laittaa korvat kiinni, eikä kuunnella. Sen palautuspulssi oli kuitenkin aina ihan normaali.Starteissa se tuli aina maaliin saakka juosten, mutta maalin jälkeen kaikki katsoivat, että kuoleeko se, kun kurkku piti hirveää ääntä..Normaalia treenirytmiä olen pitänyt niin, että maanantaina ja perjantaina mennään hiittiä. Joillekin se riittää, mutta jotkut saavat vielä keskiviikkona hölkkälenkin, silloin mennään puolesta tunnista kolmeen varttiin rapsakkaa hölkkää. Kaksi – kolme kertaa viikossa olen niitä pitänyt valjaissa.Viikonlopun hevoset ovat olleet yleensä helpommalla ja maanantain treeni on hieman kevyempi kuin perjantain. Ehkä yksi – kaksi intervallia vähemmän tai pikkasen vähemmällä teholla.Mölndalissa ajoin vaihtelevasti esimerkiksi niin, että lämmityksen jälkeen kolme kertaa suoraa edestakaisin, sitten kuusi vetoa pehmeässä ja kotimatkalla vielä suoralla niin, että siinä tuli 10–11 vetoa. Kuitenkin hevosta seuraten, minkä fiiliksen antoi. Ei kaikilla menty saman verran.Minulla ei muutenkaan ollut mitään kiveen kirjoitettua suunnitelmaa. En välttämättä tiennyt, missä ja miten treeni ajetaan, kun lähdettiin ajamaan lämmittelyhölkkää. Siinä tuli tuntu, että nyt ajetaan näin..Kun muutin Vermoon, piti treeniä soveltaa, mutta intervallin ajoon se edelleenkin perustuu. Intervallitreeniä pystyy soveltamaan omiin paikkoihinsa ihan jokainen. Katsoo sellaisen paikan missä päästää sen muutama sata metriä ja sitten kävelyttää puolitoista minuuttia.Ilmastonmuutos on pakottanut vielä enemmän soveltamaan treeniä. Se ei ole kenenkään vika, ettei täälläkään aina pääse ajamaan, miten haluaa. Keleille ei voi mitään.Callela Ikaros meni tuhannen metrin intervallia radalla kuudesta kahdeksaan vetoa, jotain vähän alle 1.30-vauhtia. Välissä oli puolentoista minuutin palautukset, jotka mentiin pikkuhölkällä..Kurri Jari Boko puolestaan muistutti, ettei ne hienot paikatkaan ainoa autuus ole. Se on ollut minulla varsasta asti ja mennyt aina hyvin. Sitä ajettiin Mölndalissa hiekalla, suoralla ja mäkeen, niin kuin muitakin.Kun tuli tänne, rupesin ajamaan niin kuin ennen vanhaan hiittiä ajettiin. Lämmitys ensin, sitten 2000 tai 3000 metrin hiitti, kävelytys välissä ja sitten 2000 metrin hiitti. Vauhdiksi arvioin sellaista 70–80 prosenttia sen max-vauhdista. Se tuli siitä vielä paremmaksi kuin oli ollut Ruotsissa.Joillakin hevosilla taas terveys pakottaa soveltamaan valmennusta. Benjamin Evon terveyden kanssa oli takkuamista, sillä oli vaivoja paljon. Meni hankkaria ja meni jännettä, halkesi luu tai polki pahasti jalalleen.Sillä ei ollut säännöllistä intervalliajoa. Piti ajaa, miten pystyi. Siltä jäi paljon treenejä väliin, enkä tavallisella suoralla ajanut sillä varmaan koskaan. Se meni pehmeässä hiekassa ja loivaan mäkeen ajettiin hiljaa.Kapasiteetiltaan se oli maailmanluokan hevonen. Jos sillä olisi ollut normaali treeni ja kilparytmi, se olisi mennyt ihan eri numerot..En pidä hevosilla mitään suunniteltuja kilpailutaukoja, silloin ajetaan kilpaa, kun hevonen on kunnossa. Aina niitä erilaisia hoitotaukoja hevosille tulee, vaikka ei haluaisikaan. Sinä kohtaa annetaan hevosen levätä, aletaan taas ajaa intervallia, ja kun tuntuu, että on hyvä paine ohjissa ja pulssit kohdallaan, silloin ilmoitetaan starttiin.Edu’s Speedykin kilpaili puolitoista vuotta yhtä soittoa. Sandbergin Sami voitti sillä keväällä Kultaloimen, minulle se tuli syksyllä ja voitti Ruotsin kultadivisioonassa, tammikuussa voitin sillä Vincennesissä ja heinäkuussa Suur-Hollolan – ja se kilpaili kaiken aikaa.En minä katsellut almanakkaa, eikä sillä tähdätty mihinkään yhteen kilpailuun sen kummemmin, se meni niitä kohti automaattisesti normaalilla systeemillä.Totta kai tärkeät startit voi ottaa huomioon, mutta silloin pitää tuntea hevonen. Pitääkö kiristää vai hellittää treeniä, kun se tärkeä kilpailu on tulossa. Se on tärkeämpää kuin viimeistelyt, joista kauheasti puhutaan, onko ne päivää vai kahta ennen starttia.En usko sellaiseen. Enemmän se antaa ihmiselle, että on viimeistellyt mielestään hyvin ja voi olettaa, että nyt se menee hyvin startissakin. Ei se hevoseen niin paljon vaikuta.Minulla on suunnitelluista tauoista oikein huono esimerkki. Zerberus oli minulla kimpassa Börje Bs Johanssonin kanssa. Hän treenasi alkuun, minä myöhemmin.Zerberus oli Euroopan parhaita. Se oli hyvä kaksi-, kolme- ja neljävuotiaana. Ajateltiin, että nyt sillä on kolme vuotta työnnetty kilpaa, niin annetaan sen vähän huilata siitä ja astutellaan tammoja. Se meni Alebäckiin astumaan ja kyllä siellä sitä liikuteltiinkin.Kun ruvettiin taas ajamaan kilpaa astutuskauden jälkeen, siltä oli 30–40 metriä hukassa. Se sai huilia ja hypätä, niin meinasiko, että kyllä tässä näemmä helpommallakin pääsee. Pärjäsi se ihan hyvin, voitti vielä elämänsä viimeisessä startissa Åbyn Olympia-montén, mutta ei se koskaan enää ollut sellainen kuin olisi pitänyt.Börje Bs oli jarrukärrymies ja ajeli Zerberusta niillä. Minä en jarrukärryillä ole varsinaisesti treenannut, mutta joka niitä osaa käyttää, on varmasti hyvä vaihtoehto. Korven Heikkihän on ihan spesialisti.Voitin aikanaan Mantorpin ajajaliigan ja sain siitä jarrukärryt. Pakkohan niitä oli kokeilla, kun ne kotiin raahasin. Treenasin niillä paydirtilaista Bam Bamia, mutta jotenkin ne kärryt kolisi ja rämisi niin, että minulta loppui into. Sen jälkeen en ole enää kokeillut.Mutta treenasi, miten treenasi, pitää aina muistaa, että treenistä palautuminen on yhtä tärkeää. Me suomalaiset olemme ahneita treenaamaan ja joissain tapauksissa voi olla, että lepoa ei tule tarpeeksi.Joskus tulee liikaa tai liian vähän treeniä, vaikka kuinka viisas olisi olevinaan. Hevonen kyllä kertoo, onko treeni kohdallaan. Hevosen pitää näyttää hyvältä ja voida hyvin, ruoan maistua ja tarttua – hevonen on hyvässä lihassa. Ellei näin ole, systeemiä pitää muuttaa..Ravinörtti valmentajaVeijo Heiskasen suuri kiinnostus raviurheiluun on viitoittanut uraa.Lähtökohtani valmentajaksi on ravinörttiys. Viisi-kuusivuotiaana tiesin kaikki ravikuninkaat ja osasin Hevosmiehen kalenterin ulkoa. Muuta ei ollut mielessä kuin ravihevoset. Hevosia rupesin ajamaan, kun olin 11–12-vuotias. Koulun jälkeen mentiin pimeällä Jynkän tiellä kotona Kuopiossa.Kaikki oppivat jonkinlaiseksi ravivalmentajaksi, kun vaan kulkevat silmät auki ja haluavat oppia, mutta sen näkee heti, kun hyppää hevosen kyytiin, kenestä tulee oikea hevosmies.Minullakin töissä olleista on tullut huippuvalmentajia, kuten Lutfi Kolgjini, Antti Ojanperä ja Ossi Nurmonen, enkä sitä ihmettele..Olen käynyt kaikki maailman maat, enkä ole missään vastaavia nähnyt.Veijo Heiskanen suomalaisten valmentajien tasosta.Se on sanottava suomalaisista niin ammattivalmentajista kuin harrastajavalmentajista, ettei tällä hevosmateriaalilla, mitä täällä on, missään saada niitä niin hyvin juoksemaan kuin täällä. Olen käynyt kaikki maailman maat, enkä ole missään vastaavia nähnyt.Täällä tullaan toimeen vähän hankalampienkin hevosten kanssa. Vuosien aikana hevosten luonteet ovat tietysti parantuneet täälläkin paljon.Joku Monsieur du Jour aikanaan painoi niin paljon, että pidin sitä monen hevosen perähevosena samana päivänä. Sille tuli paljon kilometrejä, parhaina päivinä 60–70 kilometriä. En tiedä, miten uskalsin silloin sitä pitää niillä teillä perähevosena, nykyään en ottaisi sinne minkäänlaista hevosta.Nykyään jos joku oikein painaa, sitä ajetaan yksinkertaisesti vain toisen perässä. Twice Morea pystyi teenaamaan vain toisen takana. Kypärään tuli varmasti sen hampaanjäljet sille, joka oli edellä.Tällaisia hevosia on ihan samalla tavalla oreissa, ruunissa ja tammoissa. En ole muutenkaan erotellut hevosten treenejä sukupuolen takia. Tammat menevät samat rylläkät kuin oritkin.Kaikkia hevosia treenaan niin painavalla etukengällä kuin mahdollista, sillä edellytyksellä, ettei se lyö taakse. Oppivat nostelemaan jalkojaan. Tämä koskee kaikkia hevosia, mutta varsinkin niitä, joilla on taipumus peitsille.Minä pidän, että se on vain plussaa, jos hevonen on alkuun peitsille taipuvainen. Sellaisella on mahdollisuus kehittyä..Näistä hevosista on puhe1 Brilliant H (DK) Vuonna 1975 syntynyt ori. Tanskan Derby-voittaja, moninkertainen SE-hevonen kaksi- ja kolmevuotiaana. Uran numerot: ennätys 16,1a, voittosumma 69 860 euroa.2 Ockney Mac Laid (SE) Vuonna 1987 syntynyt ori. Voitti urallaan 12 kertaa. Uran numerot: ennätys 14,8a, voittosumma 430 950 SEK.3 Aguirre (SE) Vuonna 1996 syntynyt ori. Voitti 33 startistaan 13, muun muassa Ruotsin Derby-karsinnan ja klass III-lähdön. Uran numerot: ennätys 14,3ake, voittosumma 774 000 SEK.4 Callela Ikaros Vuonna 2016 syntynyt ori. Voittanut muun muassa hopeadivisioonassa. Uran numerot toistaiseksi: ennätys 10,9a, voittosumma 138 046 euroa.5 Kurri Jari Boko (SE) Vuonna 2017 syntynyt ori. Voittanut Heiskasen valmennuksessa muun muassa E3-revanssin, Ruotsin pronssidivisioonan, Vermon Viisivuotispokaalin ja Isla-ajon. Uran numerot toistaiseksi: ennätys 10,2a, voittosumma 197 777 euroa.6 Benjamin Evo Vuonna 2013 syntynyt ori. Suuren Suomalaisen Derbyn voittaja. Uran numerot: ennätys 11,2a, voittosumma 197 270 euroa.7 Edu’s Speedy Vuonna 1993 syntynyt ori. Derby-voittaja, joka Heiskasen valmennuksessa voitti muun muassa Suur-Hollola-ajon kahdesti, Jubileumspokalenin ja Vincennesin Prix de Rouen. Uran numerot: ennätys 12,1a, voittosumma 876 852 euroa.8 Zerberus (DE) Vuonna 1998 syntynyt ori. Heiskasen osaomistamana ja ohjastamana Kolmevuotiaiden euroopanmestari. Heiskasen valmennuksessa voitti muun muassa Ålborgin Jubileumsloppin Tanskassa. Ennätys 11,0a, voittosumma 5 653 441 SEK.9 Bam Bam (SE) Vuonna 1989 syntynyt ori. Uran numerot: ennätys 13,8a, voittosumma 262 200 SEK.10 Monsieur du Jour (US) Vuonna 1971 syntynyt ori. Avointen sarjojen hevonen, joka voitti urallaan 34 kertaa. Uran numerot: ennätys 16,6a, voittosumma 19 546 euroa.11 Twice More Vuonna 1994 syntynyt ori. Voitti Ruotsin hopeadivisioonafinaalin. Uran numerot: ennätys 12,9a, voittosumma 237 637 euroa.

Intervallit avainasemassa Veijo Heiskasen treenissä – "Yhdeksän kymmenestä on parantanut"

Aiheeseen liittyvää

3-vuotiaat: Petri Salmelan varsoilla parannuspotentiaalia

Nopealle nopeata – Kari-Markku Karjalainen luottaa juoksijajalostuksen perusperiaatteisiin

3-vuotiaat: Pohjoisessa odotukset tuhkimotarinassa

3-vuotiaat: Kiinnostava kvartetti Kurikasta