Tapio Perttusen teesit varsan valintaan – "Kaikista tärkeintä on emälinja"

Minulle varsaa valitessa kaikista tärkeintä on sen emälinja. Siitä se lähtee. Annan tosi paljon anteeksi muissa seikoissa, kun se vaan on kunnossa.Olen joskus ostanut emäsuvultaan tavallisia varsoja, jotka ovat olleet vaikka millaisia I-palkinnon varsoja rakenteeltaan, mutta emälinja ei kovinkaan hyvä, niin en ainakaan minä niillä ole pärjännyt.Mikä sitten on hyvä emälinja? Ajattelen niin, että sieltä yksinkertaisesti löytyy runsaasti voittajahevosia. En juuri katsele emälinjaa kolmatta polvea pitemmälle. Se riittää minulle ja siinäkin otan huomioon, että jotkut emälinjat tahtovat ajan mittaan heikentyä, enkä halua sellaista.Vaikka varsan kolmas emä olisi aivan huippuperiyttäjä, mutta emänemä enää kohtuullinen ja emällä ei enää oikein mitään jälkeläisnäyttöjä, niin ei se ole hyvän merkki – oletetaan tietysti, että ne emätammat ovat saaneet kunnon mahdollisuuden..Tapio Perttunen69-vuotias ravivalmentaja OrimattilastaOhjastanut 6300 voittoa (tilanne 25.8.2026)Voittanut muun muassa kolme ravikuninkuutta, neljä ravikuningattaruutta, neljä suomenhevosten Suur-Hollolaa ja yhden lämminveristen Suur-Hollolan. Suomenhevosten Derbyn ja lämminveristen Kriteriumin..Toisinpäin oleva on sen sijaan melko luotettava ostos. Vaikka kolmas emä olisi vain kohtuullinen, mutta siitä eteenpäin emät vain paranee, niin sellainen loksahtaa kyllä minulle kohdalleen.Vaikka varsan suvusta puhuessa usein ensimmäiseksi sanotaan, että se on siitä ja siitä isästä, niin ei minua kiinnosta varsa, jolla on huippuisä, mutta keskinkertainen emä. Päinvastoin saa olla tavallinen isä, mutta huippuemä. En vaan voi kylliksi korostaa sitä emän puolta.Tietenkin isäkin merkitsee. Sen kanssa minulla on hieman ajatukset muuttuneet ajan myötä. Halusin ennen aina, että isäorilla pitää olla tosi hyvät valmiit periyttäjänäytöt.Siitä olen antanut vähän periksi, mutta sen verran vanhoillinen olen edelleen, ettei se ajatus ole minusta kokonaan lähtenyt.Mutta. Kyllä jos orilla on huippunäytöt kilpahevosena ja sillä on riittävä suku, niin mikä ettei sellaisen varsaa voisi harkita.Tavallaan kuitenkin uskon, että ehkä meillä pohjoismaissa on varmempaa luottaa valmiisiin periyttäjäoreihin. Amerikassa se on vähän eri asia, siellä pyritään nopeampaan sukupolvenvaihtumiseen ja valinnanvaraa nuorissa huipuissa on eri tavalla.Jos nyt nimiä mainitaan, niin esimerkiksi Readly Expressin jälkeläiset ovat mieleeni. Niistä tulee hyvällä varmuudella juoksijoita..Suosin pihatossa, porukassa kasvaneita varsoja, kunhan niiden hoidosta ja käsittelystä on pidetty tarpeeksi huolta. Näkee sen villihevosistakin, että hevonen on laumaeläin ja kehittyy porukassa parhaiten.Jotkut haluavat vain tiettyjen kasvattajien varsoja ja useinhan nimikasvattajilla on ne parhaimman sukuiset.Kyllä kaikilla kasvattajilla on nykyään kuitenkin hyvät paikat ja varsat hoidettu hyvin. Ne saavat sen puoleen mahdollisuuden. Minun puolestani varsa saa tulla pienemmältäkin kasvattajalta, jos se muuten vaan on sellainen, mitä haluan.Jokaisella on tietenkin oma budjettinsa ja on hienoa, että harrastetaan ja jokaista harrastajaa tarvitaan. Tavallinen harrastaja saattaa usein haluta kokeilla vähän halvemmalla varsalla, eikä se ole ollenkaan paha..Jos on 2000 euron varsa ja se juoksee 10 000 euroa, niin onhan se kallis. Jos se maksaa 20 000 ja juoksee 100 000, se on halpa.Tapio Perttunen.Ammattilaisena minä olen vastuussa valmennusmaksua maksaville omistajille ja yritän löytää varsoja, joilla uskon olevan mahdollisuuksia menestyä mahdollisimman hyvin. Ne tahtovat olla jo vähän hinnakkaampia, mutta pidän tavallaan nyrkkisääntönä, että hevonen voi olla kallis, vaikka sen saisi ilman.Jos on 2000 euron varsa ja se juoksee 10 000 euroa, niin onhan se kallis. Jos se maksaa 20 000 ja juoksee 100 000, se on halpa.On selvää, että kaikkeen tähän, mistä nyt tässä puhun, löytyy poikkeuksia. Yksilöitä tulee tietysti aina, jotka voivat olla aivan päinvastaisia, mitä ajattelen hyvästä hevosesta, mutta menestyvät silti.Sellaista hakiessa voi kyllä osua niin monta tyhjää arpaa kohdalle, että kyllästyy, ennen kuin se voittoarpa osuu kohdalle. Tuntuu, että tämä on vaan voimistunut vuosikymmenten kuluessa. Ehkä joskus takavuosina oli helpompaa löytää se vaatimattomamman sukuinen poikkeusyksilö, nykyään ne ovat tosi harvassa.Itselläni olleista poikkeuksista tulee mieleen Express Fibber, jonka emälinja ei edes silloin 80-luvulla ollut erikoinen, eikä se oikein ollut mikään rakennehevonenkaan. Se oli minulla nelivuotiaana puoli vuotta ja voitti siinä ajassa 11 kertaa. Sittenhän se meni muualle treeniin ja voitti myöhemmin kaksi Suur-Hollolaakin..Kun varsan näkee ensimmäisen kerran, kiinnitän aluksi huomion tietynlaiseen yleisolemukseen. En minä niitä mittakepin kanssa katsele, koitan ihan silmällä saada käsityksen. Pääasia, että varsa on kaikin puolin sopusuhtainen, palaset sopivat toisiinsa.Koko ei välttämättä puolitoistavuotiaalla merkitse niin paljoa, varsat kasvavat ja kehittyvät eri tahtiin. Eikä se niin haittaa, vaikka jäisi täysikasvuisenakin vähän pieneksi. Hevonen voi olla juoksija, oli se sitten 150 senttiä tai 160 senttiä korkea.Joistain varsoista tulee heti joku tunne suuntaan tai toiseen. Kannattaako sitä katsoa tarkempaan, vai ei. Jos sitten haluan katsoa varsaa tarkempaan ja lähestyn sitä, on plussaa, että se on seurallinen, tulee laitumellakin lähelle, on utelias ja tulee vaikka ottamaan porkkanan. Kyllä sellainen luonne edesauttaa hevosen kanssa toimimista jatkossa.Vaikka varsa on seurallinen, sillä pitää olla terävä olemus. Ei ole kuin nukkuneen rukous, on hereillä. Mitä minulle on elämässäni huippuhevosia sattunut, niin ne ovat olleet usein varsinkin takaa vähän säikkyjä.Sellaiset saattavat olla sitten aikanaan treenissä silti jopa vähän laiskoja, menevät kuin sika vatukossa, hölkkäävät miten sattuu, mutta kun käsket, niin kiipeävät vaikka talon katolle. Ovat heti hereillä ja palvelevat.Arka ei välttämättä ole helpoin opettaa, mutta en pidä sitä suurena haittana. Einarsin oli hankala opettaa, eikä meinannut pysyä radallakaan. Se oli takaa arka ja sellainen pojan vintiö treeneissä, mutta kun käskit, se meni. Meni sitten laukkaa tai ravia, mutta se meni..Hyvä rullaava ravi ja kimmoisat liikkeet lupaavat hyvää.Tapio Perttunen.Varsan liikkeitä näkee juoksuttaessa tai että se juoksee tarhassa tai laitumella vapaana. Kyllä siitä voi päätellä jo paljon. Ennen vanhaan oli varsinkin venäläissukuisia tarharavureita, jotka meni tosi paraatiliikkeillä siellä ja vielä kovaakin, mutta aisoissa tilanne saattoi olla eri. Nykyajan varsoista näkee, miten ne juoksee.Hyvä rullaava ravi ja kimmoisat liikkeet lupaavat hyvää. Varsa vie etujalkoja parin millin päästä polvia, mutta ei tarvitse polvisuojia, ja varsinkin suomenhevosilla etunen nousee lähelle kainaloa, mutta ei lyö niihin.Nuo ovat ihanteita, mutta tässäkin tullaan siihen, että poikkeuksia on, monenlaisilla liikkeillä hevonen voi pärjätä. Kainalosuojia tarvitsevia suomenhevoshuippuja on ollut aina..Kun lähdetään ylhäältä alas, tykkään kun varsalla on nätti, pieni pää ja leveä otsa – silmät ei hirveän lähellä toisiaan. Silmissä terävä ilme, ne ei muljahtele, eikä varsa ole happaman näköinen.En tiedä, onko korvilla mitään merkitystä, mutta tavallaan oikein pitkät korvat laittaa mietityttämään, eikä taas oikein pienetkään ole kivat katsella. Keskikokoiset miellyttävät silmää.Runko on parhaimmillaan syvä ja siinä on korkea, pitkä säkä. Tosin eihän puolitoistavuotiaalla vielä säkä niin korkea ole. Edestä varsa ei saisi mielellään olla kauhean leveä. Lautanen saisi olla jyrkkä ja pitkä. Olen huomannut kuinka pitkä lautanen tarkoittaa ainakin sen, että hevonen on startista nopea. Varsinkin suomenhevonen..Jalka-asennoissa en anna suomenhevoselle niin paljon anteeksi kuin lämminveriselle. Esimerkiksi jos suomenvarsa on sapelijalkainen tai sillä on jotain muuta vakavampaa virhettä, niin on se jatkossa hankalampaa pitää terveenä verrattuna lämpöseen, jolla on sama virhe.Suomenhevoset ovat raskaampia kuin lämminveriset ja niiden liikeradat ovat kuluttavampia. Sellainen kokemus ainakin minulla on, että jopa hankoside- ja jännevaivoja tulee jalka-asennoiltaan huonolle suomenhevoselle helpommin kuin vastaavalle lämpöselle..Sehän menee niin, että isommillakin vioilla voi olla lahjakas ja juosta miten kovaa vaan, mutta sellaiselle voi tulla helposti vaivoja ja ura jäädä lyhyeksi.Sen takia sellaisia vähän varottavia asioita ovat myös esimerkiksi sivuttaissiirtymä ja supistuneet sääret. Niistä voi saada ajan kanssa ongelmia. Sääret saisivat olla suhteellisen pitkät ja leveät.Etusten hajavarpaisuus ei minusta ole haitta ollenkaan, vaikka olisi aika voimakkaastikin, kunhan ei hirmusti lyö polviin tai sääriin, mihin tietysti silloin vaara on. Suppuvarvas sen sijaan ei ole hyvä asia. Se tekee melovan liikkeen ja sellainen lyö helposti taakse..Suorat kintereet ovat tietysti kauniit katsella ja muutenkin hyvät, niihin kun vielä yhdistää pitkät vuohiset, niin varsan meno pitäisi olla joustavaa. Käyrät kintereet altistavat helposti jänispatille, mutta kyllä niilläkin kovaa pääsee. Saran Salamalla oli käyrähköt kintereet ja hyvin se kesti yli 200 starttia ja kilpailla huipulla.Kaviot pitää olla hyvät, mielellään reilun kokoiset, ei mitkään pienet nykeröt hevosen kokoon nähden. Kaviomekanismi pelaa paremmin reilunkokoisessa kaviossa. Pukinkaviosta on sen sijaan odotettavissa omat hankaluutensa.Tietysti on hyvä, jos kaviot on oikein holvikkaat, mutta ei se lättäkavio välttämättä suuri vika ole. Minulle on sattunut maailmassa jopa pullokavioisia. Aikoinaan Ponnetar, meidän kantatamma, ei päässyt sellaisen tien yli, jossa oli kiveä, ellei sillä ollut edessä nahkat.Sillä kavion kannatinpinta oli säteen kohdalta melkein korkeimmillaan ja se oli niistä niin arka.Valko- ja kirjokavioihin liittyy usein sukat ja sellaisen kanssa voi ehkä tulla vähän enemmän vuohisten hoitoa, mutta en pidä niitä kuitenkaan varsinaisesti pahoina.Tässä oli vähän, mitä minä varsaa katsastaessa ajattelen. Kaksi asiaa olen itselleni hyvin selväksi tehnyt. Ne ovat tulleet jo tuossa esiin, mutta niitä ei voi liikaa korostaa.Ensimmäinen on, että minä luotan hyvään emälinjaan yli kaiken. Toinen on, että kaikkiin niin sanottuihin nyrkkisääntöihin, mitä tässäkin on puhuttu, löytyy poikkeuksia..Näistä hevosista on puhe.1 Readly ExpressOri s. 2012, Ruotsi. Kotimaansa Kriterium- ja Derby-voittaja ja Prix d’Amériquen voittaja. Euroopan johtavia periyttäjäoreja..2 Express FibberRuuna 1980 – 1988. Kaksinkertainen Suur-Hollola-voittaja..3 EinarsinOri 1980 – 2003. Kriteriumin, Suur-Hollolan, Olympiatravetin, Elitloppetin Nelivuotiseliitin ja kaksinkertainen St. Legerin voittaja Tapio Perttusen valmentamana..4 Saran SalamaOri 1996 – 2016. Kolminkertainen ravikuningas, voittanut neljä Suur-Hollolaa ja Suurmestaruuden Tapio Perttusen valmentamana. Kaikkien aikojen kolmanneksi eniten ansainnut suomenhevonen..5 PonnetarTamma 1959 – 1986. Lapin ravikuningatar. Perttusen perheen tuotteliaan emäsuvun kantatamma.

Tapio Perttusen teesit varsan valintaan – "Kaikista tärkeintä on emälinja"

Aiheeseen liittyvää

Hevosurheilussa Kymi GP:tä, Derbyn ennakointia ja Perttusen teesit varsan valitsemiseen

Kolumni: Esteratsastus laajenee kuin jalkapallo, mutta kiinnostuuko yleisö?

Like My Dream kohti Derbyä – "Valjaissa Ronja on aika kuumakalle"

Uljas Suomalainen joutui lauantaina Viikkiin hoidettavaksi, mutta kotiutuu tänään – "Leikkausta ei tarvinnut tehdä"