Oktaavia viihtyy omenapuiden alla – entinen huippuravuri on virkeä eläkeläinen

Jokioisten Vaulammin kylässä on satanut sunnuntain vastaisena yönä reippaasti vettä. Kaarina Malinen-Saari kertoo heti alkuun, että vaikka viileä ja kostea ilma iskee luihin ja ytimiin, niin keli on 26-vuotiaan Oktaavian mieleen. Se tykkää piehtaroida kurassa heti ensimmäisenä aamulla ja viimeisenä illalla ennen siirtymistä takaisin sisälle talliin.Malinen-Saari vahvistaa, ettei Oktaaviassa ole vuosien saatossa tapahtunut suuria muutoksia siihen 6-vuotiaaseen tammaan, johon isä Lauri Malinen ja hänen ystävänsä Taisto Nurmio kiinnittävät silmänsä Ypäjän Hevosopistolla. Temperamenttia tammalta löytyy edelleen, mutta arjen rutiinit ovat yhtä tärkeitä kuin ennenkin.”Vanhemmiten tammasta on tullut ihmisläheisempi”, Malinen-Saari aloittaa. ”Hellyyttä ja läsnäoloa Oktaavia kaipaa entistä enemmän. Tamma tykkää seurata meidän puuhia pihalla. Oktaavia on aina ollut kotihiiri. Korkeintaan Lappeen kuningatarkilpailun aikaan tamma on ollut yhden yön poissa kotoa. Se viihtyy tutuissa ympyröissä ja nukkuu rennosti makuullaan pahnojen päällä.”.Syöminen on ollut Oktaavian vahvuus ihan varsasta saakka.Kaarina Malinen-Saari.Malinen-Saari pohtii hetken, kehtaako hän sanoa Oktaavian lempinimeä ääneen. Sieltä se kuitenkin empimisen jälkeen tulee. Mursu.Wikipedia kertoo, että mursu on suurikokoinen, vesielämään sopeutunut arktinen nisäkäslaji.”Mursu voi jostakin kuulostaa pahalta”, Malinen-Saari nauraa. ”Syöminen on ollut Oktaavian vahvuus ihan varsasta saakka. Siksi se on 26-vuotiaana todella hyvässä kunnossa, eikä tammalla ole ollut mitään vaivoja kilpauran jälkeen. Sillä on syömisessä kuitenkin järki päässä, ja se osaa lopettaa ajoissa. Ähkyn oireita ei ole tullut. Lisäksi ruokavalio on terveellinen, sillä omenat ovat sen suurinta herkkua.”.OktaaviaSyntynyt 23.4.2000, suku: Taikuri – Tuuva, LokkerKasvattaja: LuonnonvarakeskusOmistaja: Kaarina Malinen-SaariStartteja 134 totosijoin 30-22-15, 172 985 euroaYksi jälkeläinen, Kiitävä 26: 13-3-5, 15 700 euroaElänyt Jokioisissa Vaulammin kylässä koko ikänsä.Oktaavia on alkanut vanhemmiten höröttämään yhä enemmän. Kun kurassa piehtaroiminen on tamman lempiharrastus, niin mursu alkaa tuntumaan sympaattiselta ja osuvalta lempinimeltä.Kutsumanimensä tamma on saanut kuitenkin nimenomaan ehtymättömästä ruokahalusta. Lempiherkut laitumen ympärillä saavat tamman ruokahalun syttymään. Omenasato kotitilalla on runsas ja Oktaavia on koko kesän päässyt seuraamaan herkkuateriansa kypsymistä.”Jotkut ovat sanoneet, ettei hevoselle saisi antaa omenoita ollenkaan, mutta Oktaavialle niistä ei ole ollut mitään ongelmaa. Se oikein hamuaa niitä laitumelta puusta. Porkkana maistuu myös, ja on Oktaavia syönyt banaaneja ja appelsiinejakin. Muistan, kun isä antoi sille kuningatarkilpailun lähtöjen välissä herkkuja”, Malinen-Saari muistelee.Oktaavialla on myös muita vahvuuksia, jotka ovat pitäneet sen energisenä ja iloisena.”Sillä on kauhea polte ulkoilemaan. Kilpauralla tamma oli kaiket päivät ulkona, ja siitäkin on muodostunut Oktaavialle rutiini. Se on aamulla seitsemältä valmiina lähtemään ulos laitumelle ja kun illalla alkaa hämärtyä, tamma tulee portille odottamaan, milloin häntä tullaan hakemaan sisälle. Piehtarointi maassa on pitänyt Oktaavian karvan hienossa ja kiiltävässä kunnossa. Se tekee sitä edelleen päivittäin, vaikka iän myötä tamma ei enää nouse yhtä notkeasti ylös.”Malinen-Saari on ollut kilpa-ajoista saakka Oktaavian elämässä vahvasti mukana. Joskus tamman pääpalvelijalla saattaa olla muita menoja, jolloin puoliso Jarkko Saari tulee hätiin. Oktaavia saattaa tuolloin kokeilla arvovaltaansa.”Ei se pahaa tarkoita, mutta tamma saattaa kehittää itselleen virtaa juoksemalla laitumella rallia. Jos en satu olemaan paikalla niin se voi haluta hetken näyttää, että turha tulla hakemaan. Pitää ottaa taskuun jotain mukaan, niin tamma kyllä lähtee talliin lopulta kiltisti mukaan”, Malinen-Saari nauraa..Urheilullisuus ja peruskunto Oktaavialle on rakennettu Lauri Malisen toimesta jo kaksi vuosikymmentä sitten.”Isä treenasi Oktaavia paljon, mutta piti sitä pitkistä rekilenkeistä huolimatta kuin kukkaa kämmenellä. Muistan elävästi, kun laitoin lapset vaunuihin nukkumaan samaan aikaan, kun isä lähti lenkille. Lapset olivat saattaneet jo herätä, kun isä tuli lenkiltä takaisin”, Malinen-Saari nauraa.Rekilenkkien lisäksi elämäniloa Oktaavialle on tuonut suomenhevosen monikäyttöisyyden hyödyntäminen. Tamma nautti siitä, että pääsi muun perheen tavoin tekemään merkityksellisiä töitä.”Talvella kaadettiin puita ja vaikka meillä otettiin traktori käyttöön, niin Oktaavia oli mukana vetämässä pöllejä metsästä pihaan. Tamma oli vapaana mukana metsätöissä seuranaisena. Oktaavialla ei ollut ikinä vaikeuksia sopeutua porukkaan, vaan se oli täysillä mukana metsätöissä”, Malinen-Saari korostaa..Vahvan fysiikan ja hurjan nopeuden lisäksi kilpailuhenkisyys oli Oktaavialle alusta saakka luontaista.Hyvistä hermoista kertoi se, että tamma osasi heittää vapaalle, kun ei mitattu paremmuutta kilparadoilla.”Kilpaurallaan tamma tiesi, milloin on starttipäivä. Kun Tapsan (Taisto Nurmio) hevosauto tuli pihaan, tammaan tuli virtaa ja siitä näki, että nyt lähdetään kilpailemaan. Kotitielle palatessaan se tiesi, että nyt saa olla taas rennosti. Isä hevosta valmensi ja Tapsan kanssa hän hoiti yhdessä kilpailuttamisen.”Jotain tamman luonteesta kertoo sekin, miten Malinen-Saari kuvailee eläkeläisen arkea.”Oktaavia on kotona rauhallinen ja lempeä. Se voisi elää ilman aitauksia, eikä tamma missään olosuhteissa lähtisi ojan toiselle puolelle.”Oktaavian ura käsitti 134 starttia totosijoin 30-22-15. Rahaa tamma juoksi 172 985 euroa. Kuten aina, jossiteltavaakin jäi. Tamma laukkasi Lappeenrannan vuoden 2009 kuningatarkilpailun päätösmatkalla juuri, kun kaikki näytti olevan valmista seppelejuhliin.”Isä oli Oktaavien tavoin kilpailuhenkinen, ja varmasti hänen sisällään hiersi se Lappeenrannan laukka. Vastaavasti hienoja muistoja kertyi paljon. Kilpailu-uran jälkeen isä olisi varmasti halunnut enemmän varsoja, mutta hyvästä terveystilanteesta huolimatta Oktaavia tuli vain kerran kantavaksi. Jokaisen päivän isä eli kuitenkin hevosen ehdoilla, eikä hän koskaan vaatinut tammalta liikoja”, Malinen-Saari muistuttaa. .Oktaavian ainokainen, vuonna 2016 kotitallilla syntynyt Kiitävä, on kuluvan vuoden jatkanut uraansa Jukka Huuskolan valmennuksesta.Kauden viides voitto Tampereella lokakuulta komistaa ruunan taulua.”Kiitävä on lapsille tärkeä hevonen, jonka lähtöjä seuraamme. Siinä on paljon samaa näköä ja luonnetta kuin Oktaaviassa. Toivotaan, että Kiitävä pystyy tekemään vielä monta onnistunutta kilpailukautta.”Malinen-Saari kertoo vielä yhden elämään jääneen tapahtuman Oktaavian alku-uralta. Tamma voitti kuudesta ensimmäisestä startistaan viisi.”Puolisoni Jarkko sai alkustarteissa Oktaavia varmana tehdyn V5-lapun kiinni. Niillä voittorahoille meille ostettiin päältä ajettava ruohonleikkuri. Kun sillä ajeli, niin se oli voittoleikkuri. Jos tuli vika, niin pohdittiin, että nytkö se Oktaavian voittoleikkuri laukesi. Monta kertaa se saatiin korjattua, mutta nyt on taloon hankittu jo uusi”, Malinen-Saari nauraa.Malinen-Saari toivoo, että Oktaavian ja isän muisto jää elämään myös tuleville vuosille.”Forssan Pilvenmäellä isällä takavuosina tallityttönä työskennellyt Anu Niemi oli yhdessä Cathy Johanssonin kanssa mukana touhuamassa kesällä juostua isän muistoajoa. Katsomoon järjestettiin näytille vanhoja valokuvia. Toivon tietenkin, että isän muistoajosta tulee perinne”, Malinen-Saari päättää..Tamma tuli ikkunan luokse katsomaan isää.Kaarina Malinen-Saari.Lauri Malisen ja Oktaavian viimeinen yhteinen talviKaarina Malinen-Saari muistelee viime kevättä, jolloin hänen isänsä Lauri Malisen ja Oktaavian yhteiselo tuli päätökseen.Lauri Malinen nukkui pois sunnuntaina 22.3. kotonaan 92-vuotiaana läheistensä läsnä ollessa. Tärkeimpien ihmisten lisäksi läheisiin kuului hänen sielunkumppaninsa Oktaavia.”Oktaavialla on isän talon takana laidun. Isä pääsi viimeisten viikkojen aikana seuraamaan tamman touhuja ihan loppuun saakka. Tamma tuli ikkunan luokse katsomaan isää, ja hän pääsi vielä juttelemaan Oktaavialle heidän välisiä juttujaan. Se oli varmasti tärkeää puolin ja toisin”, Malinen-Saari herkistyy.Raviurheilun pioneereihin kuulunut Lauri Malinen sai tärkeimmät oppinsa lajin pariin Kaarlo Partasen isältä Toivolta. Malinen voitti ravikuningattaren tittelin Paavo Riipisen omistamalla Eri-Hotilla Turussa 63 vuotta sitten. Oktaavia tuli taloon kuusivuotiaana ja yhteiselo jatkui saumattomasti parikymmentä vuotta.”He olivat kuin naimisissa keskenään. Silmän liikkeistä tai korvan asennosta näki, mitä toinen toiselta haluaa. Oktaavia ei isälle temppuillut koskaan. Jos isä sanoi, että mene sinne tai tuonne, niin Oktaavia meni. Kumpikin tunsi toisen läpikotaisin, ja luottamus oli vankkumaton”, tytär kertoo..Lauri Malinen ajoi talvisin kilpauran aikaan Oktaavialla kahden-kolmen tunnin rekireissuja. Kaarinan lapset Helmi ja Simo pääsivät aina halutessaan kyytiin, ja heillekin on muodostunut läheinen suhde Oktaaviaan.”Helmi täytti juuri 20 vuotta ja Simo täyttää pian 22 vuotta. Helmi ratsasti kilpauran aikaan Oktaavialla tässä pihapiirissä. Pidän tärkeänä, että hevosia on kotona aina ollut. Itsekin olen kasvanut siihen, että kouluiästä saakka olen tehnyt läksyt ravimatkoilla ja kulkenut isän kanssa. Monesti koulusta lähdettiin suoraan raveihin. Tykkäsin siitä ja eikä sitä lapsena edes maalla asuessa tiennytkään, mikä olisi ollut vaihtoehtona”, Malinen-Saari muistelee.”Itsellä kiintymys Oktaaviaan on kasvanut isän poismenon myötä vielä aikaisempaa vahvemmaksi. Kunnioitan isän toivetta ja muistoa pitämällä tammasta hyvää huolta loppuun saakka.”

Oktaavia viihtyy omenapuiden alla – entinen huippuravuri on virkeä eläkeläinen

Aiheeseen liittyvää

Hevosurheilun Kuukauden henkilönä kasvatuksesta nauttiva Aino-Maija Aarnikoivu

Camilla Simonsen 70 vuotta: ”Ratsukasvatus on Suomen kallein ja ihanin harrastus”

Roope Malinen vaihtoi ratsua joka kisapäivä +50-sarjassa – tuloksena silti EM-pronssia

Intohimoiset Kouvolassa – näin rakennettiin suomalainen ratsuhevonen