Kun tienvarressa alkaa näkyä hevosten laitumia sekä tammoja varsoineen, tietää tulleensa perille.Tallin heti ensimmäisessä karsinassa vasemmalla seisoo musta ori, joka seuraa tarkkaavaisesti talliin tulijoita. Se on pyöreässä kunnossa, ja päässä silmien yläpuolella on jonkin verran harmaita karvoja. Silmissä on kuitenkin lempeä ja utelias katse.Kyseessä on aikansa Kriterium-voittaja ja kuninkuusravikävijä, 28-vuotias Tutuari.”Otin sen aikaisemmin sisälle, että se olisi kuiva ja puhtaampi kuvien ottoa varten, kun täällä satoi vettä”, oriin omistaja Mika Karhinen huikkaa.Karhinen ottaa Tutuarin käytävälle ja harjaa sen pikaisesti läpi. Sen jälkeen hän hakee karkkipussin, joka sisältää Turkinpippureita. Ne ovat oriin lempiherkkua..TutuariSyntynyt 6.6.1998Suku Hovi-Ari – Simolan Tutu, ViltterKasvattaja Ainesjärvi Kalle ja Mikkola Anna-LiisaOmistaja Mika KarhinenStartteja: 99: 23-14-13, voittosumma 249 468 euroaEnnätys 21,1alyVuoden 2002 suomenhevosten Kriterium-voittajaJälkeläisiä yhteensä 196, joista menestyneimmät ovat Kukan Tutu, Birger ja Tatuari..”Minä joskus kuulin, että joku sen aikaisempi hoitaja olisi sille joskus antanut Turkinpippureita. Minä sitten huvikseni kokeilin antaa niitä, ja totesin, että sehän on ihan maailman onnellisin, kun se syö niitä. Joskus se menee ihan muihin maailmoihin ja silmä luppasee, kun se tykkää syödä niitä”, Karhinen kertoo.”Tutuari tunnistaa myös niiden pussin. Jos minulla on taskussa jokin muu karkkipussi ja rapisutan sitä, niin ei se siihen mitenkään reagoi. Mutta jos rapisutan Turkinpippuripussia, niin se tietää sen ihan heti, ja sitten sille on niitä annettava. Kun minä käyn kaupassa, minun on aina ostettava niitä, ja niitä on vähän joka paikassa Tutuaria odottamassa.”Tutuarista otetaan kuvia eri puolin pihaa. Ori jaksaa poseerata ja keskittyä aina pienen hetken kerrallaan, kunnes se toteaa, että muut asiat ovat kiinnostavampia. Milloin se syö ruohoa maasta, milloin pitää saada hangata päätä Karhisen olkapäähän ja milloin tarkkailla ympäristön tapahtumia muuten.”Tutuari on herrasmies, ja minä olen suonut sille omia vapauksia. Se on juuri tuollainen, että se ensin patsastelee jonkin aikaa, ja sen jälkeen sen pitää saada tehdä omia kuvioitaan. Sillä on sellaisia temppuja aina”, Karhinen toteaa..Kuvittelen ainakin, että Tutuari elää aika hyvää elämää nyt vanhoilla päivillään.Mika Karhinen.Tutuarilla on omat rutiinit, jotka toistuvat päivästä toiseen.”Sillä on oma tarha, ja siinä on tammat sen ympärillä. Arjessa se ulkoilee ja ruokailee sekä tilanteen mukaan se on voinut astua jonkun oman tammankin. Illalla se saa taas porkkanoita, leipää ja Turkinpippureita. Kuvittelen ainakin, että Tutuari elää aika hyvää elämää nyt vanhoilla päivillään”, Karhinen kertoo.Kuvien jälkeen Tutuari pääsee takaisin omaan tarhaansa. Naapuritarhassa tammat ja varsat kerääntyvät aidan taakse, kun tallin kuningas saapuu paikalle. Tutuari suuntaa suoraan heinäpaalia kohti.Kahvipöydässä Karhinen muistelee, että Tutuari tuli hänelle noin viisi vuotta sitten.”Olin laittanut kaikki omat orini pois aiemmin, ja olin ajatellut vain siementää omat tammani. Siinä ilmeni kuitenkin sellainen ongelma, kun ei ollut oria tallissa, että tammat eivät tulleet kiimaan. Ensin ajattelin, etten löydä riittävän hyvää oria ostettavaksi, mutta sitten totesin, että siinähän on jälkeläisnäyttöinen ori olemassa. Sitten se tuli tähän meille, ja se on astunut omia tammoja”, Karhinen toteaa.”Tänä vuonna astutin Tutuarilla neljä omaa tammaa, joista kolme on tiineenä ja neljäs pitää vielä katsoa. Tutuari on jättänyt paljon omaa väriään varsoihinsa, niin toivottavasti ensi kesänä syntyviin tulisi edes johonkin samaa väriä.”.Väreistä Karhisella on tarinakin valmiina.”Minulla on sellainen tamma kuin V.K. Kukka, ja minä sille sanoin aikoinaan, että tekisi tammavarsoja. Sitten se teki niitä viisi peräkkäin. Sen jälkeen siemensin tamman Parvelan Retulla, ja minä sanoin sille, että tekisi orivarsan, ja siitä yhdistelmästä syntyi sitten Marstio”, Karhinen kuvailee naureskellen.”Toinen minun tammani on Ponutella, jolla on hampahtavat jouhet, läsipää ja sukat jaloissa. Kun astutin sen Tutuarilla, minä sanoin sille, että tekisi sellaisen varsan, jolla olisi läsipää, harmaat jouhet, sukkajalat ja muuten se olisi musta. Ponutella oli sen verran kovaluonteinen kuitenkin, että vaikka se tekikin orivarsan ja muuten meni juuri niin kuin pitikin, niin varsaan ei kuitenkaan tullut tummaa väriä.”Tammanomistajat ovat olleet mieltyneitä Tutuariin, ja sitä oltaisiin mielellään haluttu käyttää vielä siitokseen.”Viime vuonna pidin tukkimiehen kirjanpitoa siitä, kuinka monta kyselyä tammanomistajilta tuli. Niitä oli 55. Jos ori olisi nuorempi, sille olisi ollut paljon kysyntää siitoksessa, mutta ikää rupeaa kuitenkin olemaan jo aika paljon”, Karhinen toteaa.”Jos Tutuarista olisi nuorempi painos olemassa, niin minä ottaisin sen heti. En kyllä vaihtaisi merkkiä, kyllä se siitä erikoinen on. Toivotaan, että Tutuari eläisi vielä pitkään.”Tutuarin varsat ovat olleet myös Karhisen mieleen.”Ainakin kaikki varsat, mitä minulle on tähän syntynyt, ovat olleet hirmu fiksuja, toimivia, reippaita ja sosiaalisia. Minä en voi moittia niitä millään tavalla. Siitä minä olen tykännyt, että varsat ovat myös hirmu hyväpaikkaisia ja lihaksikkaita. Ja onhan se jättänyt juoksijoitakin”, Karhinen kehuu..Tutuari on ollut itse hyvin varhaiskypsä yksilö, ja se oli 3- ja 4-vuotiaana ikäluokkansa ykkönen. Myös sen jälkeläiset ovat olleet nopeita.”Minä uskon, että kun on varhaiskypsiä sukuja, ja niihin käytetään varhaiskypsiä oriita, niin kyllä geenien täytyy sillä tavalla vähän mennä yhteen. Uskon kun suvuilla on jokin tietty kaava, mikä on sukulinjaan käynyt, niin niitä ei hirveästi kannata mennä muuttamaan. Jotenkin niin minä olen sitä ajatellut”, Karhinen miettii.”Tutuari on sellainen ori, että kun sen jälkeläisistä tietyistä tammoista on tullut tammavarsoja, olen myynyt niistä pelkän kilpailuoikeuden, jotta tammat palautuvat kilpauran jälkeen siitostammoiksi takaisin minulle. Niissä on mieluinen suku ja emänisä. Tutuari on periyttäjä sekä isänä että emänisänä.”Tutuarilla on ikää jo hyvin kunnioitettavasti. Karhisen mukaan ori on vieläkin hyvin nuorekas, mutta ikä alkaa siinä myös näkyä.”Samanlailla se harmaantuu kuin minäkin, ja sillä on alkanut otsaan tulemaan harmaata. On sillä kuitenkin myös jo iän tuomaa jäykkyyttä. Minä olen aina silloin tällöin käynyt sen kanssa kävelemässä”, Karhinen kertoo.”Eilen kävimme kävelemässä viisi kilometriä, mutta ongelma on vain siinä, että Tutuari on aika meneväinen ja kävelee reippaasti, että itse saa mennä puolijuoksua. Eilen pelastus oli kuitenkin se, kun puhelin soi, niin se pysähtyi ihan kuin sekin olisi vastannut puhelimeen. Sitten kun lähdettiin kävelemään, niin se käveli hissukseen niin kauan, kun minä juttelin puhelimessa. Sitten kun kuului taas vain minun ääneni, niin sitten pistettiin taas vaihdetta silmään.”.Karhisen mukaan Tutuarin pitkän iän salaisuus on sen velmu luonne.”Luonteensa puolesta se on pysynyt hyvässä kunnossa. Varmasti liikunnallakin on ollut vaikutusta, sillä liike on lääke. Tutuari on myös hyvin nuorekas olemukseltaan ja tavoiltaan, ja se saa elää omaa elämäänsä”, Karhinen kuvailee.Iällä on ollut vaikutusta myös siihen, että Karhinen on halunnut pitää Tutuarin kengässä koko ajan.”En halua sen kavioiden halkeilevan, kun vanhemmilla hevosilla niin voi helposti käydä. Ja tunteehan se olevansa vähän mies, kun sillä on saappaat jalassa”, Karhinen nauraa.”Sitten kun Tutuarista aika jättää, niin sille on hautapaikka jo valmiiksi katsottuna. Se on tuossa vastapäätä sen omaa tarhaa. Siitä kulmasta Tutuari sitten aina näkee, kuka tulee pihaan.”.Äärimmäisen lahjakas ja nopeaTutuari oli ikäluokkatähti, mutta menestyi myös vanhemmalla iällä.Heikki Torvinen opetti Tutuarin ajolle ja toimi sen ensimmäisenä valmentajana. Hän saavutti oriin kanssa muun muassa suomenhevosten Kriteriumin voiton, ja Tutuari oli 3- ja 4-vuotiaana ikäluokkansa ykkönen. Jo vuonna 2001 Tutuari meni 3-vuotiaana täyden matkan 34,3.Torvinen muistelee Tutuaria lämmöllä.”Tutuari tuli aikoinaan meille yksivuotiaana laitumelle Jämsään. Kasvattajat olivat myymässä sitä, ja lopulta minä hankin sen asiakkailleni. Siitä se jäi sitten luontevasti myös talliini”, Torvinen muistelee. Valtaosan kilpaurastaan hevonen juoksi Talli Tom Jr:n nimiin.”Tutuari oli sellainen aika tavallinen varsa ja hirmu kiltti luonteeltaan. Se oli äärettömän mukava ja kaikin puolin helppo hevonen. Se piti itsensä hienossa kunnossa ja oli kaikin tavoin sellainen näpsäkkä.”.Se piti itsensä hienossa kunnossa ja oli kaikin tavoin sellainen näpsäkkä.Heikki Torvinen Tutuarista.Tovinen pitää Tutuaria äärimmäisen varhaiskypsänä hevosena.”Se oli hirmu aikainen varsa ja lahjakas hevonen, joka meni helposti kovaa. Kaksivuotiaana ajoin sillä treenissä kerran neljääkymmentä metsässä, kun minulla oli kellokin silloin mukana. Ravi oli sille aina tosi helppoa”, Torvinen kehuu.”Tumman värin takia se näytti nuorena ihan lämminveriseltä. Se meni täydestä joka kerta, kun keksin sille jonkun lämminverisen suvun ja esittelin sen lämminverisenä. Ei sitä kukaan edes epäillyt koskaan, ja jouduin sitten sen kuitenkin aina korjaamaan, että se on suomenhevonen.”5-vuotiaana Tutuarille tuli yllättäen välivuosi, ja siltä jäi myös Derby välistä.”Kukaan ei löytänyt siitä silloin mitään vikaa, mutta se ei vain mennyt hyvin silloin. Se oli tosi harmi, sillä se olisi lahjojensa puolesta voinut Derbynkin vaikka voittaa silloin”, Torvinen harmittelee.Tutuari kävi kilpailemassa myös Ruotsissa, Norjassa sekä Ranskassa. Kilpauralla Tutuaria treenasivat myös Esa Holopainen sekä Terho Rautiainen.
