Harri Lindin joulupakina: Anna joulun löytää sinut

Näin kuuluu moneen kertaan toistettu ja todistettu lause. Hyvällä hevosella siinä tarkoitetaan nimenomaan sellaista hevosta, joka on hyvä ihmisen sille osoittamassa tarkoituksessa. Oli se sitten taakan vetämistä, laukalla tai ravilla lujaa etenemistä, esteiden ylittämistä taikka ennaltamäärättyjen liikkeiden tarkasti ja näyttävästi tekemistä.

Itsessäänhän jokainen hevonen on aina hyvä. Se on hyvä juuri siinä, mihin luonto on sen kehittänyt. Hevonen on hyvä olemaan hevonen.

Et ehkä arjen aherruksessa ehdi pysähtyä ja avaamaan aistejasi tallin iltatunnelmaan, mutta tee se ainakin jouluna.

Silloin kun ihmisen tarkoitusperiin hyvä hevonen syntyy, jää tärkeimmäksi tehtäväksi olla estämättä sen kehittymistä mahdollisimman lähelle täyttä potentiaaliaan. Ei yksikään hevonen ole juossut kovempaa tai hypännyt korkeammalle, mihin se pystyy, vaikka sillä olisi kuinka etevä valmentaja.

Ei hyvää jouluakaan tehdä, se syntyy. Voit rynnätä ostoskeskuksesta toiseen, levittää lompakkoasi ja ostaa kasapäin tavaraa ja ruokaa, mutta se ei takaa sinulle hyvää joulua. Voit siivota, puunata ja koristella ihan niin paljon kuin ehdit, eikä hyvä joulu välttämättä löydä luoksesi.

Ei tämä kaikki touhu tietenkään välttämättä este hyvälle joululle ole, mutta ylenpalttisesti stressaten se takuulla ainakin vaarantaa sen. Jos kortisolitasosi kohoaa joulua valmistellessa kohtuuttomuuksiin, ei se parissa päivässä ehdi laskea. Silloin joulu on poikkeavinaan luonasi, mutta tekeekin vain pikaisen ohimarssin. Jäljelle jää loppusiivous ja hämmentynyt olo. Tässäkö tämä oli, tämäkö oli kaiken vaivan palkka.

Joulu on sekoitus muinaisten kansojen pakanallisia talvijuhlia, joista kristityt ovat omien tapojensa mausteiksi ottaneet elementtejä juhlistaakseen Jumalan Pojan inkarnaation, Jeesuksen, maan päälle syntymisen muistoa. Tästä herttaisesta sekamelskasta jokainen on voinut napata omat perinteensä ja luoda myös ihan ihka omia.

Maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto, on yksi joulun toistetuimmista lauseista. Se on mukaelma Raamatun jouluevankeliumin vanhan käännöksen sanoista, mutta siihen on helppo yhtyä – tai ainakin pitäisi olla – oli uskonto tai uskonnottomuus mikä tai minkämuotoinen tahansa.

Sillä joulun kaikkien uskomusten, tapojen ja perinteiden yllä lepää lopulta iso sana. Se on sana, jota kyllä käytetään paljon, mutta valitettavasti osoitetaan paljon, paljon harvemmin. Sana on rakkaus. Ilman hyvää tahtoa ei ole rakkautta, ilman rakkautta ei ole rauhaa.

Hyvä joulu syntyy mieleesi ja ottaa sen kodikseen, jos annat sille siihen mahdollisuuden. Kun otat vastaan joulun rauhan ja avaat mielesi sen rakkaudelle, silloin pystyt välittämään sitä myös muille.

Sinulla joka luet tätä, on kaikella todennäköisyydellä halu ja valmius välittää tällaista tunnetta myös eläinmaailmaan. Eläinrakkautesi piiriin sulkeutuvat eritoten hevoset.

Hevosella on aina ollut tärkeä rooli joulunvietossa. Joulupukkikin liikkui Suomessa hevosella – tai vuohella – aina 1920-luvulle saakka, jolloin siirtyi poroihin.

Selkein osoitus hevosten merkityksestä jouluna on tietenkin, että toista joulupäivää vietetään nimenomaan marttyyri Pyhän Stefanoksen, suomalaisittain Pyhän Tapanin, muistoksi. Tarinan mukaan Stefanos oli kuningas Herodeksen tallirenki, josta kuoliaaksi kivitettynä tuli marttyyri, ja pyhitettynä hevosten ja hevosmiesten suojelija.

Kuten asiaan kuuluu, on kristillinen perinne tapaninpäivässäkin ominut ja yhdistellyt itseensä pakanallisia juhlia. Germaanisten kansojen tiedetään keskitalvenjuhlinnan pyörteissä lasketelleen hanakasti kilpaa hevosilla.

Suomalaisiin tapaninpäivän tapoihin hevoset ovat kuuluneet kiinteästi. Miesväki myös söi päivän ensimmäisen juhla-aterian hevostallissa. Jäniksestä ja perunasta valmistettua keittoa, jänisrokkaa, oluella alas huuhdeltuna ja palan painikkeeksi viinaa. Sopasta löytyneet luut jätettiin talliin takaamaan seuraavan vuoden hevosonnea. Kun soppa sopivasti lämmitti vatsaa ja viina päätä, saatettiin lähteä hevosella kylille. Perinnekirjat kertovat, että joskus melko railakkaillekin rekiretkille.

Viinan kanssa läträämistä tallissa jouluna kuin muulloinkaan ei voi suositella kenellekään, ei edes perinteiden kunnioittamisen takia, mutta joulun rauhan löytämiseen talli on loistava paikka.

Monet joulukoristelevat tallia kultaköynnöksin ja havuin. Saattaapa hevoselle osoitettu joulukorttikin löytää tiensä karsinan oveen. Hevosen päiväohjelmassa ja ruokinnassa mitään suurempaa jouluextraa on vaikea toteuttaa. Ruoka ja ulkoilu ei tunne kalenteria. Tämä takaa sen, että hevosista vastaavankin on tehtävä pakolliset työnsä.

Kun nämä askareet on täytetty, on ulkona jo pimeä. Et ehkä arjen aherruksessa ehdi pysähtyä avaamaan aistejasi tallin iltatunnelmaan, mutta tee se ainakin jouluna.

Puhtaiden karsinoiden ja havujen tuoksut sekoittuvat toisiinsa, hevosten tyytyväinen syömisen rouske täyttää tallin äänimaailman ja tuntuu, ettei ulkopuolisen maailman melskeitä ole olemassakaan. Anna sen tallin täydellisen rauhan täyttää sinut. Silloin on hyvä aika mennä kiittämään hevosia kuluneesta vuodesta ja toivottaa niille hyvää joulua. Ehkä ystävällisen rapsutuksen ja porkkanan saattelemana.

Ei, eivät hevoset ymmärrä mikä joulu on, mutta ne voivat silti kokea sen. Hevoset tietävät hyvin tarkkaan, millä mielellä olet. Ne vaistoavat sen jo ennen kuin sinä itse tiedostat mielenliikkeesi.

Kun sinulla on hyvä ja rauhallinen olla, hevoset kyllä tietävät sen. Anna joulurauhasi välittyä niihin ja omasi nousee samalla uusiin korkeuksiin.