Myös talleilla vietetään energiansäästösyksyä. Oikeasti energiansäästösyksy tallilla on ikävä kyllä mahdottomuus, sillä koskaan talli ei vie niin paljoa energiaa kuin syksyllä. Pitäisi olla positiivinen, mutta jokainen kylmä ja sateinen päivä on kylmä ja sateinen, mutta myös jokainen ihana, aurinkoinen syyspäivä on muistutus siitä, mitä olemme menettämässä. Kun aurinko paistaa ja puut kimmeltävät väreissä, suomalainen hevosihminen on kuin sairaalan ikkunasta katsova vakavasti sairas, joka ajattelee, että tämä kaikki otetaan minulta pois liian varhain, liian julmasti..Meidän kai pitäisi murehtia ilmastonmuutostakin, mutta jätetään se muille. Hevosihmisillä on parhaillaan tarpeeksi ahdistusta alveissa, sähkölaskuissa ja rehukuluissa. Jos aurinko paistaa, haluan ajatella, että se lohduttaa ja lämmittää, eikä uhkaile hukuttavansa puolta maailmaa..Tallien energiansäästötalkoissa parhaita sotureita ovat alkuperäishevoset, jotka varastoivat energiaa säkään, kaulaan ja hännän tyveen. Liikutuksessa ne taas säästävät energiaa – ei evoluutio tai maailman tilanne anna yhtään järkevää syytä olla Glamourdale..Energiansäästöhevoselle energian hankkiminen on itseisarvo. Se on valmis käyttämään paljonkin vaivaa jyrsiessään, kaivaessaan ja kuoputtaessaan saadakseen varastonsa täyteen. Paras liikutus energiansäästöhevoselle onkin sen hengityksen kuunteleminen ja talutteleminen metsässä kuitenkin niin, että hevonen saa samalla valita, syökö se varpuja, juuria, hiekkaa vai lunta..Joku toki vielä ratsastaakin. Onneksi ratsastajia on jo pitkään neuvottu säästämään energiaa ratsastaessa. 2020-luvulla me istumme, hymyilemme vähäeleisesti ja käytämme pehmeitä, nopeita ja täsmällisiä apuja. Kauas menneisyyteen on jäänyt puristaminen, hikoilu, satulan tuuppaus, potkiminen tai vetäminen..Joissain asioissa energian säästäminen on vaikeampaa. Jos suljen ovet, tulee hepoille puhkuri. Jos rajoitan heinää, tulee vatsahaava. Jos sammutan valot, hevoseni ei näe lukea lehteä. Ja jos jätän satulahuovan ostamatta, menetän paljon hyvää oloa, jota hevosharrastukseni loputtomassa suon tarpomisessa olisin kiivaasti kaivannut..Onneksi voimme iloita siitä, että emme ole koneistaneet tallejamme, niin kuin kaiken maailman hölmöt ovat tehneet navetoilleen. Sen sijaan meillä on kolme kovaa: kottikärry, talikko ja ripeä muija, ja sillä kombolla on yksi ja hailea, koska Olkiluoto kolme alkaa kunnolla syöttää sähköä valtakunnanverkkoon..Eikä meillä ole myöskään lämmintä maneesia, ei lippuja aurinkotourille Espanjaan eikä edes HIHSin koko viikonlopun ranneketta..Silti teemme osamme. Menemme tallille vanhan pajeronrotiskon sijaan polkupyörällä, poistamme patterit akkukäyttöisistä rukkasista, syömme eväsleivät lämmittämättä sekä suoritamme talven iltaratsastusten ja iltatallin jälkeisen elintoiminnot palauttavan suihkun 22 asteessa aiemman 42 asteen sijaan..Onnistuneita talkoita, kamut! Me klaaraamme tämän kyllä.
Myös talleilla vietetään energiansäästösyksyä. Oikeasti energiansäästösyksy tallilla on ikävä kyllä mahdottomuus, sillä koskaan talli ei vie niin paljoa energiaa kuin syksyllä. Pitäisi olla positiivinen, mutta jokainen kylmä ja sateinen päivä on kylmä ja sateinen, mutta myös jokainen ihana, aurinkoinen syyspäivä on muistutus siitä, mitä olemme menettämässä. Kun aurinko paistaa ja puut kimmeltävät väreissä, suomalainen hevosihminen on kuin sairaalan ikkunasta katsova vakavasti sairas, joka ajattelee, että tämä kaikki otetaan minulta pois liian varhain, liian julmasti..Meidän kai pitäisi murehtia ilmastonmuutostakin, mutta jätetään se muille. Hevosihmisillä on parhaillaan tarpeeksi ahdistusta alveissa, sähkölaskuissa ja rehukuluissa. Jos aurinko paistaa, haluan ajatella, että se lohduttaa ja lämmittää, eikä uhkaile hukuttavansa puolta maailmaa..Tallien energiansäästötalkoissa parhaita sotureita ovat alkuperäishevoset, jotka varastoivat energiaa säkään, kaulaan ja hännän tyveen. Liikutuksessa ne taas säästävät energiaa – ei evoluutio tai maailman tilanne anna yhtään järkevää syytä olla Glamourdale..Energiansäästöhevoselle energian hankkiminen on itseisarvo. Se on valmis käyttämään paljonkin vaivaa jyrsiessään, kaivaessaan ja kuoputtaessaan saadakseen varastonsa täyteen. Paras liikutus energiansäästöhevoselle onkin sen hengityksen kuunteleminen ja talutteleminen metsässä kuitenkin niin, että hevonen saa samalla valita, syökö se varpuja, juuria, hiekkaa vai lunta..Joku toki vielä ratsastaakin. Onneksi ratsastajia on jo pitkään neuvottu säästämään energiaa ratsastaessa. 2020-luvulla me istumme, hymyilemme vähäeleisesti ja käytämme pehmeitä, nopeita ja täsmällisiä apuja. Kauas menneisyyteen on jäänyt puristaminen, hikoilu, satulan tuuppaus, potkiminen tai vetäminen..Joissain asioissa energian säästäminen on vaikeampaa. Jos suljen ovet, tulee hepoille puhkuri. Jos rajoitan heinää, tulee vatsahaava. Jos sammutan valot, hevoseni ei näe lukea lehteä. Ja jos jätän satulahuovan ostamatta, menetän paljon hyvää oloa, jota hevosharrastukseni loputtomassa suon tarpomisessa olisin kiivaasti kaivannut..Onneksi voimme iloita siitä, että emme ole koneistaneet tallejamme, niin kuin kaiken maailman hölmöt ovat tehneet navetoilleen. Sen sijaan meillä on kolme kovaa: kottikärry, talikko ja ripeä muija, ja sillä kombolla on yksi ja hailea, koska Olkiluoto kolme alkaa kunnolla syöttää sähköä valtakunnanverkkoon..Eikä meillä ole myöskään lämmintä maneesia, ei lippuja aurinkotourille Espanjaan eikä edes HIHSin koko viikonlopun ranneketta..Silti teemme osamme. Menemme tallille vanhan pajeronrotiskon sijaan polkupyörällä, poistamme patterit akkukäyttöisistä rukkasista, syömme eväsleivät lämmittämättä sekä suoritamme talven iltaratsastusten ja iltatallin jälkeisen elintoiminnot palauttavan suihkun 22 asteessa aiemman 42 asteen sijaan..Onnistuneita talkoita, kamut! Me klaaraamme tämän kyllä.
