Kolumni: "Kaiken oppimisen äiti on tehdä rauhalliseen tahtiin uusia asioita"

Taitolajien oppiminen perustuu tarkoin ja hartaasti toistettuihin osioihin, jopa pienen pieniin yksityiskohtiin, jotka suoritetaan hitaasti ja oikein. Toistot muodostavat työmuistiin kuvion, joka siirtyy levon aikana pitkäkestoiseen muistiin, näin karkean yksinkertaisesti ja kotikutoisesti ilmaistuna..Hitaasti harjoittelu ei tarkoita sitä, että ihminen olisi pölvästi, vaan sitä, että ainakin hän on tietoinen siitä, miten eläin oppii. Oikeat perusasiat muodostavat vankan pohjan lajin taitotason asteittaiseen nostamiseen ja sitä kautta menestykseen, edellyttäen, että ne perusasiat tarkistetaan jokaisen harjoituskerran alussa. Aivoilla on ihmeellinen taito piilottaa muistamattomuuden lokeroon aiemmin opittuja juttuja..Kaiken oppimisen äiti on tehdä rauhalliseen tahtiin uusia asioita..Saaliseläimet, kuten hevoset, osaavat laukata jo varsaikäisestä asti hana auki, koska nopeus on niiden geeneissä, sitä ei tarvitse alussa treenata. Mutta liiallinen vauhtitreeni liian nuorena pilaa liikkeet, sanovat ravivalmentajat, ja liian varhainen vauhdin haku esteradalla voi kadottaa ratsastettavuuden, jolloin hevoselle saattaa tulla huonoja ja tosi huonoja kokemuksia. Ratsastajalle myös..Niinpä kaiken oppimisen äiti on tehdä rauhalliseen tahtiin uusia asioita. Ne auttavat siihen, että me ymmärrämme, milloin ja miten hevonen ymmärtää meidän ymmärtävän..Esimerkiksi, ymmärrämmekö me taivutuksen tarkoituksen siten, että hevonen ymmärtää, mitä me yritämme tehdä? Onko avotaivutus hevoselle ominainen liike, vai pitääkö se sille vääntää rautalangasta? Hoksaammeko me sen merkityksen katsomalla, miten hevonen poistuu kunnioittavalla avotaivutuksella pois vahvemman alta? Pehmeästi ja rauhallisesti, seuraten pyöröpaalin, jos se on ruokapöytänä, muotoa seuraten. Nöyrtyen suosiolla..On tärkeää muistaa, että kaikki hevoset ovat lainalaisilta, lajityypillisiltä ominaisuuksiltaan samanlaisia. Me jalostamme kesyhevosia muokkaamalla niitä koulutuksen avulla sellaisiksi, että ne sopivat haluamaamme käyttötarkoitukseen. Jos ne käyttäytyvät kuin pelokkaat villihevoset, olemme tehneet vääriä ratkaisuja ja uponneet suohon..Jos ne käyttäytyvät kuin vetelä ja haluton teini, olemme edelleen syvässä suossa; joskus pysyvästi, jos apua ei ole lähellä. Me jäämme siihen harhaluuloon, että hevonen pelleilee, emmekä pääse siitä harhasta eroon, ellemme saa herätystä..Mutta jos hevoset, meidän avullamme, ymmärtävät meidän tavoitteemme olla se luotettava turvatalo, johon ne voivat piiloutua vaaroilta, niin me ymmärrämme miten ne oppivat omalla tiedollisella tasollaan kaiken, mihin me niitä tarvitsemme, ilman pakkoa ja perkelettä, mutta omat rajansa sekä meidän rajamme tunnistaen, jos vain annamme niille aikaa. Ensin hitaasti ja suoraviivaisesti toistaen, sitten vähitellen lisäten kaasua, kunnes tunnemme hevosen henkisen ja fyysisen tasapainon olevan kunnossa; toki ihmisen tasapainon myös..Sen jälkeen myös satulaan nousu on vähemmän ongelmallista..Ja jos se ei ihan heti onnistu, niin maastakäsin koulutus auttaa. Sitä tulivat Kyra ja ’Rikukin’ opettamaan Suomeen.

Kolumni: "Kaiken oppimisen äiti on tehdä rauhalliseen tahtiin uusia asioita"

Marjut Andersen

Aiheeseen liittyvää