Kolumni: Idoli eikä turhaan

Kyrklund on ollut vuosikymmenet ainoa suomalainen ratsastaja, jonka suuri yleisö tietää nimeltä Christopher Wegeliuksen lisäksi. Piia Pantsu menestyi aikanaan valtavan hyvin, mutta hän ei ehtinyt naulata nimeään tunnetuksi. Henri Ruoste ja Juuli Kontio lähestyvät tunnettavuutta, mutta siitä puuttuu vielä mitali tai jonkin pankin pääjohtajuus kriisiaikana..Ratsastuspiireissä Kyrklund on arvostettu, mutta kotimaisissa kouluratsastus- ja ratsastuskoulupiireissä hän on jumaloitu. Jokaisessa Suomen ratsastuskoulussa tehdään viikoittain ellei päivittäin asioita hänen oppiensa mukaan. Se on pienessä maassa iso vahvuus – etenkin kun Kyrklundin linjat ovat monelta kantilta viisaita ja ne myös kehittyvät..Kyrklundin suosio nousee paitsi menestyksestä myös persoonasta. Mediatilaisuudessa Kyrklund kertoi, että ei ole koskaan rakentanut julkisuuskuvaansa. On vain yksi Kyra Kyrklund, joka voi hyvin, kun ratsastus lajina voi hyvin..Kyrklund on yhtä aikaa täysin omalla tasollaan ja katsojan kanssa samassa skenessä..”Noin mulle kävi maailmancupin finaalissa”, hän lohdutti maanantaina Antti Lehtilää, jolta ohjat valahtivat kädestä kesken treenin, jossa harjoiteltiin ratsastamalla kankisuitsituksella 1+3-tyylillä..Toki se tuokin treeniin tiettyä maanläheisyyttä, kun päivittäinen työ on informoida ratsastajaa, että odotapas vähän, hevosellasi on nyt kakkahätä..Myös Kyrklundin eläinrakkaus tekee hänestä tavallisen. Kun taiteilija Katja Hannula tuli lahjoittamaan taulua esiintymisen päätteeksi, Kyrklund kysyi, saako hän Hannulan pienen koiran..Kyran klinikoiden yksi vahvuus on hänen kykynsä jakaa huomio yleisön ja ratsukon kesken. Sen moottorina lienee halu opettaa ja tehdä työnsä hyvin, sekä loppumaton kiinnostus hevosiin ja kouluratsastukseen..Kyrklund seuraa ratsukoita intensiivisesti, olivat ne millä tasolla tahansa. Siinä on jotain hyvin sympaattista, että sama henkilö, joka valmentaa miljardööriratsastajia arvokilpailumitaleille, keskittyy täydellisesti sielukkaaseen, mutta perin juurin punkeromaiseen suomenhevoseen, joka kävelee liian hätäisesti..Jos yksi asia Kyrklundin viime aikojen julkisuudessa häiritsee, se on se, kuinka eläintenkouluttajat yhteisönä täydellisesti ohittavat hänen palkintonsa. Se on outoa, sillä Kyrklund on hevosten koulutuksessa kansainvälinen tienraivaaja, ja hänen opetuksensa jokainen osanen ottaa huomioon hevosen lajityypillisen käytöksen ja sen tavan oppia..Onneksi kuulijoita ja arvostajiakin riittää. On koko Suomen hevosalalle kullanarvoista, että ratsastuksemme kivijalka on Kyrklundin systeemi ja että hän käy sitä säännöllisesti jakamassa tyylillä, joka pitää katsojat otteessaan..En vielä tiedä, pystyykö edes Kyrklundin karisma täyttämään Jäähallin, mutta kyllä sitä pitäisi yrittää. Ja ratsastuskoululaiset puoleen hintaan.

Kolumni: Idoli eikä turhaan

Aiheeseen liittyvää