Kesästä parhaiten mieleeni jäi Kuninkuusravien huima yleisömäärä. Oli mielettömän hienoa nähdä kaikki 45 625 kävijää katsomossa. Olen vielä nuori tämän lajin parissa ja väkisin tulee mietittyä millainen suomalainen raviurheilu on esimerkiksi minun ollessa viisikymppinen. Tuohon on vielä aikaa 30 vuotta, joten paljon ehtii ennen sitä tapahtua. Tuo viikonloppu ainakin loi itselle vahvasti uskoa tulevaisuuteen ja toden totta näytti, kuinka paljon raveissa ja suomenhevosessa on vetovoimaa. Uskon monen muunkin ajattelevan samoin. Muissa isoissa kaksipäivissä raveissa oli vähän niukasti väkeä aiempiin vuosiin nähden, mutta Kuninkuusravit räjäyttivät potin. Evartin ja Parvelan Retun välinen matsi Kuninkuusraveissa piirtyi ikuisesti mieleeni. Kaikki ne kolme jännittävää osamatkaa muistan varmasti loppuelämäni. Viimeisen matkan ylivoima tämän kaksikon osalta muihin oli hienoa seurattavaa. Katsomossa sai toden teolla jännittää kestääkö Evartin köysi kiinni Parvelan Retun peesissä, vai voiko tämä pudottaa tuon hurjan matkavauhdin myötä vielä Evartin matkastaan.Tammojenkin puolella kamppailu seppeleestä oli upea, sillä marginaalit olivat tänäkin vuonna todella pienet. Kaikki se draama vielä kiteytyi päätösosamatkaan Lakan Leijan laukattua. Tuo laukka saattoi ratkaista koko kilpailun. Tammojen kaarruttua päätösmatkalla loppusuoralle Antti Perttunen hyppi tasajalkaa penkillä kannustaen isäänsä ja hevosta. Noilla hetkillä näkee, kuinka isoista asioista radalla kamppaillaan ja kuinka suuri merkitys niillä katsojille on. Santtu Raitala ja Tapio Perttunen toimivat viime vuoden tapaan ravikuninkaallisten ohjastajina. Rautaisia ammattilaisia molemmat ja molemmat alansa huippuja, jotka osaavat ottaa vaikeatkin tilanteet vastaan haasteina.Kiire on ollut välillä Suomen teillä temppuillessa. Muutin Hevosurheilun pestin alettua Liperin Ylämyllyltä pääkaupunkiseudulle, joka oli myös omalla tavallaan jännittävää. Pohjois-Karjalassa elämänsä asunut joutui ainakin osittain itsenäistymään.Olen kiertänyt kesäkuun alun ja tämän päivän eli 12. lokakuuta välisenä aikana 46 ravit. Kilometrejä Volvon mittariin on tullut noin 24 000 ja huomenna torstaina matka jatkuu Joensuun raveihin. Erityisesti Helsinki-Joensuu-Helsinki väliä on tullut rullattua ja välillä on pelottanut kestääkö Volvo. Tarkkojen tutkimusten jälkeen täytyy muuten todeta, että Varkaudesta löytyy pääsääntöisesti tuon välin halvinta dieseliä. Kesäravit ovat hieno keksintö. Ihmiset ovat iloisella tuulella ja varikollakin meininki on tavallista rennompi. Hymyä riittää ja aina ravien jälkeen on itselläkin hyvä mieli. Kesäradoilla huomaa, kuinka yhteisöllistä raviväki monesti on, jos halutaan olla. Kyläläiset paiskivat yhdessä töitä ravien eteen ja tekevät tapahtumasta ainutlaatuisen. Ensi kesänä lupaan käydä ainakin kahdella minulle uudella kesäradalla aistimassa tunnelmaa. Mitkä ne ovat, sen näyttää aika.Tulin töihin Hevosurheiluun suoraan armeijasta. Tuo oli itselleni iso muutos. Pesti Hevosurheilussa on opettanut paljon ja olen saanut tutustua työn kautta syvemmin moniin hienoihin ravi-ihmisiin. Suoritin varusmiespalvelukseni Kainuun Prikaatissa ja tuona aikana pääsin käymään vain yksittäisissä raveissa. Korona oli jatkuvasti vahvasti prikaatin arjessa läsnä. Lomia myönnettiin tiukoin perustein ja kiinniolojaksot olivat aina kerrallaan neljä viikkoa. Armeijassa jo päätin metsäleirillä värjötellessä kylmissäni, että kun en pääse nyt raveihin, en sano jatkossa milloinkaan raveille ei. Tuo päätös on kannattanut.
