Kari Eriksson: Kommentteja ja kannanottoja MMM:n työryhmän raporttiin

Myös Hippoksen nykyinen järjestörakenne ja päätöksenteko saa osakseen kritiikkiä, pääosin aiheellista sellaista. Työryhmän raportti sisältää muitakin lajin kannalta tärkeitä osa-alueita.

Taustaa

Hippos ja samalla sen järjestörakenne täyttää ensi vuonna 50 vuotta. Hippoksen perustamisessa valtiovallalla oli suuri rooli. Hajanainen ja osin erillinen ja sekava järjestökenttä haluttiin koota yhtenäisen keskusjärjestön piiriin.

Hippos rakennettiin raviratojen ja hevosjalostusliittojen pohjalta, (Ravirengas ja Hevosjalostusliittojen keskusliitto ). Erona ravimaana menestyneen länsinaapuri Ruotsin vastaavaan järjestörakenteen syntyhistoriaan oli se, että siellä ravitaloudesta ovat vastanneet alusta asti pelkästään raviradat.

Hippoksen järjestörakenne oli kerrotulla tavalla jo alkujaan kompromissi. Kaksi hevostalouden kannalta tärkeää toimijaa muodostivat uuden keskusjärjestön. Hippoksen järjestörakennetta ei perustamisen jälkeen ole juurikaan muutettu. Kritiikki Hippoksen järjestörakenteesta on aiheellista ja tämä on huomioitu myös Hippoksessa.

Hippoksen järjestörakenteen uudistus

Hippoksessa on viime vuonna aloitettu ravialueisiin liittyvä hanke, jossa päämääränä on Hippoksen järjestörakenteen uudistaminen. Ajatuksena on kehittää ravialueilla toimiva raviratojen ja hevosjalostusliittojen muodostama paikallishallinto, joka huolehtisi aluesuunnittelun ja alueellisen päättämisen ohella jäsenten valitsemisesta Hippoksen valtuuskuntaan ja – hallitukseen.

Valtuuskunnan jäseniä ei kiintiöitäsi ratojen ja liittojen pohjalta, vaan tarkoitus olisi saada kunkin alueen parhaat henkilöt päättämään ravi-Suomen asioista. Hallituksen jäsenen valinta alueelta, taas muodostaisi perustan edustukselliselle demokratialle ja sille vastuulle, mitä hallituksen jäseneltä yhdistystoiminnassa ja päätöksenteossa yleensä vaaditaan. Todennäköisesti ravialueisiin perustuva valinta johtaisi nykyistä tasapuolisempaan ikä- ja sukupuolijakaumaan sekä valtuuskunnan että hallituksen osalta. Uskoakseni myös paljon morkattu hallituspaikoilla pelaaminen jäisi samalla historiaan.

Mikäli hanke etenee ja saa kannatusta, Hippoksen järjestörakenteen uudistus perustuu kerrotulla tavalla ravialueisiin. Tehdyt päätökset, muun muassa tuore päätös kehittää alueellista viestintää- ja tiedottamista, ovat osa suurempaa päätöskehystä. Itse alueisiin ja uuteen järjestörakenteeseen liittyvistä asioista pyritään kesän aikana kuulemaan sekä ratoja että liittoja. Mikäli saamme liitot mukaan hankkeeseen, voisi ravitalous perustua toimiviin ravitalousalueisiin. Tosin on todettava, ettei nykyinenkään järjestelmä estä hyvien ja tarpeellisten päätösten tekemistä. Esteet hyville päätöksille löytyvät sääntöjen ulkopuolelta.

Kilpailustrategia

Kilpailustrategia on ehkä raviurheilun ja erityisesti - talouden tärkein asia. Kilpailutoiminta antaa pohjan hevoskasvatukselle, hevosten omistamiselle ja lajisuosiolle. Sen merkitys korostuu, jos siinä tehdään virheitä tai jos siinä on puutteita. Työryhmä esittää totoravien vähentämistä ja kausiajattelua raviratojen suhteen. Työryhmän raportin esittelyssä arvioitiin oikeaksi totoravien määräksi 400 ravipäivää ja läpikauden raveja ajavien ratojen määräksi 6 – 8 ravirataa. Päämäärät esitykselle ovat selvät. Palkintoja tulisi saada korotetuksi arkiprofiiliraveissa. Edelleen tarkoitus on tehostaa raviratojen toimintaa.

Meillä Suomessa hevosenomistaminen perustuu harrastajiin. Nekin, jotka pitävät hevosia pelkästään ammattivalmennuksessa ovat hevosenomistajina pääosin harrastajia. Hevosia ammatikseen omistavia tahoja ei juuri ole, hevoskasvatus on oma lukunsa. Raviurheilu on lajina erilainen verrattuna moneen muuhun. Raviurheilussa kilpaileminen aloitetaan ammattilaisten kanssa samalta tasolta. Meillä ei tunneta Puulaki- tai Suomi-Sarjaa.

Hippoksen voimassa oleva strategia pitää sisällään kolmiportaisen raviurheilun, jossa jokaisella alan ihmisellä on mahdollisuus harjoittaa lajia haluamallaan tasolla. Lisäksi raviurheilun porrastaminen sisältää mahdollisuuden noususta ja kehittymisestä sekä hevosen että hevosihmisen osalta. Muistettava on myös se, että raviurheilu perustuu toiveeseen. Ehkä juuri tämän on se ihmeravuri tai ehkä ensi kausi alkaa tuomaan voittoja. Tätä toivoa emme saa menettää, emmekä antaa siihen aihetta.

Paikallisravit ja erityisesti uusi konsepti Lähiravit olisivat hyvä tapa aloittaa raviurheilu. Ongelmaksi muodostuu näiden rahoitus ja sitä kautta hallittu toteutus. Paikallisravit ovat hevosjalostusliittojen ja paikallisten hevosseurojen järjestämiä ravitapahtumia, joissa on mukana voimakkaasti talkoohenki. Pienet palkinnot eivät ole vähentäneet ravien suosiota. Lähiravit herättivät suunnitteluvaiheessa raviväessä paljon toiveita. Kysymys on ravitoiminnasta, jossa poni- ja hevosravit yhdistetään totottomaan ravitapahtumaan. Ongelmana on tässäkin rahoitus. Nykyinen tukipolitiikka ei ole mahdollistanut lähiraveja ajaville radoille toiminta- tai palkintotukea. Ratojen toimintatukea ohjaava EU-notifikaatio koskee vain keskusrata Helsinkiä ja maakuntaratoja sekä näiden osalta vain totoraveja.

Kilpailevien hevosten, valmentajien ja hevosia kilpailuttavien omistajien määrä on laskenut viimeisen viiden vuoden aikana pelottavalla vauhdilla. Näin vaikka palkintoja on samaan aikaan korotettu merkittävästi. Ohessa yksinkertainen taulukko raviurheilun kannalta tärkeiden suureiden kehityksestä kuluneen viiden vuoden ajalta:

Tilastoista voi tehdä monenlaisia päätelmiä. Ehkä tästä olisi pääteltävissä, että palkintojen merkittäväkään korottaminen ei takaa kasvatuksen ja hevosenomistamisen kasvua. Tätä tukee se, että vuonna 2015 ratojen maksaman palkinnot olivat vielä alempana kuin seurantavuonna 2016 (17,3 milj.). Yhteiskunnan muuttuminen ja hevosenomistamiseen liittyvät rakenteelliset asiat ovat olleet tässä alenevassa kehityksessä merkittävässä roolissa.

Suomen Luonnonvarakeskuksen / Markku Saastamoisen selvityksessä (Suomen ravialan nykytila, Suomen Hippoksen tilaama selvitys 15.3.2019, Markku Saastamoinen / Luonnonvarakeskus LUKE) on otettu kantaa muun muassa siihen, että tiettyjä suurkilpailuja lukuun ottamatta ykköspalkinnolla ei ole yhteyttä lajisuosioon. Mainittua johtopäätöstä tukee myös tämän kevään Turun pääsiäisravien ja Forssan lauantai-ravien, molemmat alhaisella profiililla ajettujen ravitapahtumien, suuri yleisömäärä ja suosio. Saastamoisen ansiokkaassa selvityksessä otetaan paikallisten ravitapahtumien merkitykseen kantaa seuraavasti:

”Huippu-urheilua edustavien, kenties jo brändeiksi muodostuneiden tapahtumien rinnalle lienee tarpeen kehittää harrastaja- ja aloittelijalähtöisiä ravikilpailuja esimerkiksi paikallistasolla, minkä mahdollistaa tiheä rataverkkomme. Tällaisten ravien avulla rakennetaan urapolkuja niin omistajille, valmentajille kuin hevosillekin, ja samalla voidaan jakaa palkintorahoja pienemmälle hevosjoukolle korkeamman tason kilpailuissa. Näin ravit voivat saada myös ” paremman tarkoituksen ” ja merkityksen arvoketjussa eri osille, eli kasvattajille, omistajille, valmentajille, ravien järjestäjälle ja yleisölle. Paikallistapahtumiin voinee saada myös paikallisia sponsoreita alueen yritystoiminnasta, joille ravit voivat tarjota näkyvyyttä ja vastinetta. Ilman ravien tasoluokitusta useille samana päivänä järjestettäville raveille ei välttämättä ole perusteita. Ne eivät aina yllä hyvälle kansallisellekaan tasolle, vaan ovat hyvin paikallisia ja alueellisia tapahtumia, eivätkä verrattavissa tasoltaan ja kiinnostavuudeltaan esimerkiksi pallopelien valtakunnallisiin sarjoihin ”.

Oman näkemykseni mukaan harrastuksen tai elinkeinon harjoittamismahdollisuuksien vähentäminen vaikuttaa suoraan lajin kiinnostavuuteen. Me tarvitsemme laadukkaita totolähtöjä, ehkä jatkossa vielä nykyistä enemmän. Samaan aikaan meillä tulee olla tarjolla mahdollisuus harrastaa lajia laajasti ilman rajoituksia.

Lähiravitoiminnan hyväksyminen tukikelpoiseksi ravitoiminnaksi helpottaisi huomattavasti tätä tärkeää kilpailumahdollisuuden tarvetta. Totottomat ravit eivät estä hyvää ravitapahtumaa. Toinen vaihtoehto on ravien voimakkaampi profilointi. Voisimmeko maksaa kakkosraveissa reilusti pienemmät palkinnot ja puuttua myös ravipäivästä tai yleisemminkin raviradoille maksettavien toimintatukien perusteisiin ja määriin. Kysymys olisi ravien profiloinnista, ei niiden vähentämisestä. Myös raviratojen kausiajatteluun voisi tehdä järkeviä muutoksia. Mikä on optimaalinen läpivuoden raveja ajavien ratojen määrä on tarkkaan harkittava asia. Pitkät kuljetusmatkat ja nykyinen polttoaineen kallis hinta asettaa rajoituksia kilpailumatkoille. Pelkkä ravipäivien vähentäminen tarkoittaa alenevan kehityksen hyväksymistä ja ainakaan allekirjoittanut ei ole siihen valmis.

Raviratojen tuotonjaosta

Uuden Veikkauksen perustaminen vuonna 2017 ja raviurheilun siirtymisen osaksi valtionapulainsäädäntöä noudattavaan järjestelmään oli raviratojen tuotonjaon mullistava asia. Aiempi pelitoiminta ja tarkemmin pelialueisiin sekä yhteistyökumppanimyyntiin perustuva ansaintamalli muuttui osaksi historiaa.

Yhteistoiminta oman ministeriömme kanssa on toiminut hyvin ja raviratojen talous on vakautunut säännöllisen tukijärjestelmän avulla. Ongelmat ovat tulleet, pääosin lainsäädäntöön tai EU-notifikaatioon liittyvistä säädöstason vaatimuksista. Toivon mukaan raviratojen rahoitukseen voitaisiin löytää työryhmän esittämiä, uusia dynaamisia malleja. Hippos on ollut ja on edelleen innokkaasti mukana tässä työssä ja uskon, että sama koskee raviratoja ja kaikkia raviurheilun toimijoita.

Nuorisotyöstä

Mikään laji ei tule toimeen ilman nuorisoa. Hippos on tehostanut toimia nuorisotyön suhteen ja olemme menossa parempaan suuntaan. Ehkä lajin luonteesta johtuen nuorityö ei yllä siihen, kuinka vahvaa tämä työ on esimerkiksi jääkiekossa ja jalkapallossa.

Poniravitoiminta, ravikerhot ja ravikoulut ovat kaikki asioita, joilla nuoren hevoskipinä voi syttyä. Varsinaisen ravikoulun ylläpitäminen edellyttää yleensä yhteistyötä alan oppilaitosten ja raviratojen välillä. Myös nuoren ravivalmentajan tietä koulunpenkiltä raviyrittäjäksi tulisi helpottaa. Olen aiemmin esittänyt järjestelmää, jossa valmistuneelle nuorelle valmentajalle tarjottaisiin mahdollisuus aloittaa ura esimerkiksi hevoskoulun yhteydessä, mahdollisesti yhdessä muiden nuorten valmentajien kanssa. Alaan kiinni pääseminen pitäisi tehdä nykyistä helpommaksi. Tällä hetkellä lahjakkaankin nuoren, ilman isoa alkupääomaa olevan, on lähes mahdotonta aloittaa omaa valmennustoimintaa.

Nuorten saaminen mukaan ravipäätöksentekoon on tärkeää. Jo nyt raviratojen ja liittojen toiminnassa on mukana paljon nuoria. Edellä kerrottu alueisiin perustuva järjestelmä edesauttaisi nuorten siirtymistä mukaan myös valtakunnalliseen ravipäätöksentekoon. Kysymys tulee olla todellisesta mahdollisuudesta, ei siitä, että tärkeä asia ohitetaan kiintiöajattelulla ja ollaan tyytyväisiä, kun ”mukana on malliksi joku nuori”. Toisaalta se julkinen arvostelu, joka on usein kohdistettu Hippoksen valtuuskuntaan, on pääosin perusteetonta. Hippoksen hallituksella on laaja mahdollisuus tehdä itsenäisiä päätöksiä isoistakin asioista. Asioiden ratkaiseminen ei ole jäänyt valtuuskunnasta kiinni.

Raviurheilu on tasapuolista ja –vertaista urheilua ja ajanvietettä. Yhteiskunnassamme on tällä hetkellä laaja ja aktiivinen seniorikansalaisten joukko. Yhtälailla raviurheilulla on tarjolla heille elämyksiä ja suuria tunteita kuin kaikille muillekin. Virkeät seniorit voivat antaa oman suuren panoksensa raviurheilun kehittämiseen.

Lopuksi

Edellä mainitut kannanotot ovat ajatuksia ja päätelmiä, eivät valmiita päätöksiä. Hippos tutkii ja ottaa ministeriön työryhmän esitykset käsittelyyn nopealla aikataululla. Tulemme neuvottelemaan raporttia ja siihen liittyviä asioita oman ministeriömme kanssa ja kuulemaan raviurheilun eri sidosryhmiä.

Kysymyksessä on kaikilta osin tärkeät asiat ja toivottavaa olisi, että ravikenttä kävisi aiheesta vilkkaan ja rakentavan keskustelun. Raviurheilu on monipuolinen laji ja erilaiset mielipiteet ovat sallittuja ja lisäksi ne rikastuttavat itse pääasiaa. Tässä vaiheessa haluan, omasta ja Suomen Hippoksen puolesta kiittää työryhmää perusteellisesta työstä ja hyvästä raportista. Ilmari Halisen muisto on mukana raportissa ja se jää meille kaikille varmasti pysyvästi mieleen.

Kari Eriksson
Suomen Hippoksen hallituksen puheenjohtaja