Näkökulma: Katja Melkko tyhjensi pajatson

Viime keskiviikkona Hevosurheilun sivuilta (HU 17.4.) ja digipalvelusta oli mahdollisuus lukea Harri Lindin toimittama Kuukauden henkilö -juttu Julmyrassa valmentavasta Katja Melkosta. Taiten tehty artikkeli kannattaa lukea, jos se on mennyt ohi silmien..Lumijoelta suoraan Ruotsiin muuttanut Melkko sanoi tyylilleen uskollisena suoraan sen, mitä monen voi olla vaikea ottaa vastaan. Hänet tuntien paljon jäi vielä sanomatta, sillä Melkon ajatukset ovat monelta osin edellä aikaansa jopa Ruotsissa, Suomesta puhumattakaan..Melkon mukaan hevosmiestaito on katoamassa, koska hevosia käytetään pääasiassa vain urheiluun. Hän on huomannut, että jopa lajin sisällä ollaan vieraantuneita eläimestä..Jos pohtii lieveilmiöitä, niin tuolloin suhde hevoseen muuttaa askel kerrallaan muotoaan, eikä itse hevosella lopulta ole enää mitään arvoa – ellei se menesty. Voi hyvällä syyllä kysyä, kuinka moni hevosten kaltoinkohtelu juontaa juurensa siitä, ettei hevonen ole ollut riittävän hyvä kilparadoilla. Se voi saada stressaantuneen ihmisen purkamaan ahdistustaan eläimeen..Melkko nostaa esille myös huolen eri sidosryhmien vieraantumiseen hevosesta. Voi vain kuvitella, miten paljon ajatuksia virtaa huipulle nousseen ammattivalmentajan päähän, kun hän joutuu päivä toisensa jälkeen tekemään töitä tällaisessa toimintaympäristössä. Luottamusta pitää rakentaa ylhäältä alaspäin, jolloin se palaa aina kiitoksena takaisin..Eläinten hyvinvointi on ainakin useimpien huippuvalmentajien listan kärjessä. Melkko kysyy aiheesta, onko erilaisten rikkeiden käsittelyn ja säännösten osalta menetetty suhteellisuudentaju? Käteen lyödään romaanin verran ohjeita, ja kun olet kaiken ohjeistuksen sisäistänyt, on valtaosa vastuusta siirtynyt sinulle. Illalla nukkumaan mennessä joutuu miettimään valmentajavastuun taakkaa. Se ulottuu myös mahdollisiin tapahtumiin, joiden hallinta ei ole omissa käsissä. Kuulostaa hurjalta..Melkko pohtii omaa rooliaan lajin parissa. Ravivalmentajan tehtävä on valmentaa ja hoitaa ravihevosia. Toki siihen kuuluu yhteydenpitoa omistajiin, median palvelemista ja yhteistyökumppanien intressien edistämistä. Jokaisella pitää kuitenkin olla mahdollisuus ottaa oma roolinsa ja tapansa toimia. Show-ihmisiä ja hiljaisia raatajiakin tarvitaan, mutta pelkästään niiden avulla laji ei kehity..Melkon kaltaisille valmentajille tallikommentit ovat pakkopullaa. Ei pidä käsittää väärin. Varuste- ja treenimuutokset, sekä muut merkittävät tiedot hän tunnistaa pelaajille tärkeiksi. Melkon näkökulma asiaan on hyvin kunnianhimoinen ja yksinkertainen. Hän pyrkii kokonaisuutta ajatellen aina parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen hevosen urapolulla. Siltä pohjalta pelaaja pystyy jo aika hyvin tekemään omat valintansa. .Lindin tekemä lähikuvajuttu antaa raviurheilulle ja pelaajille Melkosta paljon enemmän taustatietoa kuin se, että Melkon pitäisi arvioida jokaiselle taholle erikseen oman valmennettavansa sijoitusta. Jossain vaiheessa on pakko pysähtyä pohtimaan, miten tiedonnälkäisen raviyleisön palveleminen onnistuisi nykyistä järkevämmin ja tehokkaammin myös valmentajan näkökulma huomioiden..Melkosta piirtyy artikkelissa kuva naisesta, joka ui vastavirtaan. Tietyllä tavalla näin varmasti onkin, mutta onko lopulta kuitenkin niin, että aika moni muu antaa virran viedä mennessään ilman omaa navigaattoria, joka on kadoksissa joko rohkeuden tai elämän arvojen puuttumisen vuoksi? Melkko pohtii kaiken aikaa tulevaisuutta, jotta hän voi perustella itselleen ratkaisut, jotka aikoo seuraavaksi tehdä..Melkko luonnehtii itseään vahvaksi, mutta herkäksi. Ihmiseksi, joka ei halua kulkea keskijoukon mukana. Nämä luonteenpiirteet tekevät elämästä samaan aikaan suoraviivaisen helppoa ja monimutkaisen vaikeaa. Siksi moni valitsee toisenlaisen tien, joka harvoin johtaa menestykseen, josta Melkko on perheensä ja henkilökuntansa kanssa päässyt nauttimaan..Katja Melkko: Umpikuja vai uusi suunta? – Ravivalmentaja pohtii arvojaan ja hevosalan tulevaisuutta

Näkökulma: Katja Melkko tyhjensi pajatson

Aiheeseen liittyvää