Kevään budjettiasioita

Oripäivien pitäisi olla kasvatuksen suurtapahtuma, mutta ikävä kyllä ne eivät sitä enää ole, mikä ei ole pelkästään Hippoksen vika. Oreja ei vain haluta tuoda näytille. Ihmiset ovat ehkä jotenkin ymmärtäneet, että orin pitäminen on yksi saakelin työmaa.

Orin laittaminen on kallista ja epävarmaa, ja jos se sattumalta hyväksytään, avautuu silloinkin vain kaksi huonoa vaihtoehtoa: omistaja voi joko uhrata kesän joka toisen aamun ajelemiseen hevosensa kanssa oriasemalle, tai hän voi antaa orin seisomaan sinne, jolloin hän taas menettää ainoan järkevän vuodenajan tehdä hevosensa kanssa jotain itse.

Suomenhevosia tuodaan sentään näytille jonkin verran, mikä johtuu siitä, että suomenhevosihmiset ovat erityisen intohimoisia, eli hulluja, ja he myös tuntevat harteillaan velvollisuuden isänmaata kohtaan. Lahjakkaan puoliveriorin omistajan on pakko uskoa, että vaikka hänen hevosensa on aivan valtavan hieno, on Dominator tai Glamourdale kuitenkin ehkä vielä hienompi.

Suomenorilla taas on monta syytä päästä jatkamaan sukua. Ensinnäkin se on omistajansa paras ystävä, ja se ei halua mitään muuta maailmassa niin kiivaasti kuin päästä levittämään geenejään. Lisäksi sillä on aina jokin supervoima, jota rotu tarvitsee: hämmästyttävä serkkulinja, kanelinkukertava hallakkoväri piilevänä, veret seisauttavia kilpailutuloksia Itä-Pohjanmaan käyttöcupissa tai niin mahtava luonne, että kun hevosella ajetaan perunapeltoa, sen selässä voi istua samalla neljä kakaraa foliopallot käsissään.

Viime viikonloppuna juhlittiin myös FWB-yhdistyksen, SRL:n ja Hippoksen Hevosgaala. Todennäköisesti yhteyttä oli pidetty jo ennemminkin, koska liiton tulos vaikuttaa siltä, että konsulttina on käytetty hevoskasvattajaa. Varsan kasvattaminenhan aloitetaan niin, että varsaprojektille laaditaan budjetti nollasummalla. Vuoden mittaan kuitenkin huomataan, että menopuolta on enemmän kuin arvattiin. On henkilöstökuluja, yllättäviä ostopalveluita ja iso määrä matka- ja majoituskuluja. Varsomisvuosi on kasvattajalle aina erityisen kallis.

Tulee myös päällekkäisiä kuluja: otetaan etäyhteyttä eläinklinikalle samalla kun toimitaan kotieläinlääkärin kanssa, ja lopuksi livetapahtuma siirretään reteästi Viikkiin.

Maailmantilannekin vaikuttaa. Esimerkiksi kasvattajan pääelintarvikkeista kahvin hinta oli viime keväänä huippukorkealla, ja pizzojen hinta taas on noussut kuluneen vuoden aikana 30,5 prosenttia.

On helppo kuvitella tilanne, jossa liiton talousvastaava pitää kädessään paperia surkeasta tuloksesta ja katsoo surullisin silmin hevoskasvattajaa. Onneksi hevoskasvattaja ottaa hänet kainaloonsa ja rutistaa. Hän on puolisonsa kanssa oppinut, miten nämä tilanteet hallitaan.

”Kyllä, tänä vuonna tässä oli paljon yllättävää, mutta joskus pitää satsata! Me ollaan saatu tosi paljon hyvää pöhinää varsan myötä, ja se on ollut investointi tulevaisuuteen. Meillä on pääomaa, joten käytetään sitä. Yritetään olla jatkossa tarkempia, mutta ei mietitä tätä tappiota nyt, mietitään olympialaisia”, hän sanoo silmät tuikkien.