Näkökulma: Kohti kausiajattelua - "Oma rata ja sen aseman säilyttäminen on tärkeää, mutta se ei saa olla itse tarkoitus"

Mikkelin ja Porin Toto75-ravien perumiset olivat ikävä asia. Voiko vahingosta oppia, ja miten siihen tulee suhtautua? Onko joku syyllinen, ja onko sitä ylipäätään tarpeen selvittää? Pitäisikö syyllisen sijasta miettiä syytä epäonnistumiselle?

Raviradan työt pyörivät kahdessa vuorossa. Raviradan toimisto hoitaa kilpailuihin liittyvät toimet ennen raveja, ravien aikana ja sen jälkeen. Ravien markkinointi, yhteistyökumppanit ja kaikki muu raviradalle tapahtuva, on myös toimiston vastuulla.

Toinen näkyvä ja itse ravikilpailun kannalta tärkeä osa on kilpailuorganisaatio. Kilpailuorganisaatio koostuu aktiivisista ja innokkaista toimihenkilöistä, jotka joko ilman korvausta tai nimellisellä korvauksella ovat mukana kilpailutapahtumassa ja mahdollistavat varsinaisen ravitapahtuman onnistumisen.

Mikkeli ja Pori ovat molemmat hyviä raviratoja. Mikkelin St Michel on ravikesän huippukohtia. Raviratana Mikkeli on Suomen nopein. Pori taas on valittu kaksi kertaa Vuoden raviradaksi.

Ideoita ja ajatuksia löytyy Porista muille malliksi asti. Nyt sattuneiden peruutusten vuoksi molemmat radat ja ratojen johto on julkisuudessa tuomittu. Kaikki aiemmin ratojen saavuttama hyvä on unohdettu.

Ravi-ihmiset ovat hyviä syyllisten hakemisessa ja syyttämisessä. Kiitoksen antaminen on paljon vaikeampaa. Miltä annetut moitteet tuntuvat kilpailuorganisaatiossa eli niissä innokkaissa hevosihmisissä, jotka oman työnsä ohella antavat suuren panoksen kotimaiselle raviurheilulle? Miten raviurheilun käy, jos heidän intonsa loppuu?

Selvityksiä on tehty lukuisia

Raviradat välttävät kesäratastatusta. Se, mistä tämä johtuu, on epäselvää. Keskusjärjestö Hippoksessa on vuosien varrella tehty lukuisia selvityksiä ja esityksiä kausiajattelun sekä ratojen profiloinnin osalta. Nämä esitykset ovat kaatuneet, usein ilman kummempia perusteita.

Oma rata ja sen aseman säilyttäminen on  tärkeää, mutta se ei saa olla itse tarkoitus. Helpottaisiko muutoksen aikaansaamista se, että kesäratastatus unohdettaisiin maakuntaratojen osalta? Nimitys voisi olla tämän sijasta kausirata. Radat voisivat myös vuosittain vuorotella kausipainotusten suhteen. Nimitykset voisivat olla tällöin kesäradan sijasta kevätkauteen tai syyskauteen painottuva kausirata.

Ravialueilla ja niihin liittyvällä ajattelulla pyrittiin luomaan kokonaisuutta, joka palvelisi laajemmin alueen ravitarjontaa. Työn jakamisella ja ratojen profiloinnilla oletettiin saatavan myös säästöjä. Jos ravirata ajaa vuosittain 10–15 ravipäivää, voi hyvin kysyä, onko täysipäiväinen toimitusjohtaja ja mahdollisesti myös kilpailusihteeri tarpeen.

Sopivalla kausiajattelulla ja työnjaolla jopa yksi henkilö voisi hoitaa useamman radan tehtävät. Tämä edellytyksellä, että kilpailuorganisaatio on kunnossa ja toimihenkilöiden sekä radan luottamushenkilöiden into korkealla.

Hyvässä kausiajattelussa kunkin raviradan vahvuudet sekä alueelliset riskitekijät voitaisiin huomioida suhteessa vuodenaikaan. Luultavasti ravien perumisilta olisi näin helpompaa välttyä.

Taannoinen ministeriön työryhmä otti mietinnössään kantaa kausiajatteluun. Työryhmän mukaan raviurheilun talvikaudesta huolehtisi vain kuusi ravirataa. Tässä, kuten mietinnössä muutoinkin, oli puutteita ja heikkouksia johtopäätösten osalta. Huomiotta jäi se, että varsinainen talvikausi ei ole radan hoidon tai ravien järjestämisen kannalta vaikeinta aikaa. Ongelmat keskittyvät useimmiten syyskauden alkavaan talveen ja kevään kelirikkoaikaan.

Toisaalta muutaman radan vetovastuu johtaa näiden osalta kohtuuttomaan tilanteeseen. Talvipäivät ovat pois hyvistä ja asiakasystävällisistä kesäravipäivistä. Kun tähän lisätään se, että näiltäkin vastuuradoilta haluttiin vähentää ravipäiviä, on kokonaisuus kohtuuton.

Pelkät palkinnot eivät merkitse

Työryhmä esitti lisäksi ravipäivien vähentämistä. Pyrkimyksenä tässä oli sopeuttaa ravipäivien määrä laskevaan hevosmäärään ja siirtää palkintopottia harvempiin raveihin. Suuret muutokset vaatisivat myös taustatyötä. Mietinnössä tämä puoli oli laiminlyöty.

Vuodesta 2015 vuoteen 2022 harrastajalisenssien määrä on laskenut 5 959 lisenssistä 4 231:een eli 29 prosenttia. Luvut kotimaisten kilpailevien lämminveristen osalta ovat samaa suuntaa: vuonna 2015 3 739 kilpaillutta hevosta ja vuonna 2022  2 609 hevosta, laskua 29,3 prosenttia.

Samaan aikaa kilpailupalkinnot ovat nousseet 27,4 prosenttia (17,3–23,8 miljoonaa euroa). Yksinkertainen johtopäätös voisi olla se, että raviurheilussa on muutakin merkityksellistä kuin palkinnot. Myös raviurheilun yhteisöllisyys sekä raviurheilun tulevaisuuteen liittyvät toivo ovat asioita, jotka tulisi huomioida päätöksenteossa.

Suomessa hevosen omistaminen perustuu lähes yksinomaan harrastajiin, olipa kysymys yksityisistä henkilöistä tai yhteisöistä. Myös ammattivalmentajien asiakkaat ovat raviharrastajia. Ravien profiileja voi muuttaa ja kustannuksia karsia. Ravien lopettaminen on toinen juttu. Minkään lajin suosio ei kasva lajin harjoittamismahdollisuuksia vähentämällä.

Rakenteelliset muutokset vaativat selvitystä ja maalaisjärkeä. Vääriä ratkaisuja on hankala korjata, ja sitä hevosihmistä, joka lopettaa raviurheilun, on vaikea saada uudestaan lajin pariin. Rakenteelliset muutokset ovat tarpeen, mutta ne eivät saa heikentää lajin elinvoimaisuutta. Raviurheilun harjoittaminen tulee olla mielekästä ja iloa tuottavaa. Itse lajia on voitava harjoittaa koko Suomessa. Ja jos vahinko sattuu, siitä tulee ottaa oppia syyllisten hakemisen sijasta.

Kari Eriksson,

Suomen Hippoksen valtuuskunnan jäsen