Jäitä hattuun ja jotain rajaa siihen, mitä uskottelee nuorelle ihmiselle! Realistia hirvittää kuunnella näitä juttuja. Ei se pelkkä usko unelmiin auta. Tarinat siitä, kuinka köyhä, mutta lahjakas tyttö ahkeruudella raivaa tiensä huipulle, ovat vain satuja. Ehkä mahdollisia 20 vuotta sitten, ei enää.Juttu menee niin, että koska nuorten ratsastajien taidot eivät vielä riitä kouluttamiseen, he tarvitsevat valmiiksi koulutetun hevosen. Ja sellainen maksaa.Ratsastuskoulussa harrastaminen on tavallisen palkansaajan ulottuvilla, mutta kilparatsastukseen harvan nuoren vanhempien rahat riittävät.Kilparatsastus on muuttunut vain erittäin varakkaiden lajiksi, jopa Suomen kansallisella tasolla..Meidän neidin harrastukseen uppoaa 100 000 euroa vuodessaeräs isä kisojen katsomossa. Kansainvälisellä huipulla näkee sitten kahdenlaisia lähtökohtia – ollaan joko miljardöörejä, tai sitten niitä, jotka tulevat niin vanhoista ratsastajasuvuista, että jo isoisä on ollut olympiamitalisti.Kyselin useilta ammattilaisilta hintoja niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Mitäs sanotte: Ratsastettavuudeltaan helppo ja terve, 8–12-vuotias estehevonen metrin luokkiin Suomessa, 20 000 e, 120-luokkiin 30 000 – 40 000, 140-luokkiin vähintään 100 000 e.Nämä hinnat pätevät, jos haluaa saada ruusukkeita Suomessa. Jos unelmat ovat kansainvälisillä radoilla, pitää summiin lisätä vielä iso kasa lisäeuroja.Kouluhevosten hinnat ne vasta ovat nousseetkin. Vaativa A -tasolle koulutettua hevosta ei saa alle 40 000 euron, edes sellaista, joka riittäisi Suomen radoille. Jos inter on tavoitteena, liikutaan 60 000 – 80 000 eurossa. Suomen GP-luokkiin tarvitaan vähintään 100 000.Ja jos kansainvälisille dressage-radoille halajaa, vain taivas on hintakattona, 200 000 – 300 000 euroa on GP-hevoskaupoille riittävä pohjahinta.No, nyt junnulle on sitten hankittu hevonen. Mitäs vielä: tallipaikka, valmennus, kisakustannukset, eläinlääkärin kulut. Kuljetuskalusto. Pieni kahden hevosen hevosauto maksaa käytettynäkin yli 50 000. Hevosrekkojen hinnat liikkuvat sadoissa tuhansissa euroissa.Entä kuukausittaisia kulut? ”Meillä menee tähän touhuun 2 500 – 3 000 euroa kuussa”, kertoi kilpailevan nuoren vanhempi, jonka perheessä on yksi hevonen. ”Meidän neidin harrastukseen uppoaa 100 000 euroa vuodessa”, valaisi eräs isä. Hänen teini-ikäisellä tyttärellään on kaksi kansallisen tason hevosta.Nyt vähän jo pyörryttää. Ei ole ihan tavallisen palkansaajan harrastus tämä.Mitä siis voi tehdä nuori kilparatsastaja-unelmiaan tavoitteleva nuori ratsastaja, joka tulee tavisperheestä?Talliorjaksi Keski-Eurooppaan ei kannata lähteä, siitä ei tie kilparadoille aukea. Ei, vaikka olisi kuinka ahkera ja nöyrä, joita ominaisuuksia aina muistetaankin korostaa.Ehei. Jos tavoite on kansainvälisellä huipulla, paukut on laitettava oikean poika- tai tyttöystävän löytämiseen. Arvasitte oikein – sen miljonäärin, kansainvälisen hevoskauppiaan tai vanhan ratsastajasuvun jälkeläisen. Kirjoittaja on ratsastusta hevosenomistajana harrastava media-alan ammattilainen.
Jäitä hattuun ja jotain rajaa siihen, mitä uskottelee nuorelle ihmiselle! Realistia hirvittää kuunnella näitä juttuja. Ei se pelkkä usko unelmiin auta. Tarinat siitä, kuinka köyhä, mutta lahjakas tyttö ahkeruudella raivaa tiensä huipulle, ovat vain satuja. Ehkä mahdollisia 20 vuotta sitten, ei enää.Juttu menee niin, että koska nuorten ratsastajien taidot eivät vielä riitä kouluttamiseen, he tarvitsevat valmiiksi koulutetun hevosen. Ja sellainen maksaa.Ratsastuskoulussa harrastaminen on tavallisen palkansaajan ulottuvilla, mutta kilparatsastukseen harvan nuoren vanhempien rahat riittävät.Kilparatsastus on muuttunut vain erittäin varakkaiden lajiksi, jopa Suomen kansallisella tasolla..Meidän neidin harrastukseen uppoaa 100 000 euroa vuodessaeräs isä kisojen katsomossa. Kansainvälisellä huipulla näkee sitten kahdenlaisia lähtökohtia – ollaan joko miljardöörejä, tai sitten niitä, jotka tulevat niin vanhoista ratsastajasuvuista, että jo isoisä on ollut olympiamitalisti.Kyselin useilta ammattilaisilta hintoja niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Mitäs sanotte: Ratsastettavuudeltaan helppo ja terve, 8–12-vuotias estehevonen metrin luokkiin Suomessa, 20 000 e, 120-luokkiin 30 000 – 40 000, 140-luokkiin vähintään 100 000 e.Nämä hinnat pätevät, jos haluaa saada ruusukkeita Suomessa. Jos unelmat ovat kansainvälisillä radoilla, pitää summiin lisätä vielä iso kasa lisäeuroja.Kouluhevosten hinnat ne vasta ovat nousseetkin. Vaativa A -tasolle koulutettua hevosta ei saa alle 40 000 euron, edes sellaista, joka riittäisi Suomen radoille. Jos inter on tavoitteena, liikutaan 60 000 – 80 000 eurossa. Suomen GP-luokkiin tarvitaan vähintään 100 000.Ja jos kansainvälisille dressage-radoille halajaa, vain taivas on hintakattona, 200 000 – 300 000 euroa on GP-hevoskaupoille riittävä pohjahinta.No, nyt junnulle on sitten hankittu hevonen. Mitäs vielä: tallipaikka, valmennus, kisakustannukset, eläinlääkärin kulut. Kuljetuskalusto. Pieni kahden hevosen hevosauto maksaa käytettynäkin yli 50 000. Hevosrekkojen hinnat liikkuvat sadoissa tuhansissa euroissa.Entä kuukausittaisia kulut? ”Meillä menee tähän touhuun 2 500 – 3 000 euroa kuussa”, kertoi kilpailevan nuoren vanhempi, jonka perheessä on yksi hevonen. ”Meidän neidin harrastukseen uppoaa 100 000 euroa vuodessa”, valaisi eräs isä. Hänen teini-ikäisellä tyttärellään on kaksi kansallisen tason hevosta.Nyt vähän jo pyörryttää. Ei ole ihan tavallisen palkansaajan harrastus tämä.Mitä siis voi tehdä nuori kilparatsastaja-unelmiaan tavoitteleva nuori ratsastaja, joka tulee tavisperheestä?Talliorjaksi Keski-Eurooppaan ei kannata lähteä, siitä ei tie kilparadoille aukea. Ei, vaikka olisi kuinka ahkera ja nöyrä, joita ominaisuuksia aina muistetaankin korostaa.Ehei. Jos tavoite on kansainvälisellä huipulla, paukut on laitettava oikean poika- tai tyttöystävän löytämiseen. Arvasitte oikein – sen miljonäärin, kansainvälisen hevoskauppiaan tai vanhan ratsastajasuvun jälkeläisen. Kirjoittaja on ratsastusta hevosenomistajana harrastava media-alan ammattilainen.
