Sitä tulee tehtyä aika paljon. Ja kun taas on yhden viikonlopun katsonut sitä antaumusta ja ihan silkkaa osaamista, mitä nämä ihmiset hevostensa eteen tekevät, harmittaa entistä enemmän lukea somesta vastapuolen kommentteja. Vastapuolen? Kai se termi käy, jos joku seuraa jotakin vain päästäkseen kommentoimaan negatiivisesti. Tyypillistä on, että he, joilla olisi jotain kerrottavaa, ovat hiljaa. Hevosihmisten elämään ei ulkopuolisella maailmalla ole juurikaan pääsyä. Ensinnäkään he eivät ikinä ehdi, toisekseen, he eivät nykyään enää myöskään halua. Valmennukset on alettu jo pitää suljetuin ovin. Väärinkäsitysten mahdollisuus on liian suuri, jos tekemistä katsoo joku, joka haluaa nähdä vain pahaa – ja ehdottomasti myös kertoa sen ääneen. Itseensä käpertyminen ei vaikuta parhaalta vaihtoehdolta, mutta mitä tehdä?Samanaikaisesti kuka vaan on asiantuntija. Facebook on täynnä neuvojia, jotka eivät koskaan ole saaneet yhdelläkään hevosella ”savua poikki” millään mitattavissa olevalla tavalla. Jotka eivät ilmeisesti koskaan ole tulleet ajatelleeksikaan, miten monen valovuoden päässä vaikeusasteen suhteen toisistaan on saada hevonen seuraamaan, vaikkakin vapaana, namipussia pitävää ihmistä tai hyppäämään iso esterata. Sekin on mitä oudointa, että nämä kaksi ovat automaattisesti vastapooleja. Luulisi heidän olevan samalla asialla – kommunikoimassa hevoselleen, ja että se, jolla on asiassa vielä opittavaa, kyselisi siltä, joka on pidemmällä.Joku sanoi joskus, että somen kanssa tulee menemään aikansa, ennen kuin opitaan olemaan uuden välineen kanssa. Siirtymäaika on melko pitkä. Onhan se kestänyt jo, mitä, 15 vuotta? Kohta 20?Joillakin on somessa vihdoin yleisö, jolle esiintyä. Eräänlainen oma lauma. Ja mikäs sen kätevämpää, kuin antaa itse itselleen vielä lupakin: ”mä nyt vaan olen tämmönen suorapuheinen”. .Niin surullinen ilme raukalla! . Kommentit on usein puettu jonkinlaisten kysymysten tapaisten muotoon. Todellisuudessa ne ovat niin kutsuttuja ”oletko jo lakannut lyömästä vaimoasi (hevostasi)?” -kompleksityyppiä. ”Mitkäs kuolaimet nämä nyt sitten ovat (vihahymiö)?”, ”Eikö nyt ole aivan liian kuuma/kylmä/väärä viikonpäivä urheilemiseen hevosilla?” tai toteamuksia ”Niin surullinen ilme raukalla!” tai ”Pääsi vihdoin ikuiseen lepoon”. Puolustautuminen vain lisää postauksen saamaa huomiota somen algoritmeissa, jolloin se todennäköisesti pomppaa jonkun toisenkin feediin. Sitä en tiedä, onko se algoritmille plussaa vai miinusta, jos klikkaa ”jäädytä henkilö kuukaudeksi” -ruksista. Tietääkö kukaan?Sitä paitsi oikominen on turhaa. Ei se niin mene. Jos keskustelu ei mene toivottuun suuntaan, vastapuoli viilettää kylvämässä kommenttejaan jo seuraavalla seinällä.
Sitä tulee tehtyä aika paljon. Ja kun taas on yhden viikonlopun katsonut sitä antaumusta ja ihan silkkaa osaamista, mitä nämä ihmiset hevostensa eteen tekevät, harmittaa entistä enemmän lukea somesta vastapuolen kommentteja. Vastapuolen? Kai se termi käy, jos joku seuraa jotakin vain päästäkseen kommentoimaan negatiivisesti. Tyypillistä on, että he, joilla olisi jotain kerrottavaa, ovat hiljaa. Hevosihmisten elämään ei ulkopuolisella maailmalla ole juurikaan pääsyä. Ensinnäkään he eivät ikinä ehdi, toisekseen, he eivät nykyään enää myöskään halua. Valmennukset on alettu jo pitää suljetuin ovin. Väärinkäsitysten mahdollisuus on liian suuri, jos tekemistä katsoo joku, joka haluaa nähdä vain pahaa – ja ehdottomasti myös kertoa sen ääneen. Itseensä käpertyminen ei vaikuta parhaalta vaihtoehdolta, mutta mitä tehdä?Samanaikaisesti kuka vaan on asiantuntija. Facebook on täynnä neuvojia, jotka eivät koskaan ole saaneet yhdelläkään hevosella ”savua poikki” millään mitattavissa olevalla tavalla. Jotka eivät ilmeisesti koskaan ole tulleet ajatelleeksikaan, miten monen valovuoden päässä vaikeusasteen suhteen toisistaan on saada hevonen seuraamaan, vaikkakin vapaana, namipussia pitävää ihmistä tai hyppäämään iso esterata. Sekin on mitä oudointa, että nämä kaksi ovat automaattisesti vastapooleja. Luulisi heidän olevan samalla asialla – kommunikoimassa hevoselleen, ja että se, jolla on asiassa vielä opittavaa, kyselisi siltä, joka on pidemmällä.Joku sanoi joskus, että somen kanssa tulee menemään aikansa, ennen kuin opitaan olemaan uuden välineen kanssa. Siirtymäaika on melko pitkä. Onhan se kestänyt jo, mitä, 15 vuotta? Kohta 20?Joillakin on somessa vihdoin yleisö, jolle esiintyä. Eräänlainen oma lauma. Ja mikäs sen kätevämpää, kuin antaa itse itselleen vielä lupakin: ”mä nyt vaan olen tämmönen suorapuheinen”. .Niin surullinen ilme raukalla! . Kommentit on usein puettu jonkinlaisten kysymysten tapaisten muotoon. Todellisuudessa ne ovat niin kutsuttuja ”oletko jo lakannut lyömästä vaimoasi (hevostasi)?” -kompleksityyppiä. ”Mitkäs kuolaimet nämä nyt sitten ovat (vihahymiö)?”, ”Eikö nyt ole aivan liian kuuma/kylmä/väärä viikonpäivä urheilemiseen hevosilla?” tai toteamuksia ”Niin surullinen ilme raukalla!” tai ”Pääsi vihdoin ikuiseen lepoon”. Puolustautuminen vain lisää postauksen saamaa huomiota somen algoritmeissa, jolloin se todennäköisesti pomppaa jonkun toisenkin feediin. Sitä en tiedä, onko se algoritmille plussaa vai miinusta, jos klikkaa ”jäädytä henkilö kuukaudeksi” -ruksista. Tietääkö kukaan?Sitä paitsi oikominen on turhaa. Ei se niin mene. Jos keskustelu ei mene toivottuun suuntaan, vastapuoli viilettää kylvämässä kommenttejaan jo seuraavalla seinällä.
