Näkökulma: Liivillä ja ilman

Lataus on hirmuinen. Kaikki on pelissä. Hevosia on valmisteltu tähän koko vuosi – pikemminkin koko niiden elämä..Ranskalainen ravi-ihminen ei missaa Prix d’Amériqueta. Kansainvaellus paikan päälle, entisen kuninkaan metsästysmaille, on sunnuntaina melkoinen..Katsomoravintolossa on fine dining ja juhlat. Mutta myös tallikahviossa juodaan samppanjaa..Tämä on tapahtuma, joka on ladattu perinteillä alkaen lähtölistoista, jotka on painettu isoille paperiarkeille. Niin on varmaankin aina tehty ja se saa kelvata nytkin..Pitäisi tietää kaikenlaisia vanhoja sääntöjä ja tapoja, jotka ihmiset ovat oppineet sadan vuoden aikana tuntemaan. Jos ei tiedä, kaikki on ”pikkasen hankalampaa”..Vain harvakseltaan Vincennesissä käyvä toimittaja hermoilee jo etukäteen lehdistön akkreditointien toimivuudesta ja huomaa todennäköisesti ovella ihmettelevänsä, onko joka vuosi todellakin pakko käydä sama keskustelu siitä, onko hakemus tullut perille vai ei. Ja tietenkin harmittelee sitä, että kuvauslupia keskikentälle ei saa millään. Tutun valokuvaajan viime kerralla ystävällisesti luovuttama ”virallinen liivi”, joka varmaankin männävuosina on ollutkin ihan oikea liivi, ei enää viime kerralla tahtonut mennä läpi. Kollegat tunnistivat ja paheksuivat. Heilläkään kun ei kaikilla ollut liiviä..Ranskalaiset toimittajat istuvat yläkerran lehdistöhuoneessa, jonne ei pääse, jollei saa oikeanlaista hissikorttia. Kansainväliset toimittajat ovat alakerrassa, mutta yläkerrassa kuulee paremmin juttuja ja pelivinkkejä ja henkilökunnan arvokkaasti tarjolle tuomat juustot ja viinit ovat selvästi laadukkaampia. .Keskikentällä kuvaaminen on vaikea rasti, mutta sekään ei vieläkään ole täysin valjennut, saako tallialueelle mennä vai ei. Joka tapauksessa kaikki menevät sinne. .Ei ole sattumaa, että kyseiseen kisaan ei paljosta keskustelusta huolimatta ole saatu osallistumisoikeutta ruunille. Keskusjärjestön uusi puheenjohtaja, uudistusmielinen Barjon, vaikutti alkuun suosiolliselta idealle, mutta enää siitä ei ole puhuttu. Jos väistyneeltä puheenjohtajalta, tilallaan ravihevosia koko lajin olemassaolon ajan kasvattaneelta kreivi de Bellaiguelta kysytään, hän suhtautuu ideaan kuin häväistysyritykseen. ”Herranjestas, ei ikinä. Ranskastahan loppuisi siitosoriit!”.Siinä syy, miksi Ranskan raviurheilun päätapahtuma ravataan tammikuun kylmyydessä. Heti tämän jälkeen alkaa ”pyhä” siitoskausi. Ranskalaisessa raviurheilussa kaikki pyörii sen ympärillä. Ranskalaisen filosofian pääteesin mukaan talvisin urheillaan ja loppuaika kasvatetaan hevosia. .Kun kaiken tämän ottaa huomioon, on outoa, että pääsponsori on saanut nimetä talvimeetingin pääkisat uudelleen. Perinteiset Prix de Bretagne, Bourbonnais, Bourgogne ja Belgique ovat nykyään nimeltään ”Races Qualif ” 1:stä eteenpäin. Races Qualif 4 ei sano kenellekään mitään, vaatii vain jatkuvaa ”mikäs tämä nyt taas niistä olikaan” -tarkistusta netissä, mutta Prix de Tenor de Baune kertoo heti, mistä on kysymys..Aina ei ehkä kannata uudistaa. Jos se ei ole rikki, älä korjaa sitä..Vähän niin kuin Kuninkuusravit vaihtaisivat sponsorin ehdottamaan englanninkieliseen nimeen! Kuulostaisiko Coldblood Triathlon Race hyvältä, vai aiheuttaisiko sekaannusta, melkein myötähäpeää..Prix d’Amérique on Legend Race, Prix de France on Speed Race et le Prix de Paris on Marathon Race, ranskalaisittain lausuttuina. Sanomattakin lienee selvää, että kansa ei uusia nimiä käytä.

Näkökulma: Liivillä ja ilman

Aiheeseen liittyvää