Siinä kaksi menee kuin yksikin.Tämä sanonta ei kuulemma ole kovin suosittu kaksosten vanhempien keskuudessa, mutta hevos- ja koiraihmisille se tuntuu uppoavan aika helposti. Miksi tyytyä yhteen? Se tarvitsee kaverin. ”Ei kahta ilman kolmatta” viittaa käsittääkseni vastoinkäymisiin, mutta jotkut eläimetkin voi helposti laskea tähän kategoriaan ja myös tätä voi käyttää perusteena eläinmäärän lisäämiselle.Yhtäkkiä niitä ei ole vain kolme, niitä on paljon. Kymmenen jälkeen ei enää lasketa. Hevosenomistajilla on jokaiselle joku selitys. Selitykset varioivat siitä, että tämä on ihan maailmanluokan huippulupaus, siihen, että kukaan muukaan ei tätä huoli, edes teurastamo.Ulkopuolisten ihmisten suhtautuminen toisen hevoslaumaan on kaksijakoinen. Kun sanon jollekin, että minulla on pihassa viisitoista hevosta, jompikumpi näistä tapahtuu:a) Ihmisen silmät suurenevat ja hän kertoo minulle, että tuollaisessa hevosmäärässä on kauheasti työtä. Ihan kuin minä en olisi ehtinyt vielä parissakymmenessä vuodessa itse tätä havaita. Sitten hän hämmästelee sitä, että miten jaksan ja ihan yksin. Tämä on asia, jota itse kunkin kannattaisi joskus mielessään pohtia, ja kenties todeta, että en oikein jaksakaan. Mutta tässä kohtaa hevosihminen palauttelee mieleensä kaikki tuttunsa, joilla on vielä enemmän hevosia ja jotka hoitavat ne vielä yksimmin. ”No ei niitä nyt niin paljon ole, siinä ne menee”, tulee urhea vastaus.b) Ihmisen silmät suurenevat ja innostus täyttää hänen olemuksensa. Hänen serkullaan on kaksi hevosta ja yksi poni, joista on pakko luopua, koska serkun reuma on pahentunut. Minähän voisin varmaan ottaa ne? Niistä ei tarvitse maksaa mitään, koska niillä ei oikein voi tehdä mitään. Ja pari luppakorvakania olisi myös ja kukko ja lammas. Joidenkin mielestä se, että ihmisellä on jo 15 eläintä, tarkoittaa sitä, että hänelle voi dumpata loputkin Nooan arkista. ”Ei kiitos, meillä ei syödä aivan noin paljon lihaa”, meinaa lipsahtaa vastaukseksi tähän. En ole koskaan kehdannut.Aloin itse lopulta katsoa itseäni enemmän ihmistyyppi a:n silmin ja olen onnistunut karsimaan pihassa käyskentelevän laumani kahdeksaan yksilöön, ja tavoitteenani siintää numero 7. Lauman koon pyörittyä vuosikausia viidentoista kieppeillä olen nyt valtavan hämmästynyt: Työtä on puolet vähemmän.Olen lukenut pitkän matematiikan, mutta silti tämä hämmästyttää minua joka ikinen päivä. Ihmettelen myös sitä, että heinäpaali kestää kaksi kertaa kauemmin kuin ennen – miten ihmeessä? Tämä on yhtälönä yhtä vaikea ymmärtää kuin se, että jos teen jotain urakkaa toisen ihmisen kanssa, niin siihen menee puolet vähemmän aikaa kuin yksin.En tiedä onko tämä nyt sitä kuuluisaa hevosihmisen matematiikkaa, vai miksi tämä kaava ei meinaa aueta minulle. ”Siinä kaksi menee kuin yksikin” -hokema on ilmeisesti saanut minut uskomaan, että kaksikymmentä menee siinä missä kymmenenkin ja viisitoista kahdeksan vaivalla.Nyt kuitenkin kirjaan teille tähän tekemäni tutkimuksen keskeisen päätelmän: Kaksi ei mene siinä kuin yksikin. Tuo sanonta on epätosi yhtälö, harhautus, ruraalilegenda. Jos haluat enemmän aikaa muille asioille, vähennä hevosia. Jos olet ihan poikki ja loppu niiden hevostesi kanssa, vähennä. Ihan sama, vaikka kaverisi hoitaisi yksin kolmekymmentä hevosta kuuden lapsen yksinhuoltajana päivätyönsä ohessa, sinun ei tarvitse.Laatu saattaa joskus korvaa määrän.P.S. Oman pihan ulkopuolelle sijoitettuja, edelleen omistuksessasi olevia hevosia ei lasketa hevosmäärään.Kirjoittaja pohtii hokeman ”siinä kaksi menee kuin yksikin” ydintä.Veera Ahlgrén
Siinä kaksi menee kuin yksikin.Tämä sanonta ei kuulemma ole kovin suosittu kaksosten vanhempien keskuudessa, mutta hevos- ja koiraihmisille se tuntuu uppoavan aika helposti. Miksi tyytyä yhteen? Se tarvitsee kaverin. ”Ei kahta ilman kolmatta” viittaa käsittääkseni vastoinkäymisiin, mutta jotkut eläimetkin voi helposti laskea tähän kategoriaan ja myös tätä voi käyttää perusteena eläinmäärän lisäämiselle.Yhtäkkiä niitä ei ole vain kolme, niitä on paljon. Kymmenen jälkeen ei enää lasketa. Hevosenomistajilla on jokaiselle joku selitys. Selitykset varioivat siitä, että tämä on ihan maailmanluokan huippulupaus, siihen, että kukaan muukaan ei tätä huoli, edes teurastamo.Ulkopuolisten ihmisten suhtautuminen toisen hevoslaumaan on kaksijakoinen. Kun sanon jollekin, että minulla on pihassa viisitoista hevosta, jompikumpi näistä tapahtuu:a) Ihmisen silmät suurenevat ja hän kertoo minulle, että tuollaisessa hevosmäärässä on kauheasti työtä. Ihan kuin minä en olisi ehtinyt vielä parissakymmenessä vuodessa itse tätä havaita. Sitten hän hämmästelee sitä, että miten jaksan ja ihan yksin. Tämä on asia, jota itse kunkin kannattaisi joskus mielessään pohtia, ja kenties todeta, että en oikein jaksakaan. Mutta tässä kohtaa hevosihminen palauttelee mieleensä kaikki tuttunsa, joilla on vielä enemmän hevosia ja jotka hoitavat ne vielä yksimmin. ”No ei niitä nyt niin paljon ole, siinä ne menee”, tulee urhea vastaus.b) Ihmisen silmät suurenevat ja innostus täyttää hänen olemuksensa. Hänen serkullaan on kaksi hevosta ja yksi poni, joista on pakko luopua, koska serkun reuma on pahentunut. Minähän voisin varmaan ottaa ne? Niistä ei tarvitse maksaa mitään, koska niillä ei oikein voi tehdä mitään. Ja pari luppakorvakania olisi myös ja kukko ja lammas. Joidenkin mielestä se, että ihmisellä on jo 15 eläintä, tarkoittaa sitä, että hänelle voi dumpata loputkin Nooan arkista. ”Ei kiitos, meillä ei syödä aivan noin paljon lihaa”, meinaa lipsahtaa vastaukseksi tähän. En ole koskaan kehdannut.Aloin itse lopulta katsoa itseäni enemmän ihmistyyppi a:n silmin ja olen onnistunut karsimaan pihassa käyskentelevän laumani kahdeksaan yksilöön, ja tavoitteenani siintää numero 7. Lauman koon pyörittyä vuosikausia viidentoista kieppeillä olen nyt valtavan hämmästynyt: Työtä on puolet vähemmän.Olen lukenut pitkän matematiikan, mutta silti tämä hämmästyttää minua joka ikinen päivä. Ihmettelen myös sitä, että heinäpaali kestää kaksi kertaa kauemmin kuin ennen – miten ihmeessä? Tämä on yhtälönä yhtä vaikea ymmärtää kuin se, että jos teen jotain urakkaa toisen ihmisen kanssa, niin siihen menee puolet vähemmän aikaa kuin yksin.En tiedä onko tämä nyt sitä kuuluisaa hevosihmisen matematiikkaa, vai miksi tämä kaava ei meinaa aueta minulle. ”Siinä kaksi menee kuin yksikin” -hokema on ilmeisesti saanut minut uskomaan, että kaksikymmentä menee siinä missä kymmenenkin ja viisitoista kahdeksan vaivalla.Nyt kuitenkin kirjaan teille tähän tekemäni tutkimuksen keskeisen päätelmän: Kaksi ei mene siinä kuin yksikin. Tuo sanonta on epätosi yhtälö, harhautus, ruraalilegenda. Jos haluat enemmän aikaa muille asioille, vähennä hevosia. Jos olet ihan poikki ja loppu niiden hevostesi kanssa, vähennä. Ihan sama, vaikka kaverisi hoitaisi yksin kolmekymmentä hevosta kuuden lapsen yksinhuoltajana päivätyönsä ohessa, sinun ei tarvitse.Laatu saattaa joskus korvaa määrän.P.S. Oman pihan ulkopuolelle sijoitettuja, edelleen omistuksessasi olevia hevosia ei lasketa hevosmäärään.Kirjoittaja pohtii hokeman ”siinä kaksi menee kuin yksikin” ydintä.Veera Ahlgrén
