Elettiin vuotta 1987. Lankapuhelin pirahti. Langan päässä oli Bernt Backman, Vaasan raviradan toiminnanjohtaja. Bernt totesi ilmeisen vakuuttavasti, että nyt olisi ainutlaatuinen mahdollisuus päästä ravihevosen omistajaksi ja rikastua. Kaupungin virkamiehenä minua oli opetettu, että kuntalaisia pitää kuulla. Näin ainakin tämän kerran tein, ja venäläissukuinen lämminverivarsa Attrackta oli minun. Ikioma..Ensimmäisenä päivänä hevosenomistajana tajusin, että rikastumiseen voi vierähtää joku tovi ja tamman elatuskin maksaa rahaa. Siihen aikaan ei puhuttu kimppatalleista, mutta jotenkin tuli kuitenkin mieleen, että tämän suuren mahdollisuuden voi jakaa muutaman kaverin kanssa. Verkkoon uivat Vasabladetin toimittaja, Vaasan Mailan toiminnanjohtaja ja yksi kaupunginteatterin näyttelijöistä. Koossa oli siis nelihenkinen ja totaalinen ummikkoporukka ainakin kyseisellä kulttuurin saralla..Vielä saman päivän iltana tämä hevosmiesporukka kokoontui legendaarisessa kulttuurikuppila Astorissa päättämään ravipolitiikan suurista ja pienistä linjanvedoista. Päivän aikana oli jo yksi sponsorikin saatu, joten nälkään ei kimpan polle ainakaan heti kuolisi. Tämä tukija oli maineikas vaasalaishotelli Waskia, joka tosin odotti saavansa näkyvyyttä kanuunamme avulla. Ja saikin, sillä kimpan nimeksi rekisteröitiin Waskia-talli. Toinen sponsori oli hetken päästä eräs vaasalaispankki, joka edellytti, että pankin lyhenne näkyy hevosen nimessä. Se muutettiin kuulumaan VOP Attrackta, joka sopi Hippokselle siihen aikaan muitta mutkitta. Myöhemmin kaveriksi hankittiin Seppo Sarkolalta kuvankaunis Merethe..Oma hevosharrastukseni sitten pikku hiljaa laajeni. Toiminta pyöri aluksi Vaasan ratatallilla, missä meillä oli 11 karsinaa. Ensimmäinen kokonaan oma hevoseni oli Erica Choc. Kipakka kovasukuinen kilpatamma, jonka aiempiin omistajiin kuului myös Vesa-Matti Loiri. Ensimmäisen kilpailuni ajoin Erica Chocilla Härmän raveissa. Tuloksena oli hieno hopeatila. Kuvittelin, että tästä se rikastuminen ja helppo leipä irtoavat. Leivässä on kyllä pysytty, mutta oikeissa töissä on koko ajan pitänyt käydä..Mieleenpainuvin ja hauskinkin muisto ajohommista on Seinäjoen juhannusraveista 1990-luvun alkupuolelta. Olin ilmoittanut vaimoni Ullan hevosen Allyhills Darwinin 40 metrin takamatkalle. Ajattelin, että saan siellä yksikseni rauhassa voltata ja iskeä sitten lopussa. Kuinka ollakaan, niin Tapio Perttunen oli 60 metrin takamatkalla..Lähtöni onnistui jotenkuten. Hetken kuluttua Tapio ajoi rinnalleni ja kysyi: Mitä kanavaa sinä kuuntelet?” ”Miten niin”, vastasin ihmeissäni. ”No kun sulla on toi piiska pystyssä kuin ularadion antenni”, tokaisi Tapio ja meni menojaan..Minä säntäsin perään ehkä vähän suutahtaneena, mutta yksi seikka lämmittää mieltä vieläkin. Olin maalissa neljäs ja ennen kaikkea ennen Perttusta. Eikä Allyhills Darwin hassumpi hevonen ollutkaan. Urallaan se toi meille peräti 37 voittoa, joista ison osan ajoi poikamme Akseli, joka sitten tekikin pikkaasen näyttävämmän uran valmentajana ja ohjastajana kuin isänsä. Samankaltaisia esimerkkejä löytyy nykypäivänkin raviperheistä. Pojasta polvi paranee..1990-luvun alkupuolella hankimme maatilan Vaasan ulkopuolelta Mustasaaresta. Kunnostimme perusteellisesti vanhan hirsitalon ja rakennutimme vaiheittain hyvät tilat noin 30 hevoselle oheistiloineen. Saimme ostettua myös peltomaata siinä määrin, että tilan maille voitiin rakentaa 1400 metrin mittainen harjoitusrata, millä voi turvallisesti ajaa myös täysivauhtisia hiittejä. Laidunta ja tarhatiloja on myös runsaasti tällä 10 hehtaarin suuruisella EU-tukikelpoisella tilalla..Tallit ja talo ovat nyt tyhjillään. Viimeisimpänä kotitallin hyvästeli oma kasvatti Anni Sue 11,7a, joka siirtyi siitokseen ja Onnelan Oriaseman omistukseen. Raviurheilua ja -harrastusta en aio silti jättää. Hevosomistuksesta on jäljellä pieni siivu kilparuuna Suejedistä, joka kylläkin on edelleen Antin valmennuksessa. Antti Veteläisen Teivossa. Kimpassa on hyviä ystäviä vuosien takaa. Näin on hyvä, joskin myynti-ilmoituksia tulee vaimolta salaa katseltua..Tällä hetkellä asumme aivan Vaasan keskustassa 1900-luvun alussa rakennetussa jugend-talossa ja opettelemme elämistä kaupunkiympäristössä. Aika ei tule pitkäksi. Siitä pitävät huolen kesäasunto Raippaluodossa ja talosta ja suorituspaikoista huolehtiminen edelleen hevostilalla. Toiveena olisi, että tilan voisi hankkia joku eteenpäin pyrkivä alan toimija. Kokonaisuus kun tarjoaisi valmiiksi katetun pöydän ponnahtaa vihreälle oksalle. Historia kun tapaa toistaa itseään..Bernt Backmanille olen ikuisesti kiitollinen hänen puhelinsoitostaan. Vuosien varrella saamiani elämyksiä minulla ei olisi ollut varaa rahalla ostaa..Antti Lahtinen
Elettiin vuotta 1987. Lankapuhelin pirahti. Langan päässä oli Bernt Backman, Vaasan raviradan toiminnanjohtaja. Bernt totesi ilmeisen vakuuttavasti, että nyt olisi ainutlaatuinen mahdollisuus päästä ravihevosen omistajaksi ja rikastua. Kaupungin virkamiehenä minua oli opetettu, että kuntalaisia pitää kuulla. Näin ainakin tämän kerran tein, ja venäläissukuinen lämminverivarsa Attrackta oli minun. Ikioma..Ensimmäisenä päivänä hevosenomistajana tajusin, että rikastumiseen voi vierähtää joku tovi ja tamman elatuskin maksaa rahaa. Siihen aikaan ei puhuttu kimppatalleista, mutta jotenkin tuli kuitenkin mieleen, että tämän suuren mahdollisuuden voi jakaa muutaman kaverin kanssa. Verkkoon uivat Vasabladetin toimittaja, Vaasan Mailan toiminnanjohtaja ja yksi kaupunginteatterin näyttelijöistä. Koossa oli siis nelihenkinen ja totaalinen ummikkoporukka ainakin kyseisellä kulttuurin saralla..Vielä saman päivän iltana tämä hevosmiesporukka kokoontui legendaarisessa kulttuurikuppila Astorissa päättämään ravipolitiikan suurista ja pienistä linjanvedoista. Päivän aikana oli jo yksi sponsorikin saatu, joten nälkään ei kimpan polle ainakaan heti kuolisi. Tämä tukija oli maineikas vaasalaishotelli Waskia, joka tosin odotti saavansa näkyvyyttä kanuunamme avulla. Ja saikin, sillä kimpan nimeksi rekisteröitiin Waskia-talli. Toinen sponsori oli hetken päästä eräs vaasalaispankki, joka edellytti, että pankin lyhenne näkyy hevosen nimessä. Se muutettiin kuulumaan VOP Attrackta, joka sopi Hippokselle siihen aikaan muitta mutkitta. Myöhemmin kaveriksi hankittiin Seppo Sarkolalta kuvankaunis Merethe..Oma hevosharrastukseni sitten pikku hiljaa laajeni. Toiminta pyöri aluksi Vaasan ratatallilla, missä meillä oli 11 karsinaa. Ensimmäinen kokonaan oma hevoseni oli Erica Choc. Kipakka kovasukuinen kilpatamma, jonka aiempiin omistajiin kuului myös Vesa-Matti Loiri. Ensimmäisen kilpailuni ajoin Erica Chocilla Härmän raveissa. Tuloksena oli hieno hopeatila. Kuvittelin, että tästä se rikastuminen ja helppo leipä irtoavat. Leivässä on kyllä pysytty, mutta oikeissa töissä on koko ajan pitänyt käydä..Mieleenpainuvin ja hauskinkin muisto ajohommista on Seinäjoen juhannusraveista 1990-luvun alkupuolelta. Olin ilmoittanut vaimoni Ullan hevosen Allyhills Darwinin 40 metrin takamatkalle. Ajattelin, että saan siellä yksikseni rauhassa voltata ja iskeä sitten lopussa. Kuinka ollakaan, niin Tapio Perttunen oli 60 metrin takamatkalla..Lähtöni onnistui jotenkuten. Hetken kuluttua Tapio ajoi rinnalleni ja kysyi: Mitä kanavaa sinä kuuntelet?” ”Miten niin”, vastasin ihmeissäni. ”No kun sulla on toi piiska pystyssä kuin ularadion antenni”, tokaisi Tapio ja meni menojaan..Minä säntäsin perään ehkä vähän suutahtaneena, mutta yksi seikka lämmittää mieltä vieläkin. Olin maalissa neljäs ja ennen kaikkea ennen Perttusta. Eikä Allyhills Darwin hassumpi hevonen ollutkaan. Urallaan se toi meille peräti 37 voittoa, joista ison osan ajoi poikamme Akseli, joka sitten tekikin pikkaasen näyttävämmän uran valmentajana ja ohjastajana kuin isänsä. Samankaltaisia esimerkkejä löytyy nykypäivänkin raviperheistä. Pojasta polvi paranee..1990-luvun alkupuolella hankimme maatilan Vaasan ulkopuolelta Mustasaaresta. Kunnostimme perusteellisesti vanhan hirsitalon ja rakennutimme vaiheittain hyvät tilat noin 30 hevoselle oheistiloineen. Saimme ostettua myös peltomaata siinä määrin, että tilan maille voitiin rakentaa 1400 metrin mittainen harjoitusrata, millä voi turvallisesti ajaa myös täysivauhtisia hiittejä. Laidunta ja tarhatiloja on myös runsaasti tällä 10 hehtaarin suuruisella EU-tukikelpoisella tilalla..Tallit ja talo ovat nyt tyhjillään. Viimeisimpänä kotitallin hyvästeli oma kasvatti Anni Sue 11,7a, joka siirtyi siitokseen ja Onnelan Oriaseman omistukseen. Raviurheilua ja -harrastusta en aio silti jättää. Hevosomistuksesta on jäljellä pieni siivu kilparuuna Suejedistä, joka kylläkin on edelleen Antin valmennuksessa. Antti Veteläisen Teivossa. Kimpassa on hyviä ystäviä vuosien takaa. Näin on hyvä, joskin myynti-ilmoituksia tulee vaimolta salaa katseltua..Tällä hetkellä asumme aivan Vaasan keskustassa 1900-luvun alussa rakennetussa jugend-talossa ja opettelemme elämistä kaupunkiympäristössä. Aika ei tule pitkäksi. Siitä pitävät huolen kesäasunto Raippaluodossa ja talosta ja suorituspaikoista huolehtiminen edelleen hevostilalla. Toiveena olisi, että tilan voisi hankkia joku eteenpäin pyrkivä alan toimija. Kokonaisuus kun tarjoaisi valmiiksi katetun pöydän ponnahtaa vihreälle oksalle. Historia kun tapaa toistaa itseään..Bernt Backmanille olen ikuisesti kiitollinen hänen puhelinsoitostaan. Vuosien varrella saamiani elämyksiä minulla ei olisi ollut varaa rahalla ostaa..Antti Lahtinen
