Kävin ensimmäisen kerran St Michelissä vuonna 1989. Kesätoimittajuus maakuntalehti Länsi-Savossa ja itselle täysin uudessa kaupungissa Mikkelissä velvoitti, vaikka työtehtäviä ei raveissa ollutkaan. Paikkakunnan kulttuuriin kuuluivat tuonaikaisessa Mikkelissä St Michel ja MP:n ottelut. Kysyin Kalevankankaan vauhtiradalla pelivinkkiä legendaariselta edemenneeltä ravitoimittaja Kalevi Moilaselta, jonka kanssa myöhemmin jaoin työhuoneen ja työtehtäviä useita vuosia. Tiedustelin erityisesti Mowgli Prophetin mahdollisuuksia sen hauskan nimen vuoksi. ”Ei se tamma jaksa”, sanoi Moilanen. Mutta kyllä se ruuna jaksoi ja otti voiton dramaattisten loppusuoran tapahtumien jälkeen. Pekka Korpi löysi aukon loppusuoralla ja maalikamera ratkaisi voiton, kun tasapäin maaliin tullut Antti Teivaisen ohjastama Lucky Number hylättiin. Se merkitsi seurueellemme lunastusta ja kurkunkostuketta ja oli opiksi, joka on pitänyt: paraskaan asiantuntija ei taida muistaa kaikkea, ja yllätykset ovat raviurheilun suola..Toinen erityisen mieleenpainuva hetki oli Varennen vierailu 2002. Vähän myöhässä tulleena ja ruuhkaan juuttuneena sain paikan takasuoran päästä, mutta kyllä sieltäkin näki, että nyt on laatua radalla. Massiivisen yleisön nouseva kohina lähdön lähestyessä oli merkki siitä, että odotukset ovat korkealla ja historiaa oltiin tekemässä. Virallinen yleisömäärä oli runsaat 26 000, mutta taisi meitä siellä olla yli 28 000..Radalla syntyi maailmanennätys ja totoluukulla Suomen ennätys, kun ”eteläsuomalainen lapsiperhe” voitti tuolloin kaikkien aikojen suurimman totovoiton, nykyrahassa noin 160 000 euroa. Kisan suurimmat palkintorahat menivät ulkomaille Italiaan, mutta Varennen valmentaja oli Jori Turja ja hoitaja Iina Rastas. Heidän yksinomaiseksi ansioksi tietenkin laitoimme ennätyksen ja menestyksen..Ensimmäinen kokemus on vetänyt St Micheliin uudelleen, mutta myös muihin raveihin. Ensi-innostus voi syntyä jollekin St Michelissä, jollekin toiselle joissain muissa raveissa. Tilaisuuksia kesä-Suomessa riittää. Muistijälkeä voi vahvistaa pienikin pelivoitto, mutta yhtä hyvin oman suosikin – hevosen tai ohjastajan – voitto tai mutkaton tunnelma isossa ihmisjoukossa ja toimivien palveluiden äärellä..Hyvä kokemus ei katso niinkään ravikilpailun urheilullista tasoa kuten ennätyksiä, vaan sitä, että elämys syntyy kokonaisuudesta. Tässä lehdessä kerrotaan Jämsän talkoonäytteestä kesäraveista (s. 17), joissa kaikille saapujille toivotetaan tervetuloa ja hyvää ravipäivää. Siinä on lähtökohta, josta on hyvä ponnistaa. Ei jää paha mieli, vaikka pelit eivät osuisikaan ja kotona olisi valehdeltava, että raveissa nyt vaan on vähän kalliimmat lihapiirakat. Ravikatsomossa porttiteoria toimii molempiin suuntiin: jos pienissä raveissa on mukavaa, tekee helposti mieli isompiin. Ja jos isoissa raveissa on mukavaa, alkavat pienemmätkin kiinnostaa.
Kävin ensimmäisen kerran St Michelissä vuonna 1989. Kesätoimittajuus maakuntalehti Länsi-Savossa ja itselle täysin uudessa kaupungissa Mikkelissä velvoitti, vaikka työtehtäviä ei raveissa ollutkaan. Paikkakunnan kulttuuriin kuuluivat tuonaikaisessa Mikkelissä St Michel ja MP:n ottelut. Kysyin Kalevankankaan vauhtiradalla pelivinkkiä legendaariselta edemenneeltä ravitoimittaja Kalevi Moilaselta, jonka kanssa myöhemmin jaoin työhuoneen ja työtehtäviä useita vuosia. Tiedustelin erityisesti Mowgli Prophetin mahdollisuuksia sen hauskan nimen vuoksi. ”Ei se tamma jaksa”, sanoi Moilanen. Mutta kyllä se ruuna jaksoi ja otti voiton dramaattisten loppusuoran tapahtumien jälkeen. Pekka Korpi löysi aukon loppusuoralla ja maalikamera ratkaisi voiton, kun tasapäin maaliin tullut Antti Teivaisen ohjastama Lucky Number hylättiin. Se merkitsi seurueellemme lunastusta ja kurkunkostuketta ja oli opiksi, joka on pitänyt: paraskaan asiantuntija ei taida muistaa kaikkea, ja yllätykset ovat raviurheilun suola..Toinen erityisen mieleenpainuva hetki oli Varennen vierailu 2002. Vähän myöhässä tulleena ja ruuhkaan juuttuneena sain paikan takasuoran päästä, mutta kyllä sieltäkin näki, että nyt on laatua radalla. Massiivisen yleisön nouseva kohina lähdön lähestyessä oli merkki siitä, että odotukset ovat korkealla ja historiaa oltiin tekemässä. Virallinen yleisömäärä oli runsaat 26 000, mutta taisi meitä siellä olla yli 28 000..Radalla syntyi maailmanennätys ja totoluukulla Suomen ennätys, kun ”eteläsuomalainen lapsiperhe” voitti tuolloin kaikkien aikojen suurimman totovoiton, nykyrahassa noin 160 000 euroa. Kisan suurimmat palkintorahat menivät ulkomaille Italiaan, mutta Varennen valmentaja oli Jori Turja ja hoitaja Iina Rastas. Heidän yksinomaiseksi ansioksi tietenkin laitoimme ennätyksen ja menestyksen..Ensimmäinen kokemus on vetänyt St Micheliin uudelleen, mutta myös muihin raveihin. Ensi-innostus voi syntyä jollekin St Michelissä, jollekin toiselle joissain muissa raveissa. Tilaisuuksia kesä-Suomessa riittää. Muistijälkeä voi vahvistaa pienikin pelivoitto, mutta yhtä hyvin oman suosikin – hevosen tai ohjastajan – voitto tai mutkaton tunnelma isossa ihmisjoukossa ja toimivien palveluiden äärellä..Hyvä kokemus ei katso niinkään ravikilpailun urheilullista tasoa kuten ennätyksiä, vaan sitä, että elämys syntyy kokonaisuudesta. Tässä lehdessä kerrotaan Jämsän talkoonäytteestä kesäraveista (s. 17), joissa kaikille saapujille toivotetaan tervetuloa ja hyvää ravipäivää. Siinä on lähtökohta, josta on hyvä ponnistaa. Ei jää paha mieli, vaikka pelit eivät osuisikaan ja kotona olisi valehdeltava, että raveissa nyt vaan on vähän kalliimmat lihapiirakat. Ravikatsomossa porttiteoria toimii molempiin suuntiin: jos pienissä raveissa on mukavaa, tekee helposti mieli isompiin. Ja jos isoissa raveissa on mukavaa, alkavat pienemmätkin kiinnostaa.
