Mielipide: SHKL:n ja Ravivalmentajien kanta kilpailupäiviin

Mielipide: SHKL:n ja Ravivalmentajien kanta kilpailupäiviin

Suomen Hevosenomistajien Keskusliitto ja Suomen Ravivalmentajat vaativat muuttuneiden olosuhteiden huomioimista kilpailukalenterin suunnittelussa.

Suomen Hippoksen strategia antaa erinomaisen kehikon raviurheilun kehittämiseen. Strategian valmistumisen jälkeen raviurheilun ja -kasvatuksen kustannusrakenne on muuttunut voimakkaasti. Siksi hevosenomistajat sekä ammatikseen raviurheilua valmentajana tai ohjastajana harjoittavat esittävät seuraavia toimenpiteitä strategiassa asetettujen tavoitteiden toteuttamiseksi:

1. Ravipäivien määrän pitää seurata kilpailevien hevosten määrää.

2. Ravipäivien maantieteellisen jakauman pitää seurata paremmin kilpailevien hevosten

maantieteellistä jakautumista

3. Kilpailutoiminnan pitää tukea tavoitteellista ja ammattimaista hevoskasvatusta sekä raviurheilua

4. Kilpailutoiminnan pitää vastata myös matalamman tason kilpailutoiminnan kysyntään

Hippoksen strategiatyön aikana koronapandemia vaikutti voimakkaasti hevostalouteen. Sen jälkeen olemme tulleet alana entistä riippuvaisemmaksi muun yhteiskunnan hyväksynnästä, koska Veikkauksen tuotot menevät valtion budjettiin ja entiset edunsaajat huomioidaan poliittisin päätöksin budjettivarojen kautta. Lisäksi vuonna 2021 käynnistyi erittäin voimakas inflaatio, joka on kohdistunut raviurheiluun muita aloja voimakkaammin, koska energian hintojen nousu vaikuttaa meihin esimerkiksi polttoainekustannusten ja maatalouden kustannusnousun kautta. On myös muistettava, että hevosenomistajien kulutukseen käytettävissä oleva varallisuus pienenee myös inflaation seurauksena ja he joutuvat entistä tarkemmin miettimään rahojensa käyttöä.

Kilpailevien hevosten ja sitä myötä kilpailusuoritusten määrä on pienentynyt merkittävästi. Tärkein syy tähän on, että hevosta kilpailuttavien omistajien määrä on pienentynyt tasaisesti viimeisen 10 vuoden ajan yhteensä noin 40 prosenttia jo ennen äkillistä kustannusten nousua. Taustalla vaikuttavat voimakkaimmin kustannusten nousu, maaseudun rakennemuutos sekä harrastajakunnan ikääntyminen. Ilman hevosenomistajien määrän nousua lähitulevaisuudessa, ei ole näköpiirissä kilpailevien hevostenkaan määrän kasvua. Tuotantoa ja tuontia voidaan kyllä lisätä, mutta mahdollinen hevosmäärän kasvu ei yksistään nosta kilpailevien hevosten määrää.

Jokainen kilpailusuoritus maksaa hevosenomistajalle entistä enemmän ja nousua on tapahtunut erityisesti viimeisen vuoden aikana. Siksi kynnys lähteä kilpailumatkalle on noussut korkeammaksi ja kilpailumatkojen rinki kotitallin ympärillä on entistä pienempi, toki suurempi palkinto motivoi lähtemään kauemmaksi. Tällä hetkellä ravipäiviä järjestetään kilpailutettujen hevosten määrän nähden liikaa ja merkittävä osa päivistä on vajaatehoisia eli lähtöjä ei ole täyttä määrää eivätkä lähdöt ole täysiä (laskennallisesti 420 päivää riittäisi nykyisen 475 päivän sijaan, jos oletetaan päivässä olevan kymmenen 12 hevosen lähtöä). Tämä ei ole kuitenkaan koko totuus sillä Suomessa on myös alueita, joilla raveja järjestetään hevosmäärään nähden liian vähän. Ravipäivien määrän uudelleenarvioinnin pitää koskea kaikkia raviratoja. Muutosten pitää pohjautua kilpailusuoritusten ja kilpahevosten määriin. Vähentämisten tulee kohdistua pääasiassa talviaikaan, koska silloin lähdöt ovat vajaimpia, eikä talvella ole välttämätöntä järjestää raveja joka päivä.

Huomionarvoista on myös, että ravien järjestämisen pitää olla perusteltua joko yleisön suosion, kilpailijoiden suosion tai urheilullisen tason perusteella. Tällä hetkellä toimintatuen voimakas linkittyminen kilpailupäivän järjestämiseen valitettavasti vääristää motivaatiota järjestää ravikilpailuja ja kilpailupäiviä halutaan vääristä syistä.Tukijärjestelmän on kehityttävä kannustavammaksi ja vaativammaksi. Tukieurojen pitää kannustaa nykyistä voimakkaammin yrittäjämäiseen suhtautumiseen raviurheilun kehittämiseen.

Kilpailupäivien jako perustuu tällä hetkellä paljolti muinaisiin pelialueisiin ja niiden tuottoihin. Sekä ympäristösyiden, kustannussäästöjen, hevosten hyvinvoinnin, että ihmisten hyvinvoinnin näkökulmasta kilpailutarjonnan pitäisi olla entistä enemmän siellä missä kilpailevat hevosetkin. Valtakunnallisella tasolla kilpailupäivien määrän pitäisi vähentyä, mutta yksittäisillä radoilla se voisi jopa nousta. Samalla on huomioitava, että vuodenajat vaikuttavat eri alueilla hyvinkin eri lailla kilpailuaktiivisuuteen. Päivien määrän sopeuttamisen lisäksi pitäisi huolehtia, että eripuolella Suomea on mahdollisuus kilpailla taloudellisesti kestävästi. Siksi viikossa pitää olla korkeimman profiilin päivä (lauantai), kakkosprofiili (keskiviikko), sekä kolmosprofiili (esimerkiksi maanantai), joihin ohjataan kilpailupäivien vähentämisestä vapautuvaa palkintorahaa. Tällä tavalla mahdollistettaisiin, että joka puolella Suomea on mahdollista kilpailla kohtuullisella etäisyydellä tavoitteellisesti viikoittain.

Tämän lisäksi jäljelle jäävät kilpailupäivät pyritään saamaan täysipainoisemmiksi sarjatarjontaa kehittämällä niin, että kilpailumahdollisuuksien määrä ei vähene, vaikka ravipäivien määrä pienenisikin. Tämän toteuttamiseksi tarvittaisiin raviratojen sarjatarjonnan entistä parempaa koordinointia. Vähenevästä päiväkohtaisesta toimintatuesta osa ohjattaisiin syyskuun alun ja huhtikuun lopun välillä pääosin sunnuntaisin järjestettäviin harrastelijoille ja nouseville ammattilaisille suunnattuihin matalan profiilin ravitapahtumiin. Osa toimintatuesta palautuisi raviradoille päiväkohtaisia tukiprofiileja uudistamalla.

Kesäratojen roolin yhdistykset näkevät alan kannalta tärkeänä ja vakiintuneena, eikä muutoksiin ole tarvetta. Ne tuottavat kustannustehokkaasti monen tasoista kilpailutarjontaa, joka houkuttelee hyvin yleisöä sekä kilpailijoita lajin pariin.

Hevosen osto on sijoitus hyvään mieleen ja unelmiin. Valitettavasti myös taloudelliset realiteetit on muistettava. Siksi kun mietitään ostaako valmis kilpahevonen ulkomailta vai kotimainen kasvatti, perustelu on useasti ansaintamahdollisuudet. Valmiilla kilpahevosella pääsee nopeasti kilpailemaan ostohintaan verrattuna merkittävistä palkinnoista. Kotimaisen kasvatin on taas kuljettava kivinen polku matalapalkintoisten alasarjojen kautta. Valitettavasti moni Suomessa syntynyt hevonen ei ole enää kymmenien starttien jälkeen parhaimmillaan, kun se vihdoin lähestyy kykyjään vastaavia sarjoja. Siksi kilpailujärjestelmän pitäisi entistä enemmän tukea Suomessa syntyneiden hevosten nopeampaa nousua sarjoissaan esimerkiksi jakamalla iltaraveissa entistä enemmän rahaa alasarjoihin painottaen tai vähintään tarjoamalla parempia kilpailumahdollisuuksia. Myös tammojen huomioiminen on tärkeää sekä tammavarsojen hintatason että jalostuksen edistymisen vuoksi.

Tavoitteellisen kasvatuksen, hevosenomistamisen ja urheilun näkökulmasta ikäluokkakilpailut ja lauantain korkean tason kilpailut ovat lajille elintärkeitä. Vähintään nykytasoiset panostukset niihin pitävät ravihevosen omistamisen Suomessa taloudellisesti houkuttelevana. Edelleen täytyy jatkaa omistajien ja valmentajien kannustamista ja aktivoimista, että hevosten starttiintuloprosenttia saataisiin kasvatettua ja hevosten juoksemien kilpailujen määrää lisättyä.

Henna Virkkunen

puheenjohtaja, SHKL

Tuomo Ojanperä

puheenjohtaja, Ravivalmentajat

Mitja Nummenmaa

toiminnanjohtaja, SHKL

Antti Karhila

toiminnanjohtaja, Ravivalmentajat

Aiheeseen liittyvää

No stories found.
Hevosurheilu
www.hevosurheilu.fi