Huhtikuinen tuokiokuva: istutaan Ypäjä-hallin katsomossa. Yhdessä kohdassa alarivin paikkoja on tyhjää, koska katsomon puupenkille tippuu katosta vettä. Ilma on sen verran tunkkainen, että sitä huomaa yhtäkkiä miettivänsä homekoiria, joita eräs kotitaloyhtiön osakas jokunen vuosi sitten käytti asunnossaan. Hevoshullut katsojat eivät tästä sen enempää piittaa, sillä kaviouralla on meneillään kouluratsastuskilpailut.Hevosopiston tilanne on surullinen, vaikka se pääsee ulkopuoliselta unohtumaan juuri nyt, kun derbykenttä on vihreä.Hevosopiston ja sen entisen toimitusjohtaja-rehtorin Pauliina Mansikkamäen konfliktia on näiden noin neljän vuoden ajan ollut kuulemma hoitamassa 14 juristia ja lopputulos on tässä. Kun kolme päivää puidun riita-asian loppulausunnot maanantaina Helsingin käräjäoikeudessa luettiin, toinen osapuoli halusi yhä korvauksia ja toinen osapuoli välttyä maksamasta niitä – yhtä kaukana toisistaan, kuin aloittaessaankin. Se tosin lienee tavallista, ei kai käräjillä muuten oltaisikaan. Tuomareilla on nyt tiedot ja perustelut ja kolmen viikon päästä saadaan ratkaisu. Sitten siitä valitetaan hoviin tai ei. Jompikumpi riidan osapuolista joutuu jossakin vaiheessa maksamaan isot rahat. . Eikä tässä vielä kaikki. Tilanne on sen verran pahasti tulehtunut, että nämä samaiset riidan aiheet palaavat ilmeisesti vielä uudelleen oikeudellisesti arvioitaviksi, tällä kertaa rikosprosessina, koska tapauksessa on tehty tutkintapyyntö poliisille.Maksamattomat korvaukset ovat toki aina mielenkiintoinen aihe, mutta enemmänkin sivulliselle heräsi sellaisia kysymyksiä kuin ”miksi?” ja ”kuka?”Miksi tämä päästettiin kärjistymään näin verisesti? Kuka tai ketkä valitsivat ja toisaalta sallivat tällaisen tavan edetä asiassa? Oliko kiire ja jos oli, niin miksi? Huomaan hahmottavani tätä suoratoistosarjojen laki, politiikka ja ihmissuhdekiemurat -osaston juonikääntein.Miksi toimitusjohtajasta haluttiin eroon ”heti – maksoi mitä maksoi”? Eikö siinä kohtaa aavistettu, että ”he junailevat asiat yhdessä toimitusjohtajan eduksi”? Mikä oli hallituksen puheenjohtajan intressi? Entä miksi omistajat ”eivät estäneet vehkeilyä”, viheltäneet peliä poikki? Eivätkö he huomanneet mitään vai luottivatko vääriin ihmisiin ja siksi vastalauseita sanomatta allekirjoittivat pöytäkirjat?Tulehtunut työilmapiiri -asia sitten, ja toimitusjohtajan osuus siinä. Se, mikä aiheutti mediamylläkän ja sitten katosi vähin äänin otsikoista. Mitä sille lopulta tapahtui? Selvisikö se jotenkin? Työilmapiiriä ei valmistelussa kelpuutettu teemaksi, sillä se ei juridisesti ole tämän oikeudenkäynnin keskiössä. Mutta kyllä se vaikuttaa taustalla. Siitä puhuttiin käytävillä. Ja salissakin.. Vai onko pikemminkin niin – kuin on myös esitetty – että juuriongelmat ovat muualla kuin työilmapiirissä ja johtajissa?Että Hevosopisto tekee hidasta ja kivuliasta muuntumista nykyaikaiseksi laitokseksi vähän jälkijunassa tilanteessa, jossa valtion joskus vuolaana kohisseesta rahahanasta on hävinnyt paine ja rahoituksen ehdot alati vain koventuvat, eikä kukaan oikein välitä? Ettei oikein hahmoteta, ollaanko moderni urheilukeskus vai maatalousoppilaitos tilanteessa, jossa yksi omistaja haluaa sitä ja toinen tätä, ja jossa kymmenien miljoonien korjausvelka kaatuu päälle? Jossa työntekijät, niin ammattilaisia kuin hevossubstanssiosaamisessaan ovatkin, eivät enää voi toimia kuin ”aina ennen”. Ja siihen päälle vielä koronavuodet. Vähempikin synnyttää pelkoa ja muutosvastarintaa. Mutta kenen syy se on?Jostakinhan sekin kertoo, että kun ihmisiä ja hevosia on jouduttu vähentämään, vetävämmät otsikot on kirjoitettu hevosista.
Huhtikuinen tuokiokuva: istutaan Ypäjä-hallin katsomossa. Yhdessä kohdassa alarivin paikkoja on tyhjää, koska katsomon puupenkille tippuu katosta vettä. Ilma on sen verran tunkkainen, että sitä huomaa yhtäkkiä miettivänsä homekoiria, joita eräs kotitaloyhtiön osakas jokunen vuosi sitten käytti asunnossaan. Hevoshullut katsojat eivät tästä sen enempää piittaa, sillä kaviouralla on meneillään kouluratsastuskilpailut.Hevosopiston tilanne on surullinen, vaikka se pääsee ulkopuoliselta unohtumaan juuri nyt, kun derbykenttä on vihreä.Hevosopiston ja sen entisen toimitusjohtaja-rehtorin Pauliina Mansikkamäen konfliktia on näiden noin neljän vuoden ajan ollut kuulemma hoitamassa 14 juristia ja lopputulos on tässä. Kun kolme päivää puidun riita-asian loppulausunnot maanantaina Helsingin käräjäoikeudessa luettiin, toinen osapuoli halusi yhä korvauksia ja toinen osapuoli välttyä maksamasta niitä – yhtä kaukana toisistaan, kuin aloittaessaankin. Se tosin lienee tavallista, ei kai käräjillä muuten oltaisikaan. Tuomareilla on nyt tiedot ja perustelut ja kolmen viikon päästä saadaan ratkaisu. Sitten siitä valitetaan hoviin tai ei. Jompikumpi riidan osapuolista joutuu jossakin vaiheessa maksamaan isot rahat. . Eikä tässä vielä kaikki. Tilanne on sen verran pahasti tulehtunut, että nämä samaiset riidan aiheet palaavat ilmeisesti vielä uudelleen oikeudellisesti arvioitaviksi, tällä kertaa rikosprosessina, koska tapauksessa on tehty tutkintapyyntö poliisille.Maksamattomat korvaukset ovat toki aina mielenkiintoinen aihe, mutta enemmänkin sivulliselle heräsi sellaisia kysymyksiä kuin ”miksi?” ja ”kuka?”Miksi tämä päästettiin kärjistymään näin verisesti? Kuka tai ketkä valitsivat ja toisaalta sallivat tällaisen tavan edetä asiassa? Oliko kiire ja jos oli, niin miksi? Huomaan hahmottavani tätä suoratoistosarjojen laki, politiikka ja ihmissuhdekiemurat -osaston juonikääntein.Miksi toimitusjohtajasta haluttiin eroon ”heti – maksoi mitä maksoi”? Eikö siinä kohtaa aavistettu, että ”he junailevat asiat yhdessä toimitusjohtajan eduksi”? Mikä oli hallituksen puheenjohtajan intressi? Entä miksi omistajat ”eivät estäneet vehkeilyä”, viheltäneet peliä poikki? Eivätkö he huomanneet mitään vai luottivatko vääriin ihmisiin ja siksi vastalauseita sanomatta allekirjoittivat pöytäkirjat?Tulehtunut työilmapiiri -asia sitten, ja toimitusjohtajan osuus siinä. Se, mikä aiheutti mediamylläkän ja sitten katosi vähin äänin otsikoista. Mitä sille lopulta tapahtui? Selvisikö se jotenkin? Työilmapiiriä ei valmistelussa kelpuutettu teemaksi, sillä se ei juridisesti ole tämän oikeudenkäynnin keskiössä. Mutta kyllä se vaikuttaa taustalla. Siitä puhuttiin käytävillä. Ja salissakin.. Vai onko pikemminkin niin – kuin on myös esitetty – että juuriongelmat ovat muualla kuin työilmapiirissä ja johtajissa?Että Hevosopisto tekee hidasta ja kivuliasta muuntumista nykyaikaiseksi laitokseksi vähän jälkijunassa tilanteessa, jossa valtion joskus vuolaana kohisseesta rahahanasta on hävinnyt paine ja rahoituksen ehdot alati vain koventuvat, eikä kukaan oikein välitä? Ettei oikein hahmoteta, ollaanko moderni urheilukeskus vai maatalousoppilaitos tilanteessa, jossa yksi omistaja haluaa sitä ja toinen tätä, ja jossa kymmenien miljoonien korjausvelka kaatuu päälle? Jossa työntekijät, niin ammattilaisia kuin hevossubstanssiosaamisessaan ovatkin, eivät enää voi toimia kuin ”aina ennen”. Ja siihen päälle vielä koronavuodet. Vähempikin synnyttää pelkoa ja muutosvastarintaa. Mutta kenen syy se on?Jostakinhan sekin kertoo, että kun ihmisiä ja hevosia on jouduttu vähentämään, vetävämmät otsikot on kirjoitettu hevosista.
