Näkökulma: Ravitalous ja pelimaailma

Peliyhtiöiden yhdistäminen ja pelimonopolin säilyttämisyritys oli lähtökohtaisesti ajastaan jäljessä. Raviväen ja Veikkauksen yhteistyö on kyllä sujunut hyvin. Ongelmia on tuonut valtionapujärjestelmän sovittaminen aiemmin markkinataloudessa toimineeseen ravitalousjärjestelmään.

Kun uusi Veikkaus joutui julkisen parjauskampanjan kohteeksi koskien peliriippuvuutta ja -ongelmaisia, raviurheilu kärsi muiden mukana. Näin, vaikka asia käytännössä koski vain entisiä RAY:n pelejä. Mummot ja kylänmiehet saivat hakea jännitystä muualta, kun peliautomaatit haluttiin viedä kaupunkien pelikasinoihin. Nyt Veikkausta moittineet ovat valmiita hyväksymään vapaan pelimaailman. Kasinot ja kasinopelit ovatkin hyvä juttu?

Vahinkoa ravitaloudelle aiheutti myös korona. Huolimatta siitä, että raviurheilu on reipas ulkolaji, koronatauko koski myös raveja. Viisaasti hoidettuna tämä ikävä aika olisi voitu kääntää ravitalouden voitoksi. Naapurimme Ruotsi oli tässäkin viisaampi. Raviurheilun koronatauosta ei kylläkään voida syyttää valtiota. Päätös oli omien päättäjiemme aikaansaannos.

Viimeisimmässä Veikkauksen asemaa koskeneessa uudistuksessa Veikkauksen edunsaajien peliyhteys poistettiin ja tuotonjako siirrettiin osaksi valtion yleistä budjettitaloutta. Raviväkeä kyllä kuultiin, mutta ei kuunneltu. Seuraukset olivat arvattavissa. Raviurheilun vastustajat ja erilaiset asiantuntijat tulkitsevat raviurheilulle aiemmin sovitun peliosuuden yritystueksi, jolle ei ole perustetta.

Nyt olemme taas uuden edessä. Valtiovalta on huomannut muutaman vuoden takaisen peliyhtiöpäätöksen ja monopolin säilyttämisyrityksen olleenkin virhe. Myös raviväki kaipaa muutosta.

Kyllästyminen koskee pääosin raviratojen kohtelua ja raviurheilun nykyistä ahdinkoa. Apua odotetaan lisenssimallista ja yhteistyöstä Ruotsin peliyhtiön kanssa.

Uuteen hankkeeseen sisältyy paljon selvitettävää. Kuinka paljon suurempi yhteisyrityksen pelivaihdon tulee olla, jotta pääsemme edes nykyiseen hevostalouden tuottoon? Muuttuisiko raviratojen asema parempaan suuntaan lisenssimallissa? Onko valtio valmis tukemaan yhteisöä, joka kilpailee sen omaa yhtiötä vastaan? Kysymyksiä, joihin olisi hyvä saada vastauksia.

Entä Veikkaus-yhteistyö ja valtion osallistuminen hevostalouteen? Voisiko valtionapujärjestelmän valuvikoja korjata ja raviradan hoitamisen tehdä markkinatalouteen paremmin sopivaksi? Vanha kilpahevonenkin piristyy, kun sekkiä löysätään ja ikäviin rutiineihin tulee muutoksia. Joka tapauksessa nykyisessä mallissa ainakin raviurheilun lähivuodet olisivat turvattuja.

Toipa tulevaisuus mukanaan yksinoikeus- tai lisenssijärjestelmän, valtiolla on vastuu hevostalouden hyvinvoinnista. Nykyisessä pelimallissa on kysymys nimenomaan valtion tahdosta. Meille annettiin ja on annettu lupauksia, jotka eivät ole pitäneet. Nyt olisi aika lunastaa lupaukset ja olla sanansa mittainen. Suomen hevostalous ja raviurheilu eivät kestä leikkauksia ja huonoja päätöksiä.

Kari Eriksson

Kirjoittaja on Suomen Hippoksen valtuuskunnan jäsen