Näkökulma: Jos vain isot menestyvät, kaikki häviävät

Syyskuussa Ypäjän varsahuutokaupassa oli nähtävissä selvä polarisoituminen: muutamasta varsasta maksettiin asiallisesti, suurimmasta osasta kasvattajan kuluihin nähden vaatimaton hinta. Sama trendi on ollut käynnissä pitkään.Sen valossa Hippoksen lokakuun alussa julkaisemat tämän kevään astutustilastot eivät juuri yllättäneet. Pudotusta astutettujen ravuritammojen määrässä oli yli 10 prosenttia.Varsat myös keskittyvät yhä enemmän vain harvoihin käsiin. Pitkäaikaiset huippunimet eivät ole ikuisia, mutta manttelinperijöitä ei tungokseksi asti ole. Uutena yrittäjänä alalle päästäkseen on oltava valmis isoihin alkuinvestointeihin tallien, varusteiden ja ajopaikkojen suhteen. Eikä se yksin riitä, vaan jostain pitäisi myös löytyä hevosia, joilla tehdä nimeä, jotta asiakkaat löytävät uuden yrittäjän.Haastattelin reilu vuosi sitten Gävlessä valmentavaa suomalaista Rauno Pöllästä, joka kertoi saman keskittämisilmiön näkyvän myös Ruotsissa. Hän totesi lakonisesti, että kimppaomistajille on aivan sama, vaikka hän laskuttaa sata kruunua vähemmän päivässä kuin ison tallin nimekäs valmentaja. Kimpalle kyseessä on pikkuraha, ja kimppalaiset haluavat hevosen valmennukseen sellaiselle valmentajalle, jonka nimen he tietävät. Käytännössä siis sellaiselle, joka paistattelee riittävän usein alan medioissa menestyvien hevosten kanssa. Se tarkoittaa, että hyvät varsat ja kilpahevoset keskittyvät samoille valmentajille. Pienemmät toimijat kuihtuvat pikkuhiljaa pois sitä mukaa, kun isot kimpat yleistyvät..Viime vuonna tempussa onnistui kuusi Suomessa syntynyttä varsaa.Lämminverivarsan on kulunsa kattaakseen tienattava noin 50 000 euroa plus hankintakulut kolmevuotiskauden loppuun mennessä.Kimppaomistusta on pitkään pidetty raviurheilun tulevaisuuden pelastajana, ja monessa mielessä se sitä onkin mahdollistamalla hevosenomistamisen elämykset myös tavallisille ihmisille. Käytännössä lämminverivarsan pitää kolmevuotiskauden loppuun mennessä tienata pyöreästi 50 000 euroa plus hankintakulunsa, jotta se kattaisi elämisensä. Viime vuonna tempussa onnistui kuusi Suomessa syntynyttä varsaa. Tässä valossa heti kilpailemaan pääsevien tuontiruunien suosio ei ihmetytä. Toivottavasti lähivuosien miljoonan euron satsaus nuorten hevosten palkintoihin kääntää suunnan. Kimpat ostavat varsoja usein huutokaupasta. Juttelin tänä syksynä Ypäjällä erään ammattivalmentajan kanssa, joka arvioi tietyn varsan olevan rakenteeltaan ja ilmeeltään huutokaupan paras. Hän sanoi, että jos saisi itse päättää, hän ostaisi sen, mutta nyt huuto jää tekemättä. Varsan isäori oli Suomessa astuva halvemman hintaluokan ori ja vaikka ori oli jo osoittautunut periyttäjäksi, valmentaja ei voinut varsaa etsivälle kimpalle sanoa, että tämä ostettiin.Tuontioriin varsa on yksinkertaisesti helpompi myydä kimpalle kuin Suomessa vaikuttavan oriin. Siitä huolimatta, että Ypäjän huutokaupalla on kasvattajan näkökulmasta ehkä kyseenalainenkin maine siinä, että parhaat myydyt varsat ovat olleet poikkeuksellisen halpoja – joistain ei ole välttämättä annettu edes yhtään tonnin pohjahinnan tarjousta, kuten tämän vuoden Derbyn finalistista Laxvikens Amiralista (Jontte Boy). Huutokaupan kalleimmat taas eivät ole historiassa juuri urallaan onnistuneet.Silti kimpat haluavat sen ennakkoajatuksissa kalliimman ja muodikkaamman varsan. Se taas ohjaa kasvattajia käyttämään tuontioriita, ettei varsa jäisi myymättä. Niiden käyttö on kuitenkin poikkeuksetta kalliimpaa, ja riski kasvattajalle isompi. Taloudellisesti epävarmoina aikoina monelta jäikin tamma kokonaan astuttamatta.Kimpat ovat raviurheilulle ehdottomasti mahdollisuus, mutta jos haluamme kääntää kurjistumisen kierteen, meidän on löydettävä keinoja taistella liiallista keskittymistä ja vain isojen pärjäämistä vastaan. Myös raviurheilussa monimuotoisuus on elinvoimaisempaa kuin yksipuolistuminen, ja nyt ollaan jo riskirajoilla.

Näkökulma: Jos vain isot menestyvät, kaikki häviävät

Aiheeseen liittyvää