Näkökulma: Raviurheilun dopingvalvonta – "Tahtotila ja koirien koulutus eivät riitä, vaan Hippoksen on otettava asiasta vastuu"

Olen seurannut viime vuosina hämmentyneenä ravihevosten dopingvalvontaa Suomessa. Erityisesti Markku Niemisen kohtelu Willow Priden virtsanäytteen mitättömän mefenaamihappolöydöksen kohdalla oli täysin kohtuutonta.

Willow Priden tapausta käsiteltiin Suomen Eläinkilpailujen Antidopingtoimikunnassa (EKADT) heinäkuussa 2021. Olin kokouksessa Suomen Eläinsuojelun edustajana ja totesin, että koska hevosen virtsassa todettu ihmisten kipulääkkeenä käytetyn mefenaamihapon löydös on mitätön, selvitykset viittaavat ympäristökontaminaatioon ja että valmentaja on toiminut ravikilpailusääntöjen mukaisesti. Silloin on kyseessä lievin mahdollinen ravikilpailusääntöjen tuntema tapaus eli nollatoleranssirikkomus.

Toimikunnan muut jäsenet olivat eri mieltä ja totesivat lääkeainerikkomuksen. Päätöksen perusteet jäivät epäselväksi. Arvelen, että kaikki toimikunnan jäsenet eivät tunteneet ravikilpailusääntöjä, ja osa saattoi sekoittaa Suomen Ratsastajainliiton ja Suomen Hippoksen määritelmät lääkeainerikkomuksesta. Näillä kahdella hevosurheilujärjestöllä on toisistaan poikkeavat säännöt. EKADT:n ratkaisu Niemisen Willow Priden tapauksessa ei ole linjassa aiempien vastaavien tapausten kanssa.

Ravihevosten lääke- ja dopingainelöydöksiin liittyvät rikkomukset on määritelty Suomen Hippoksen julkaisemassa Lääkintäohjeessa jo vuonna 2007, eikä niitä ole sen jälkeen päivitetty. Aiemmat vastaavat tapaukset, joiden käsittelyssä olen ollut mukana vuoteen 2017 asti, on todettu EKADT:ssa Hippoksen määritelmän mukaisesti nollatoleranssirikkomuksiksi. Vuonna 2008 ja 2011 käsiteltiin alhaisia mefenaamihappolöydöksiä kahden eri ravihevosen virtsanäytteissä. EKADT totesi molemmat nollatoleranssirikkomuksiksi, ja Hippoksen hallitus määräsi ensimmäisen valmentajalle 200 euron sakon ja toisen valmentajalle 300 euron sakon. Kilpailukieltoja ei näistä tapauksista annettu.

Vuonna 2019 EKADT käsitteli tapausta, jossa ravihevosen veri- ja virtsanäytteestä löytyi mefenaamihappoa, ja totesi lääkeainerikkomuksen. Vuonna 2019 käsitelty tapaus eroaa merkittävästi Willow Priden tapauksesta, koska tältä toiselta hevoselta mefenaamihappoa löytyi virtsan lisäksi verestä. Verestä todetun lääkelöydöksen perusteella voitiin arvioida hevosen saaneen kyseistä tulehduskipulääkettä 48 tunnin sisällä kilpailusta, eli julkisuudessa olleiden tietojen perusteella tapaus täytti dopingrikkomuksen määritelmän.

Willow Priden virtsan mefenaamihappolöydöksen mitättömyyttä kuvaa se, että mefenaamihapolla lääkittyjen koehevosten virtsasta löytyi vielä kolme viikkoa lääkityksen jälkeenkin yli satakertaisia lääkeainepitoisuuksia verrattuna Willow Priden löydökseen. 

Suomen Hippoksen Niemiselle määräämä 3000 euron sakko Willow Priden virtsanäytteen olemattoman mefenaamihappolöydöksen takia on Suomen raviurheilun historian suurin lääkintäsääntöjen rikkomuksesta langetettu sakko.

Vuonna 2007 Hippoksen hallitus määräsi 4000 euron sakon ammattivalmentajalle, joka oli käyttänyt dopingaineena tunnettuja anabolisia steroideja useammalle valmennettavalleen, mutta ravituomioistuin alensi sakon lopulta 2000 euroon.

Raviradan siivoamattomasta vieraskarsinasta selvitysten perusteella tullut kontaminaatio ja sen aiheuttama mitätön jäämälöydös hevosen virtsassa, jolla ei ole mitään tekemistä suorituskykyyn vaikuttamisen kanssa, on Markku Niemisen kohdalla arvioitu Hippoksen toimesta vakavammaksi rikkeeksi kuin systemaattinen dopingaineiden käyttö.

Perusasiat kuntoon

Suomessa raviurheilun dopingvalvonnan kehitystyö painottuu tällä hetkellä koirien koulutukseen. Antidopingkoirat on hellyttävä ajatus, mutta jos tavoitteena on viedä raviurheilua eteenpäin ja turvata ammattimainen toiminta lajissa jatkossakin, on perusasiat hoidettava kuntoon viivyttelemättä.

Raviurheilun dopingvalvontaan liittyvät säännöt sekä toimintatavat kaipaavat pikaista uudistamista. Rikkeiden vakavuutta arvioivien henkilöiden on tunnettava ravikilpailusäännöt, ja niitä on noudatettava tasapuolisesti kaikkien kilpailijoiden kohdalla. Lisäksi harjoituskauden näytteenottoa on tehostettava sekä laboratorioanalytiikassa on panostettava mitättömien jäämien etsimisen sijaan dopingaineiden tutkimiseen.

Hippoksen omaa osaamista kilpahevosten dopingvalvonnan osalta on lisättävä ja positiivisten löydösten käsittelyprosessia on kehitettävä kilpailijoiden oikeusturva paremmin huomioivaksi. Tärkeää on myös näytteenottajien sekä kilpailijoiden aktiivinen kouluttaminen lääkityssäännöistä muun muassa tahattomien löydösten välttämiseksi.

Hippoksen toimitusjohtaja Minna Mäenpää totesi Niemisen oikeudenkäynnin ratkettua raviurheilujärjestön eduksi, että ”tahtotila on, ettei tällaisiin tilanteisiin jatkossa jouduttaisi’.

Tahtotila ja koirien koulutus eivät riitä, vaan Hippoksen on otettava asiasta vastuu ja kehitettävä sekä sääntöjään että toimintatapojaan niin, ettei vastaavaa enää tapahdu.

Katja Hautala,

Kirjoittaja on väitöskirjatutkija Helsingin yliopistossa ja on toiminut Suomen Hippoksen johtavana eläinlääkärinä 2006-2017. Hän on toiminut EUADT:n sihteerinä 2005-2006 ja jäsenenä 2006-2017. Saudi-Arabian laukkaurheilun keskusjärjestössä hän oli kehittämässä kilpahevosten dopingvalvontaa 2022-2023. Hautala on ollut yli kymmenen vuotta jäsenenä kansainvälisesti merkittävissä hevosurheilun antidopingtyötä kehittävissä toimielimissä (European Horseracing Scientific Liason Commitee, Nordic Equine Medication and Antidoping Commitee, Group of Racing Regulatory Veterinarians).