Näkökulma: "Mikä on rangaistusohjesääntömme perusta ja tarkoitus?"

Suomalainen ja ruotsalainen yhteiskunta ovat olleet yleisesti katsottuna jo pitkään hyvin samoilla arvoilla. Finnkampen-henki on silti aina ollut – ainakin suomalaisten – mielessä jatkuvasti, viimeisimpänä Euroviisuissa ja nyt meneillään olevissa jääkiekon MM-kisoissa Tampereella. .Ruotsalainen raviurheilu on kuitenkin aina ollut paremmin osana yhteiskuntaa ja arvostettua. Meillä urheilumme yhteiskunnallinen hyväksyttävyys on noussut keskiöön paljon myöhemmin, kun lajimme rahoituspohjaa muutettiin..Yksi syy tähän löytyy maittemme historiasta. Ruotsalainen hevosurheilu oli alusta asti niin sanottua paremman piirin urheilua, meillä enemmän maalaisten keskinäistä kilvanajoa. Vasta vedonlyönti ja lämminveriset toivat kaupunkilaiset laajemmin mukaan urheiluumme..Psykologinen soveltuvuus vai oma halu?Ravien tuomaritoiminta on alun perin luotu kilpailijoiden pyynnöstä, jotta kaikille taataan yhdenvertaiset mahdollisuudet kilpailun voittamiseen. Johtuen ehkä erosta yhteiskunnan hyväksyttävyydessä maat lähtivät tässäkin hieman eri suuntiin, vaikka perusperiaate toiminnassa on sama: radoilla on paikalliset tuomarit ilman ammattituomareita.Meillä laadittiin rajoitteita ja sääntöjä, joita valvomaan etsittiin ihmisiä lajin sisältä. Ruotsalaisille oli tärkeintä ihmisten soveltuvuus rangaistusten määräämisen kilpailijoille, ei lajin tuntemus. Uusien tuomareiden hankkimisessa tuo eroavaisuus on säilynyt. Ruotsissa testataan psykologista soveltuvuutta tehtävään, meillä halua ja intoa..Saksalainen yleisnero J. W. von Goethe lausui jo 1700-luvulla: Kaikki lait ovat vanhojen miesten laatimia. Nuoret ja naiset haluavat poikkeuksia, vanhat miehet sääntöjä..Lait olivat aikanaan yksinvaltiaiden keino pitää kansa kurissa ja pelossa sekä nuhteessa. Vasta ruotsalaisen papin ja uskonpuhdistajan Olaus Petrin 1500-luvulla kokoamissa tuomarin eettisissä ohjeissa tuotiin esiin lakien laatiminen kansan, ei vallanpitäjien hyväksi. Nämä eivät ole kuitenkaan virallisia lakeja, vaan asetuksia ja ohjeita hyvään ja eettisesti kestävään tuomaritoimintaan, jotka molemmissa maissa on nykyisinkin painettu lakikirjojen alkusivuille. Sillä hyvä tuomari ei ole syyttäjä vaan oikeudenjakaja..Osa ohjeista on täysin siirrettävissä hyvän ravituomarin tai valvojan ohjekirjaan, jos sellainen halutaan tehdä tuomaritoimintamme kehittämiseksi. Jos molempien maiden oikeuslaitokset pitävät näitä tärkeinä, eikö meidänkin lajin pitäisi?.Tässä parhaita lajiimmekin sovellettavia Olaus Petrin eettisiä ohjeita tuomarien toimintaan:.1. Mikä ei ole oikeus ja kohtuus, se ei voi olla lakikaan..2. Saarnaajaksi ei kelpaa, jos ei tiedä mitä Raamatussa on, eikä tuomariksi, jos ei tiedä mitä laissa on, mikä on sen perusta ja tarkoitus ja mihin sitä on käytettävä..3. Hyvä ja älykäs tuomari on parempi kuin hyvä laki, sillä hän voi asetella kaiken kohtuuden mukaan. Mutta missä on paha ja väärä tuomari, siinä ei auta edes hyvä laki, sillä hän kääntää ja vääristää sitä oman mielen mukaan. .4. Rikollista/väärintekijää rangaistaan tämän oikaisemiseksi, ei pelottelemisen eikä koston takia. Oikein mitoitettu tuomio jättää tilaa katumukselle..5. Kaikki laki on asetettu oikeuden ja kohtuuden eikä sakkorahojen takia. Laki tahtoo ennemmin olla rikkomattomana kun rikottuna ja soisi ettei sakkorahaa ollenkaan tarvittaisi..Onko tuomaritoimintaan tullut eettisyyttä?Kun meillä vähän aikaa sitten raveissa annettiin 100 euron sakko myöhästyneestä puhallutuksesta 70-vuotiaalle kilpailijalle, joka ajoi vuoden 2023 kolmatta kilpailuaan ja oli edellisen kerran kilpaillut kahdesti vuonna 2021, ilman että oli vaivauduttu kuuluttamaan ohjastajaa paikalle, en löydä rangaistusohjesäännöstämme tekstiä, jolla viittaisin muuhun kuin kohtaan 3. Ikävä kyllä, sen loppuosaan..Lajiimme on tullut mukaan paljon nuoria ja naisia, niin kilpailijoiksi kuin tuomaritorniinkin. En silti ole varma, onko se tuonut mukanaan yhtään yllä mainittua eettisyyttä tuomaritoimintaan, vai päinvastoin?.Teksti on puheesta, jonka pidin Hippoksen valvojapäivillä Kuopiossa 12.5. ravivalmentajien ja -ohjastajien alustuksena. Halusin lähestyä tuomaritoimintaa hieman eri näkökulmasta kuin ennen. Sosiaalisessa mediassa asiaa hieman avattuani keskustelu kääntyi odotetusti amatööri/ammattilainen -keskusteluksi muutaman ihmisen toimesta. Valtaosa onneksi pysyi kärryillä..Ravikilpailuissa annettavista rangaistuksista pääosa on kiistattomia, eikä kukaan niitä moiti. Lajimme on kuitenkin lähes ainoa urheilulaji, jossa maallikkotuomareilla on oikeus määrätä rahasakkoja vailla minkäänlaista oikeudellista koulutusta. Palkintojen nousun myötä nuo sakot ovat osiltaan nousseet jopa suuremmiksi kuin mitä lakituvassa tuomari määrää vakavistakaan rikoksista, jopa kuolemantuottamuksesta. Näilläkö saavutamme yhteiskunnallisen hyväksyttävyyden? Mikä on rangaistusohjesääntömme perusta ja tarkoitus?.Paras palaute itselleni puheenvuoroni jälkeen oli erään kuulemassa olleen valvojan tekstiviesti: Siemen on kylvetty, saa nähdä lähteekö itämään..Jukka-Pekka Kauhanen,Suomen Ravivalmentajat ry

Näkökulma: "Mikä on rangaistusohjesääntömme perusta ja tarkoitus?"

Aiheeseen liittyvää