Kolumni: Oletko kunnossa?

Tukesin ansiokas raportti kertoi pari viikkoa sitten, että ratsastusonnettomuuksia tapahtuu paljon siksi, että ihmisten tasapaino pettää. He putoavat, kun hevonen lähtee ravaamaan tai siirtyy toivotusti laukkaan. Hypätessä putoamisia tapahtuu eniten. Hevonen voi kompastua puomiin, se voi hypätä kaukaa tai se voi kieltää..Muun muassa liiton uutisoinnissa ison painoarvon sai se, että ratsastaja voi tehdä paljon oman turvallisuutensa parantamiseksi. Hänen kannattaa olla hyväkuntoinen, liikunnallinen ja tasapainoltaan hyvä. Ei sentään sanottu, että laiha, mutta se on lajin sisällä monessa keskustelussa vähintään rivien välissä: oikea ratsastaja on hoikka..Kun Hevosurheilu haastatteli paneeliin ratsastuksenopettajia, he painottivat omaa vastuutaan. Pitää tuntea hevoset, jakaa ne oikein, tulkita hevosten ilmeet ja tarvittaessa vaihtaa harjoitukset. Joskus opettajat tekevät näissä virheitä, osa hyvää hyvyyttään. Antaa nyt Meerin hypätä kauniilla, kyttäävällä ponilla, kun hän on niin monta kertaa sitä pyytänyt..Vain harva lopulta ymmärtää, minkälaista vastuuta ja ahdistustakin ratsastuksenopettaja välillä kokee. Eikä siitä paljoa jutella ammattipiireissäkään. On helpompi aihe miettiä, tarvitseeko Moon Bootseihin lämpöpussia..Yllättävän harvat vanhemmat auttavat ratsastuksenopettajaa heidän työssään. Sen sijaan he ilmoittaessaan lapsiaan tunnille kertovat, että Louna-Tuuli, 7 vuotta, haluaa mennä tänään isolla hevosella ja hänen veljensä Pyry-Martti sanoi, että suostuu tulemaan mukaan, kunhan saa mennä ilman talutusta. Ratsastuksenopettajan sisällä taistelee silloin kolme hahmoa: asiakaspalvelija, turvallisuuspäällikkö ja eläinsuojelija. Hän haluaa sanoa asiakkaalle, että ei ole pakko tulla, mutta hän ei sano sitä. Eikä sitäkään, että etkö sinä idiootti Anu-äityliini tajua, että pohjimmaltaan tässä on kyse siitä, että minä haluan, että lapsesi pysyvät hengissä, että eikö voisi kuvitella, että meillä on tässä yhteinen tavoite..Sitä toivon, että Tukesin raporttia ei käytetä väärin. Meillä on ratsastuskouluissa paljon hyviä asiakkaita, joilla on huono tasapaino tai huono kunto, läskiäkin. Nykyään on muodissa sanoa, että ratsastus ei ole kaikkien laji, mutta kyllä se on. Kyllä: meillä on huippufitit nykykilparatsastajat, mutta meillä on myös spastiset pyörätuolipotilaat, jotka eivät ilman apua edes pysy hevosen selässä. Siihen väliin monenlaisia viheltäjiä, joilla kaikilla ei edes ole kunnollista mahdollisuutta vaikuttaa siihen, millainen heidän tasapainonsa on..Ja entä jos tunnille tulee 55-kiloinen ruutuorientoitunut lapsi? Harvemmin se on hänen harkittu valintansa. Jos hän olisi syntynyt 70-luvulla, hänkin osaisi mennä kyykkyyn ja kiivetä puuhun, mutta kun ei ole..Niin kuin George Morris sanoi, ratsastajan tärkein apu on osata käyttää päätään. Tasapaino on kiva asia ja hyvä kunto myös, mutta kaikkein tärkeintä on tehdä sopivalla hevosella fiksuja asioita. Opetella tuntemaan hevonen lajina, ja tehdä asiat hevosen hyvinvointia ja ihmisten turvallisuutta ajatellen..Ja vaikka myötätuntoisuus harrastajien kesken ei ehkä lisää turvallisuutta, se varmasti nostaa kokonaisonnellisuutta..Tukes selvitti ratsastuspalveluiden turvallisuutta – hevosten säikähtely, ratsastajien heikko tasapaino ja esteratsastus riskitekijöitä

Kolumni: Oletko kunnossa?

Aiheeseen liittyvää