Joukkuelajit ovat Suomessa(kin) pystyneet hämmästyttävästi säilyttämään kotiseutuidentiteettiään, vaikka joukkueet pääosin koostuvat ympäri maan, maanosan ja maailman haalituista pelaajista, jotka toimivat täysin palkkasoturipohjalta. Puoletkin joukkueesta voi vaihtua kaudesta toiseen, silti kannattajien silmissä Tappara on tamperelainen, HJK helsinkiläinen ja BC Nokia nokialainen.Suomalaisen raviurheilun aamupäivänäkin kotipaikka oli vielä voimakkaasti esillä. Siitä parhaana näyttönä oli Hevosjalostusliittojen haasteravit, niin sanotut maakuntaravit. Ne olivat ravivuoden kohokohtia vielä 1970-luvulle tultaessa, mutta kuolivat vuosikymmenen loppuun mennessä pois. Syy oli selvä. Raviurheilu ammattilaistui ja niin hevosen kuin sen taustajoukkojen kotipaikka hämärtyi.Nykypäivää kohti tultaessa ilmiö toistuu myös kansainvälisellä tasolla. Usein on yhä vaikeampaa mieltää edes sitä, mitä maata valjakko edustaa. Näin etenkin lämminveristen kohdalla. Hevonen voi olla fyysisesti syntynyt eri maassa, mihin se on ensirekisteröity. Sen kasvattaja, omistaja, valmentaja, hoitaja ja ohjastaja voivat kaikki edustaa eri kansallisuuksia.Kylmäveriset, suomenhevoset mukaan luettuina, ovat tässä suhteessa ymmärrettävästi säilyttäneet paremmin asemiaan. Tästä paras esimerkki on Elitloppet-viikonlopun Elitkampen. Sen voi sanoa olevan vuoden tärkein kylmäveristen kohtaaminen, mitenkään Pohjoismaiden mestaruutta tai Nordic Kingiä väheksymättä.Suomalaisten kansallistunto on viikonloppuna ollut voimakkaimmillaan juuri Elitkampenissa. Vaikea sanoa, olisiko Elitloppet-voitto nostanut tunnelman vielä korkeammalle, koska sitä ei toistaiseksi ole koettu.Omin silmin todettuna, vaikkakin hyvin pienellä otannalla, uskallan kuitenkin väittää, että naapurimme Norjan ravifanaatikot ovat juhlineet railakkaammin esimerkiksi Alm Svartenin ja Lannem Siljen Elitkampen-voittoja kuin konsaan Rex Rodneyn ja Steinlagerin Elitloppet-ykkösiä.Elitloppetista Suomeen ei tule voittoa tänäkään vuonna, mutta Evartille ja Issakan Valolle pidetään siniristilippua korkealla. Ne ovat suomalaisia sanan parhaassa merkityksessä.
Joukkuelajit ovat Suomessa(kin) pystyneet hämmästyttävästi säilyttämään kotiseutuidentiteettiään, vaikka joukkueet pääosin koostuvat ympäri maan, maanosan ja maailman haalituista pelaajista, jotka toimivat täysin palkkasoturipohjalta. Puoletkin joukkueesta voi vaihtua kaudesta toiseen, silti kannattajien silmissä Tappara on tamperelainen, HJK helsinkiläinen ja BC Nokia nokialainen.Suomalaisen raviurheilun aamupäivänäkin kotipaikka oli vielä voimakkaasti esillä. Siitä parhaana näyttönä oli Hevosjalostusliittojen haasteravit, niin sanotut maakuntaravit. Ne olivat ravivuoden kohokohtia vielä 1970-luvulle tultaessa, mutta kuolivat vuosikymmenen loppuun mennessä pois. Syy oli selvä. Raviurheilu ammattilaistui ja niin hevosen kuin sen taustajoukkojen kotipaikka hämärtyi.Nykypäivää kohti tultaessa ilmiö toistuu myös kansainvälisellä tasolla. Usein on yhä vaikeampaa mieltää edes sitä, mitä maata valjakko edustaa. Näin etenkin lämminveristen kohdalla. Hevonen voi olla fyysisesti syntynyt eri maassa, mihin se on ensirekisteröity. Sen kasvattaja, omistaja, valmentaja, hoitaja ja ohjastaja voivat kaikki edustaa eri kansallisuuksia.Kylmäveriset, suomenhevoset mukaan luettuina, ovat tässä suhteessa ymmärrettävästi säilyttäneet paremmin asemiaan. Tästä paras esimerkki on Elitloppet-viikonlopun Elitkampen. Sen voi sanoa olevan vuoden tärkein kylmäveristen kohtaaminen, mitenkään Pohjoismaiden mestaruutta tai Nordic Kingiä väheksymättä.Suomalaisten kansallistunto on viikonloppuna ollut voimakkaimmillaan juuri Elitkampenissa. Vaikea sanoa, olisiko Elitloppet-voitto nostanut tunnelman vielä korkeammalle, koska sitä ei toistaiseksi ole koettu.Omin silmin todettuna, vaikkakin hyvin pienellä otannalla, uskallan kuitenkin väittää, että naapurimme Norjan ravifanaatikot ovat juhlineet railakkaammin esimerkiksi Alm Svartenin ja Lannem Siljen Elitkampen-voittoja kuin konsaan Rex Rodneyn ja Steinlagerin Elitloppet-ykkösiä.Elitloppetista Suomeen ei tule voittoa tänäkään vuonna, mutta Evartille ja Issakan Valolle pidetään siniristilippua korkealla. Ne ovat suomalaisia sanan parhaassa merkityksessä.
