Paneeli: Montako kansainvälistä suurkilpailua vuodessa on sopivasti?

Suomessa ajetaan vuodessa neljä lämminveristen kansainvälistä suurkilpailua: Seinäjoki Race, Finlandia Ajo, Kymi Grand Prix ja St Michel. Palkintoja niissä maksettiin tänä vuonna 639 000 euroa. Ulkomaille palkintopotista matkasi 613 000 euroa, ja Suomeen jäi 26 000 euroa. Ilman Jason's Camdenin Kymi GP -kolmosta saldo olisi ollut 9000 euroa.Tämän lisäksi maksetaan yleensä ulkomaisten hevosten ja niiden taustavoimien matkakulut, Kymi Grand Prix’hin jopa lentokuljetus Keski-Euroopasta. Lasku nousee kuusinumeroiseksi eikä ala ykkösellä. Palkintorahaa lähtee ulkomaille myös oheislähdöistä.Tätä kaikkea pidettiin pitkään itsestäänselvyytenä. Suomen haluttiin olevan osa ravi-Eurooppaa. Kansainväliset tähtivieraat täyttivät myös lehterit ja toivat järjestäjäradoille merkittäviä tuloja.Enää näin ei ole. Yleisöä on tämän vuoden kansainvälisissä suurtapahtumissa ollut huomattavasti vähemmän kuin ”vanhoina, hyvinä aikoina”.”Eikö kaksi kansainvälistä suurkilpailua vuodessa riittäisi”, hevosenomistaja Heikki Korhonen kysyi St Michel -ravien voittajakehässä Callela Nelsonin voitettua oheislähdöstä 5000 euroa. Kari Lähdekorpi esitti samaa Hevosurheilussa jo viime syksynä.”Samat valmentajat ja omistajat lennätetään vuodesta toiseen Suomeen, ja ihan varmasti he siitä tykkäävät. Niin mekin tykättäisiin, jos meitä kutsuttaisiin ulkomaille, mutta ei meitä kutsuta. Ei kukaan niin hullu ole”, Lähdekorpi jyrähti.Kaikki eivät ole samaa mieltä. Freelancer-ravitoimittaja ja hevoskasvattaja Marja Mahlamäki puolusti viime viikolla Hevosurheilussa vahvasti suurkilpailuja ja laski niiden palkintojen olevan vain 2,6 prosenttia koko vuoden palkintopotista. Hevosenomistajia hän muistutti suurkilpailujen merkityksestä raviyleisölle.”Kuka meistä voisi unohtaa nähneensä Mack Lobellin, Varennen tai Face Time Bourbonin livenä?” hän kysyi.Hyvä kysymys sekin..Martti Ala-SeppäläHevoskasvattaja ja kansainvälisen raviurheilun ystävä .”Vaihtotase kunnossa””Niin kauan kuin minä olen ollut tekemisissä raviurheilun kanssa, ei ole monta vuotta ollut, jolloin suomalaiset hevoset olisivat voittaneet ulkomailta vähemmän kuin ulkomaalaiset Suomesta. Jos yksi maa rupeaa voimakkaasti suojelemaan omia lähtöjään, tahtoo sama tapahtua pian toisinkin päin. Ei heti eikä muutamassa vuodessa, mutta pitkällä aikavälillä.”.”Sellaiset ihmiset haluavat tietysti pitää palkintorahat kotimaassa, joilla on hevosia Suomen avoimiin sarjoihin, muttei muualle. Silloin kukaan ei valittanut mitään, kun meiltä kilpailivat ulkomailla esimerkiksi Baron Pepper, Indian Silver, Not A Spacecase ja Houston Laukko. Avoin kilpailu nostaa oman maan urheilun tasoa. Jos ei pärjätä ulkomaisille, pitää treenata kovemmin ja jalostaa paremmin, mutta jos rahaa saa helpolla, taso laskee. Näin kävi esimerkiksi Italiassa, kun alettiin suojella omia lähtöjä.”.”Montako kilpailua tarvitaan, on monipiippuinen juttu. Radat päättäkööt, mutta jos kansainvälisiä lähtöjä lopetetaan, niin ei aleta jakaa niiden palkintorahoja meidän nykyisille ykkössarjalaisille vaan sellaisille hevosille, joista voi joskus tulla oikeita ykkössarjalaisia.”.Mikael MattfolkSuomen Hippoksen valtuuskunnanjäsen ja Seinäjoki Racen promoottori.”Suomessa oltu avokätisiä””On tietysti ymmärrettävää, että tätä keskustelua käydään, koska palkinnot maksetaan yhteisistä rahoista. Herää kysymys, että kuka asian päättää? Ei tietenkään mitkään kuppikunnat tai yksittäiset hevosenomistajat vaan Hippoksen hallitus. Sille voi esittää mielipiteitä valtuuskunnan kautta tai suoraan.”.”Palkintojen lisäksi täytyy tietysti myös keskustella, mitä ulkomaalaisten hevosten tuonti Suomeen maksaa. Suomessa on oltu perinteisesti tässä tosi avokätisiä verrattuna vaikka Ruotsiin. Se juontaa varmaan juurensa niiltä ajoilta, kun ulkomaalaiset huippuhevoset toivat oikeasti yleisöä katsomoihin ja lipputuloja järjestäjille. Seinäjoella matkakorvaus on kuitenkin vain 800 euroa per ulkomainen hevonen ja lisäksi maksetaan hotellihuoneet osallistujille. Yhteensä budjetti on 6000–7000 euroa.”.”Jos käytettävissä oleva raha säilyy ennallaan, neljä on minusta ok. Jos raha vähenee, se voi olla liikaa. Tietty kansainvälisyys me kuitenkin tarvitaan. Meidän taso on, mikä se milloinkin on, ja tänä vuonna se on ollut surkea. Lähdöt on olleet lahjalähtöjä ulkomaille, sitä ei voi kiistää. Mutta ei siitä monta vuotta ole, kun Atupem ja Willow Pride voittivat Seinäjoki Racen.”.Pekka KorpiRavivalmentaja, ohjastaja, hevoskasvattaja ja hevosenomistaja.”Lentokuljetuksia harkiten””En tiedä olisiko jopa hyvä ratkaisu ajaa joku kansainvälinen kisa pienemmällä profiililla tai vähentää joku kisa. Kansainvälisyyttä toki tarvitaan ja on aina vain hienoa, jos Suomeen saadaan vierailemaan ulkomaalaisia huippuhevosia ja kuskeja. Kovan työn kansainvälisten kilpailujen järjestäminen toki vaatii.”.”Ennen olin lähdössä aina heti mukaan kansainvälisiin lähtöihin, kun jo mukanaolo tuntui miellyttävältä. Nykyisin tulee enemmän mietittyä, missä pärjääminen olisi todennäköisintä. Raha ratkaisee tänä päivänä niin paljon, koska kulutaso on noussut niin kovaksi.”.”Lentokuljetuksia tänä päivänä harkitsisin hyvin tarkasti. Jos Ranskasta on tarjolla joku maailman huippuhevonen sen lennättämisen ymmärrän, mutta ilman lentokuljetustakin uskon ulkomailta saavan paikalle todella hyviä hevosia.”.”Ei ykköstason lähtöjen uudelleen profilointikaan ole pahasta. Se on nähty esimerkiksi Killerin Eliitin kohdalla. Viisivuotiskausi on monesti hevosille kuitenkin vähän välivuosi.”.Vesa MäkinenRaviharrastaja, kasvattaja, Suomen Hippoksen entinen toimitusjohtaja.”Kansainvälisyys tärkeää””Kun palkintotaso tulee leikkausten myötä kokonaisuudessaan putoamaan tulee suurkilpailujen palkintorahojen kulkea samassa linjassa. Suurkilpailuja tulee siis vähentää tai ne pitää ajaa pienemmällä profiililla. Suurkilpailujen palkintorahat eivät mielestäni voi missään nimessä olla koskemattomat, jos kokonaispalkintotaso laskee.”.”Kansainvälisyys on joka tapauksessa tärkeää raviurheilulle. Lajimme ei oikein breikkaa suurelle yleisölle ilman kansainvälistä menestystä.”.”Lentokuljetuksien tai matkakulujen maksaminen riippuu siitä, millaiseksi kilpailuksi rata haluaa suurkisansa brändätä. Jos näiden kulujen hoitamiseen löytyy yhteistyökumppaneita, en ymmärrä miksi sellaista ei saisi tehdä. Kouvola esimerkiksi on onnistunut tässä loistavasti. Ulkomailla tiedetään, että Kouvolassa kilpailijoita pidetään hyvänä. Asioita pitää tosissaan miettiä sen mukaan kuinka paljon raviurheilulla on rahaa käytössä ensi vuonna. Tämä tieto varmistunee onneksi kohta.”.”Mielestäni kotimaista kasvatustoimintaa tukeva kilpailutarjonta on tärkeintä ja sen taso pitää joka tilanteessa pitää korkeana.”.Jarkko LitmanenRavifani ja ravien äänityöläinen.”Neljä on sopiva””Nykyinen määrä eli neljä on juuri sopiva. Kaikilla on oma paikkansa ja ne ovat profiloituneet omalla tavallaan. Toki, jos palkintotukia leikataan, niin eivät nämä kisat voi olla mikään pyhä lehmä, mihin ei kosketa. Siinä tapauksessa merkittävä osa palkinnoista pitäisi tulla sponsoreilta, mikäli aseman haluaa säilyttää. Toki myös Jokimaa Jackpotin kaltainen kilpailu voisi olla myös avoimen sarjan hevosille. Ymmärrän, että moni ajattelee tätä asiaa vain omalta kantiltaan ja harmittelee rahojen menemistä ulkomaille. Sitten kuitenkin juhlitaan, kun suomalaiset hakevat palkintorahoja ulkomailta.”.”Kokonaisuuden kannalta näkisin kansainvälisen yhteistyön ratkaisevan tärkeänä ja nämä suurkilpailut ovat osa sitä. Eihän esimerkiksi Next Directionin menestysvuosista niin kauaa ole. Toki kilpailujen rakentamisessa pitäisi muistaa, että tarkoituksena olisi kasata mahdollisimman kiinnostava kokonaisuus. Ja toiseksi, että ulkomailta ei ole ehkä järkevää kutsua tuntemattomia hevosia eikä moneen kertaan nähtyjä. Toki myös suomalaiset voisivat lähteä näihin lähtöihin rohkeammin mukaan, niin ehkä uusia Otto-Maneja ja Bret Bokoja syntyisi.”

Paneeli: Montako kansainvälistä suurkilpailua vuodessa on sopivasti?

Aiheeseen liittyvää