Ex-suurvalmentaja ja nykyinen tv-asiantuntija Kari Lähdekorpi on pitkin talvea esittänyt lähetyksissä kantanaan, että hopeadivisioonan rajaa pitäisi laskea.”Kultadivisioonissa juoksevat viikosta toiseen samat hevoset. Kaikki tuontihevosia, ei suomalaisia juuri ketään”, hän kritisoi.Nykykurssilla Suomen ja Ruotsin hopeadivisioonan rajat ovat käytännössä samat: Suomen 150 000 euroa ja Ruotsin 1,7 miljoonaa kruunua. Karsintojen ykköspalkinnot ovat Suomessa 4000–7000 euroa, Ruotsissa 125 000 kruunua eli noin 10 800 euroa.”Eikä kukaan Suomessa syntynyt Suomen palkinnoilla kultadivisioonaan nousekaan, jos ei ole voittanut Derbyä tai Kriteriumia. Ura loppuu ennen”, Lähdekorpi kärjistää.”En ymmärrä, mitä on ajateltu, kun raja on nostettu näin korkeaksi. Ei meitä voi verrata Ruotsiin, meillä ajetaan niin paljon pienemmistä palkinnoista. Ruotsissa kultadivisioonalaisia on pilvin pimein, meillä vain kourallinen.”Kari Lähdekorpi madaltaisi hopeadivisioonan rajaa tuntuvasti ja samalla tietysti alempienkin divisioonien rajoja jonkin verran.”Kultadivisioonista tulisi mielenkiintoisempia lähtöjä, kun Amazing Playerit ja muuta saataisiin niihin aikaisemmin. 100 tai 110 tuhatta olisi hyvä raja. Kyllä 100 tuhatta tienannut on meillä avoimen sarjan hevonen.”."En näe kuitenkaan siinä ongelman ratkaisua".Ravivalmentaja Markku Niemisellä on tallissaan laaja repertoaari 75-tasolla kilpailevia hevosia..”Vaikea kysymys. Jos sinulla on normi hyvä 130 tuhatta tienannut hevonen, pois lukien siis Amazing Playerit ja Kyle Webit, niin sillä ei tee välttämättä avoimissa lähdöissä mitään. Vaikka kultadivisioonatkaan eivät ole aina niin tasokkaita, niin normi hyvät hevoset ei vaan niissä riitä. On sellaisia hevosia kuin Amazing Player, jotka pärjää missä lähdöissä tahansa ja marssii divisioonien läpi, mutta entä hevoset niiden takana? Joseph Bokolla oli reilut 100 000 euroa, ja omistajat luopuivat siitä, kun sille ei ollut lähtöjä. Hopeadivisioonatkin olivat sille kovia. En silti sano, etteikö vaikka 120 tuhatta voisi olla parempi raja. En näe kuitenkaan siinä ongelman ratkaisua. Ongelma on se, että hevosia on liian vähän. Ruotsissa eri hevoset juoksee kultadivisioonassa, jos se ajetaan Jägersrossa tai Bodenissa. Meillä juoksee aina samat hevoset, ajetaan missä tahansa. Jos nyt ruvetaan säätämään divisioonia, voi käydä niin kuin kävi avoimen ilmon kanssa: se ei ratkaissut hevospulaa vaan joissain tapauksissa jopa pahensi sitä.”.”En ole havainnut kultadivisioonissa erityistä hevospulaa”.Tuomo Pekonen toimi Suomen Hippoksen kilpailupäällikkönä vuosina 2018–23..”Mun mielestä ei. Ihan ensimmäisenä täytyy muistaa, että kultadivisioonaa ja hopeadivisioonaa ei ajeta koskaan samalla kierroksella, ja että vaikka 110 000 tienanneen hevosen voi ilmoittaa koska tahansa kultadivisioonaan. En ole havainnut kultadivisioonassa erityistä hevospulaa. Kultadivisioonan finaaleja ja karsintajaksoja ajetaan vuodessa kaksi, hopeadivisioonan neljä. Kultadivisioonan finaali ajettiin viimeksi 2.3. Teivossa, ja seuraava ajetaan 7.9. Oulussa. Se tarkoittaa, ettei muutos vaikuttaisi hirveän suureen määrään kultadivisioonan lähtöjä. Muita avoimia lähtöjä ajetaan vuoden mittaan pilvin pimein, 120 000 tienanneiden lähtöjä ei kovinkaan paljon. Sen tietysti ymmärtää, ettei vähän alle tai yli 120 tuhatta tienanneella hevosella ajeta mielellään kultadivisioonia, ellei ole pakko. Kun divisioonasysteemi palasi vuodelle 2023, kysyin mielipidettä hopeadivisioonan rajasta muutamalta valmentajalta. 150 tuhatta sai suurimman kannatuksen. Miksi raja oli nostettu 150 000:een jo vuodelle 2019, siitä minulla ei ole tietoa.”.”Kokonaisuutta katsoen rajaa voisi olla varaa laskea”.Ville Tonttilan 119 552 euroa tienannut The Dude on kilpaillut jo pitkään hopea-divisioonassa..”Ei missään nimessä, 150 tuhatta on oikein hyvä raja. Ei vaan leikki leikkinä, kyllähän rajaa kokonaisuutta katsoen voisi olla varaa laskea. Jos oikein radikaaleja oltaisiin, rajat voisivat olla puolta alemmat kuin Ruotsissa, koska palkinnotkin on puolta pienempiä. The Dudella ajettiin jo tammikuussa kultadivisioona, ja se oli Payet’n jälkeen toinen. Kyllä tämänrahainen hevonen pystyy ainakin talvella kultadivisioonia juoksemaan, 150 tuhattahan on melkein miljoona mummonmarkkaa. Silloin pitäisi tietysti laskea muidenkin divisioonien rajoja. Tonnin ykkösistä tavan lähdöissä ajaessa kestää pitkään, että pääsee ajamaan kunnon palkinnoista. Nousua sarjoissa voisi helpottaa, jos 75-palkinnot alkaisivat alemmalta tasolta. Ongelma tietysti on, kun divisioonia ja finaaleja pitää olla kahdelle rodulle. Sarjoja hyvillä palkinnoilla pitäisi 75-raveissa olla kaikille, vaikkei finaalia olisikaan. Karsinnoissa voisi enemmän huomioida, missä finaalit ajetaan. Oulun finaaleihin ei tule välttämättä etelästä lähdettyä.”.”Eri asia on, olisiko muutos kovin merkittävä”.Iivari Ingves on Turun, Teivon ja Forssan kilpailupäällikkö ja avustaa Hipposta kilpailuasioissa..”Sanoisinko, että ei hopeadivisioonan raja ainakaan liian matala ole. Se voisi ihan yhtä hyvin olla mitä vaan 100–150 tuhannen euron välillä, mutta eri asia on, olisiko muutos kovin merkittävä. Toki välin alapäätä kohti mentäessä pääsisi laskemaan edellistä divisioonaa tai edellisiä divisioonia. Divisioonasysteemissä on omat väliinputoajansa. Esimerkiksi lämminverisissä 15 000–40 000 euron väli on valtavan iso ja hevosrikas. Jos jotain divisioonasysteemissä lähdetään muuttamaan, tuon aukon kaventaminen on ehdottomasti tärkein kehityskohde. Toisaalta divisioonasysteemin aukkoja on meidän kilpailusihteerien toimesta paikattu ja varmasti paikataan jatkossakin muulla hyväpalkintoisella kilpailutarjonnalla. Divisioonia on jo nyt yhteensä 12, ja finaaleja ajetaan joka jaksossa kahdeksan, joten osa on aina finaaleissa yhdistettyinä ja jotkut kokonaan tauolla. Itsestäni tuntuisi, että ainakin lämminveristen divisioonia voisi olla yksi enemmän, ja divisioonat voisivat alkaa hieman alempaa. Mutta miten finaalikäytäntö sitten menisi?”
Ex-suurvalmentaja ja nykyinen tv-asiantuntija Kari Lähdekorpi on pitkin talvea esittänyt lähetyksissä kantanaan, että hopeadivisioonan rajaa pitäisi laskea.”Kultadivisioonissa juoksevat viikosta toiseen samat hevoset. Kaikki tuontihevosia, ei suomalaisia juuri ketään”, hän kritisoi.Nykykurssilla Suomen ja Ruotsin hopeadivisioonan rajat ovat käytännössä samat: Suomen 150 000 euroa ja Ruotsin 1,7 miljoonaa kruunua. Karsintojen ykköspalkinnot ovat Suomessa 4000–7000 euroa, Ruotsissa 125 000 kruunua eli noin 10 800 euroa.”Eikä kukaan Suomessa syntynyt Suomen palkinnoilla kultadivisioonaan nousekaan, jos ei ole voittanut Derbyä tai Kriteriumia. Ura loppuu ennen”, Lähdekorpi kärjistää.”En ymmärrä, mitä on ajateltu, kun raja on nostettu näin korkeaksi. Ei meitä voi verrata Ruotsiin, meillä ajetaan niin paljon pienemmistä palkinnoista. Ruotsissa kultadivisioonalaisia on pilvin pimein, meillä vain kourallinen.”Kari Lähdekorpi madaltaisi hopeadivisioonan rajaa tuntuvasti ja samalla tietysti alempienkin divisioonien rajoja jonkin verran.”Kultadivisioonista tulisi mielenkiintoisempia lähtöjä, kun Amazing Playerit ja muuta saataisiin niihin aikaisemmin. 100 tai 110 tuhatta olisi hyvä raja. Kyllä 100 tuhatta tienannut on meillä avoimen sarjan hevonen.”."En näe kuitenkaan siinä ongelman ratkaisua".Ravivalmentaja Markku Niemisellä on tallissaan laaja repertoaari 75-tasolla kilpailevia hevosia..”Vaikea kysymys. Jos sinulla on normi hyvä 130 tuhatta tienannut hevonen, pois lukien siis Amazing Playerit ja Kyle Webit, niin sillä ei tee välttämättä avoimissa lähdöissä mitään. Vaikka kultadivisioonatkaan eivät ole aina niin tasokkaita, niin normi hyvät hevoset ei vaan niissä riitä. On sellaisia hevosia kuin Amazing Player, jotka pärjää missä lähdöissä tahansa ja marssii divisioonien läpi, mutta entä hevoset niiden takana? Joseph Bokolla oli reilut 100 000 euroa, ja omistajat luopuivat siitä, kun sille ei ollut lähtöjä. Hopeadivisioonatkin olivat sille kovia. En silti sano, etteikö vaikka 120 tuhatta voisi olla parempi raja. En näe kuitenkaan siinä ongelman ratkaisua. Ongelma on se, että hevosia on liian vähän. Ruotsissa eri hevoset juoksee kultadivisioonassa, jos se ajetaan Jägersrossa tai Bodenissa. Meillä juoksee aina samat hevoset, ajetaan missä tahansa. Jos nyt ruvetaan säätämään divisioonia, voi käydä niin kuin kävi avoimen ilmon kanssa: se ei ratkaissut hevospulaa vaan joissain tapauksissa jopa pahensi sitä.”.”En ole havainnut kultadivisioonissa erityistä hevospulaa”.Tuomo Pekonen toimi Suomen Hippoksen kilpailupäällikkönä vuosina 2018–23..”Mun mielestä ei. Ihan ensimmäisenä täytyy muistaa, että kultadivisioonaa ja hopeadivisioonaa ei ajeta koskaan samalla kierroksella, ja että vaikka 110 000 tienanneen hevosen voi ilmoittaa koska tahansa kultadivisioonaan. En ole havainnut kultadivisioonassa erityistä hevospulaa. Kultadivisioonan finaaleja ja karsintajaksoja ajetaan vuodessa kaksi, hopeadivisioonan neljä. Kultadivisioonan finaali ajettiin viimeksi 2.3. Teivossa, ja seuraava ajetaan 7.9. Oulussa. Se tarkoittaa, ettei muutos vaikuttaisi hirveän suureen määrään kultadivisioonan lähtöjä. Muita avoimia lähtöjä ajetaan vuoden mittaan pilvin pimein, 120 000 tienanneiden lähtöjä ei kovinkaan paljon. Sen tietysti ymmärtää, ettei vähän alle tai yli 120 tuhatta tienanneella hevosella ajeta mielellään kultadivisioonia, ellei ole pakko. Kun divisioonasysteemi palasi vuodelle 2023, kysyin mielipidettä hopeadivisioonan rajasta muutamalta valmentajalta. 150 tuhatta sai suurimman kannatuksen. Miksi raja oli nostettu 150 000:een jo vuodelle 2019, siitä minulla ei ole tietoa.”.”Kokonaisuutta katsoen rajaa voisi olla varaa laskea”.Ville Tonttilan 119 552 euroa tienannut The Dude on kilpaillut jo pitkään hopea-divisioonassa..”Ei missään nimessä, 150 tuhatta on oikein hyvä raja. Ei vaan leikki leikkinä, kyllähän rajaa kokonaisuutta katsoen voisi olla varaa laskea. Jos oikein radikaaleja oltaisiin, rajat voisivat olla puolta alemmat kuin Ruotsissa, koska palkinnotkin on puolta pienempiä. The Dudella ajettiin jo tammikuussa kultadivisioona, ja se oli Payet’n jälkeen toinen. Kyllä tämänrahainen hevonen pystyy ainakin talvella kultadivisioonia juoksemaan, 150 tuhattahan on melkein miljoona mummonmarkkaa. Silloin pitäisi tietysti laskea muidenkin divisioonien rajoja. Tonnin ykkösistä tavan lähdöissä ajaessa kestää pitkään, että pääsee ajamaan kunnon palkinnoista. Nousua sarjoissa voisi helpottaa, jos 75-palkinnot alkaisivat alemmalta tasolta. Ongelma tietysti on, kun divisioonia ja finaaleja pitää olla kahdelle rodulle. Sarjoja hyvillä palkinnoilla pitäisi 75-raveissa olla kaikille, vaikkei finaalia olisikaan. Karsinnoissa voisi enemmän huomioida, missä finaalit ajetaan. Oulun finaaleihin ei tule välttämättä etelästä lähdettyä.”.”Eri asia on, olisiko muutos kovin merkittävä”.Iivari Ingves on Turun, Teivon ja Forssan kilpailupäällikkö ja avustaa Hipposta kilpailuasioissa..”Sanoisinko, että ei hopeadivisioonan raja ainakaan liian matala ole. Se voisi ihan yhtä hyvin olla mitä vaan 100–150 tuhannen euron välillä, mutta eri asia on, olisiko muutos kovin merkittävä. Toki välin alapäätä kohti mentäessä pääsisi laskemaan edellistä divisioonaa tai edellisiä divisioonia. Divisioonasysteemissä on omat väliinputoajansa. Esimerkiksi lämminverisissä 15 000–40 000 euron väli on valtavan iso ja hevosrikas. Jos jotain divisioonasysteemissä lähdetään muuttamaan, tuon aukon kaventaminen on ehdottomasti tärkein kehityskohde. Toisaalta divisioonasysteemin aukkoja on meidän kilpailusihteerien toimesta paikattu ja varmasti paikataan jatkossakin muulla hyväpalkintoisella kilpailutarjonnalla. Divisioonia on jo nyt yhteensä 12, ja finaaleja ajetaan joka jaksossa kahdeksan, joten osa on aina finaaleissa yhdistettyinä ja jotkut kokonaan tauolla. Itsestäni tuntuisi, että ainakin lämminveristen divisioonia voisi olla yksi enemmän, ja divisioonat voisivat alkaa hieman alempaa. Mutta miten finaalikäytäntö sitten menisi?”
