Näkökulma: "Hyvin järjestetyn junioriurheilun tulisi olla raviurheilussa itsestäänselvyys"

Poniraviurheilijoiden suurleiri viime viikolla Tampereella todisti lajin ainutlaatuisuutta ja vetovoimaa. Me järjestäjät saimme herkistyä leiriläisten kehujen edessä: “hyvin suunniteltu”, “saatiin uusia kavereita”, “tehtiin yhdessä ja opittiin uutta”. Myös alan yritykset ja yhteisöt suhtautuvat suurleiriin positiivisesti ja avustivat laajasti sen toteutumista. Tämä kaikki on hienoa, mutta näin kehittyneessä lajissa kuin raviurheilu pitäisi hyvin järjestetyn junioriurheilun olla itsestäänselvyys.

Kaikissa kasvussa olevissa urheilulajeissa junioriurheiluun panostetaan paljon. Esimerkiksi Koripalloliitossa junioreihin liittyvissä tehtävissä työskentelee 13/31 henkilöä ja vielä 2 lisää Koripallon valmennuskeskuksessa. Eikä mitään muuta vaihtoehtoa voisi ollakaan – eihän Susijengin tai Susiladyjen pelaajia muuten olisi olemassa. Myös jääkiekossa on muutama vuosi sitten tehty päätös junioreihin panostamisesta. Hekin ovat jo nauttineet linjanvedon tuloksista.

Raviurheilussa nuorimpien ikäluokkien junioriurheilun rakenteiden kehitykseen panostaminen on jäänyt polkemaan paikalleen, vaikka alku oli aikanaan ihan hyvä. Keskusjärjestössä nuorisotoiminnan, ei siis pelkän poniraviurheilun, parissa työskentelee päätoimisesti yksi henkilö ja poniraviurheilun asiat ovat yhtenä vastuualueena monista yhden henkilön työnkuvassa. Kun radoillakaan ei kovin montaa henkilötyövuotta poniraviurheiluun suunnata, vastaa poniraviurheilun kehittäminen aika pienen urheilulajin tasoa. En keksi sopivaa lajiesimerkkiä, koska kaikki tuntemani lajit tekevät järjestelmällisesti työtä junioriurheilun eteen.

Ensimmäisenä tarvitsemme selviä linjauksia perusasioihin, kuten toivottuun kehittymisen suuntaan. Mitä me poniraviurheilulta voisimme toivoa? Uusia ammattilaisia, sitoutuneita ja taitavia raviurheilun harrastajia, omistajia ja kasvattajia ja uusia raviurheilun seuraajia. Seuraavaksi pitää miettiä millaisilla linjauksilla, rakenteilla ja resursseilla näihin tuloksiin päästään. Tulokset alkavat näkyä muutamassa vuodessa, eli hyvin nopeasti.

Tällä hetkellä lukujen valossa poniraviohjastajien ja ponien määrä on pysynyt tasaisena. Kilpailujen määrä on ollut maltillisesti kasvava, tosin tänä vuonna ne näyttävät selvästi vähenevän. Mutta palkinnot kasvavat jyrkästi. Se on hämmästyttävää. Rahapalkinnot ovat junioriurheilussa outo ilmiö. Vaikka NHL pelaajat saavat paljon palkkaa, saa B-juniori tyytyä pelaamaan jääkiekkoa ilman tuloja, vanhempien kustannuksella.

Rahapalkintojen, varsinkin useampien satojen eurojen, vaikutus on negatiivinen myös lajin yhteisöllisyyden näkökulmasta. Se myös osaltaan hidastaa poniohjastajien siirtymistä eteenpäin hevosten pariin. Samojen eurojen käyttäminen muulla tavalla poniraviurheilun hyödyksi hyödyntäisi koko raviurheilua enemmän. Raviratojen edustajat ovat perustelleet ilmiötä arvostuksen osoituksena. Kiitos arvostuksesta, mutta kokonaisuuden kannalta olisi paljon tärkeämpää ja merkittävämpää ajaa säännöllisesti poniraveja, eli tarjota kilpailumahdollisuuksia alueella mahdollisimman monelle ponivaljakolle.

Olemme esittäneet ja saaneet ainakin vaaleanvihreää valoa, että kokoontuisimme syksyllä yhdessä Hippoksen, ratojen edustajien ja muiden tarvittavien tahojen kanssa miettimään linjauksia poniraviurheiluun. Odotan paljon tältä työltä.

Irina Keinänen

Suomen Poniraviyhdistyksen puheenjohtaja ja yksi Poniraviurheilijoiden suurleirin järjestäjistä