Raviratojen hoito on puhuttanut tänä syksynä kovasti. Kaviouran kunnon takia peruttujen Kavioliiga-ravien ja huonoilla radoilla tapahtuneiden loukkaantumisten jatkoksi keskusteluun nousivat viime viikolla ratojen käyttömaksut, joilla radanhoitoa useimmilla radoilla rahoitetaan..Forssa nosti käyttömaksujaan tavalla, joka iski erityisesti muutaman hevosen harrastajavalmentajiin. 20 alueen valmentajaa ilmoitti, ettei hyväksy korotuksia, ja rata ilmoitti vastavetona lakkauttavansa suoran ja metsälenkin kunnossapidon..Asian kääntöpuoli on, että korotuksia ei tarvittaisi, jos käyttömaksut maksettaisiin. Maksuhalukkuus on radan mukaan kuitenkin huonoa. Sitä tuskin on lisännyt, että rata järjesti vastikään onnistuneet Kuninkuusravit. Niistä moni odotti jäävän kassaan yhteistä hyvää..Raviradoilla on kaksi keskeistä tehtävää: sekä kilpailumahdollisuuksien että valmennusmahdollisuuksien tarjoaminen. On surullista, että radat eivät selviydy toisesta perustehtävästään ilman käyttömaksuja, mutta yksin ratojen syytäkään se ei ole..Moni rata elää toimintatuen varassa, kun ravien järjestämisestä ei tänä päivänä juuri tuloja tule. Silti radoilla on velvoitteita, joita toimintatuki ei täysimääräisesti kata. Radanhoito on monella pienellä radalla yksi niistä. Toimintatukea maksetaan ravipäivien määrän mukaan, mutta valmennuskunnossa rata täytyisi pitää kaikkina muinakin päivinä..Helppoa ei toisaalta ole raviurheilijoillakaan, joihin kustannusten nousu on iskenyt rajusti. Heille radan käyttömaksut ovat piikki lihassa. Kilpailevien hevosten määrä laskee vuosi vuodelta, ja sitä trendiä ei olisi varaa jyrkentää ”ylimääräisillä” tai ylisuurilla maksuilla..Miten radat selviävät radanhoidosta, miten suuri osa sen kuluista on kohtuullista maksattaa käyttäjillä ja jakautuuko toimintatuki radanhoitoa ajatellen oikeudenmukaisesti ovat kysymyksiä, joita joudutaan ennen pitkää pohtimaan keskusjärjestössäkin.
